Anteeksi

Koirat ovat mestareita pyytämään sekä antamaan anteeksi. Kun espanjalainen rescuekoiramme tuijottaa minua nappisilmillään surullisen näköisenä jäädessään kiinni tuhotöistään, tajuan kuinka helppoa loppujen lopuksi anteeksi pyytäminen on. Myöntää tekonsa ja pyytää vilpittömästi anteeksi, jotta voimme jatkaa eteenpäin paremmalla mielellä. Kuulostaa niin yksinkertaiselta, mutta siitäkin me ihmiset olemme tehneet niin kovin vaikeaa.

​Toisaalta tämä nappisilmä antaa myös itse aina anteeksi. Entisenä katujen kasvattina, väkivaltaa kokeneena ja hylätyksi tulleena, hän on antanut koko ihmiskunnalle anteeksi. Hän kävelee kaduilla ylpeänä häntä heiluen ja jakaa vilpittömästi rakkauttaan ihan jokaiselle vastaantulijalle, vauvasta vaariin. Joskus mietin, että jos tuollaisen elämän jälkeen pystyy antamaan kaiken anteeksi ja vielä luottamaan ihmisiin, miten me ihmiset jaksamme niin sitkeästi kantaa kaunaa toisillemme mitä ihmeellisimmistä asioista?

Anteeksianto on yksi ihmiselämän vaikeimmista, mutta samalla ehdottomasti yksi tärkeimmistä asioista. Oli asia kuinka loukkaava tahansa, meidän on osattava antaa anteeksi, jotta voimme jatkaa matkaamme eteenpäin. Muuten jäämme kantamaan katkeruutta ja vihaa harteillamme, niin kauan että painolasti lopulta sairastuttaa meidät.

MITÄ ANTEEKSI ANTAMINEN OIKEASTAAN TARKOITTAA?

Anteeksianto on vapautta, tai ehkä paremmin sanottuna vapautusta. Vapautusta kaikesta siitä katkeruudesta ja vihasta. Anteeksiannon jälkeen kaikki tukkeutuneet energiat pääsevät jälleen virtaamaan vapaana. 

Anteeksianto on hyväksymistä. Hyväksymistä, että meille on tehty vääryyttä. Hyväksymiseen kuuluu myös sen toiveen hylkääminen, ettei koko asiaa olisi tapahtunut. Sillä mennyttä ei voi muuttaa, ainoaksi vaihtoehdoksi jää hyväksyminen.

Anteeksianto on eteenpäin katsomista. Kun antaa anteeksi, voi lopettaa jatkuvan taustapeiliin vilkuilun ja asian jankkaamisen omassa mielessään. Voi suunnata katseensa nykyhetkeen sekä tulevaisuuteen. Voi vapauttaa energiansa kaikkeen siihen hyvään, mitä elämässä on. 

​Anteeksianto ei vaadi ymmärrystä tai hyväksymistä toisen ihmisen käyttäytymistä tai tekoja kohtaan. Se ei tarkoita sitä, että katsomme vääryyksiä läpi sormiemme. Meidän ei koskaan tarvitse hyväksyä vääryyttä tai kaltoinkohtelua. Mutta voimme silti antaa anteeksi. Meidän ei tarvitse päästää elämäämme takaisin ihmistä, joka on tehnyt meille pahaa. Anteeksianto ei vaadi sitäkään. Meidän ei tarvitse edes kertoa tai osoittaa hänelle, että olemme antaneet anteeksi. Loppujen lopuksi anteeksianto on ainoastaan meitä itseämme varten. 

Anteeksianto tapahtuu, kun sydän on siihen valmis. Se on jotain niin isoa, niin syvää, ettei sitä voi pakottaa.

​Meistä jokainen on kokenut ikäviä asioita. Olemme tulleet loukatuksi, petetyksi, syrjityksi. Meille on valehdeltu, meitä on kohdeltu kaltoin. Jokaisella on omat haavansa. Ehkä elämän suurimpia kokeita ovat ne hetket, kun voimme päättää, yritämmekö tuntea myötätuntoa toista kohtaan, yritämmekö ymmärtää toisenkin näkökulmaa? Siinä jos missä mitataan, kuinka vahvoja oikeasti olemme. 

Rakkaudella,
Susanna

"Anteeksianto on väkevimpiä tekoja, joita ihminen voi tehdä. Se on vaikeaa. Se on rankimpia asioita, varsinkin siksi, koska meillä on vahva tarve osoittaa, että meitä kohtaan on tehty väärin." - Howard Martin