Kesä meni upeassa irti päästämisen energiassa ja hyvällä tavalla tyhjentyen, tyhjentyen jälleen omaksi itsekseni. Koen nämä perheen kanssa vietetyt yhteiset pitkät lomajaksot todella maadoittavina ja tärkeinä minulle, jotta pysyn tässä fyysisessä elämässä ja kehossani läsnä. Koen tämän pidemmän hiljaisuuden kertovan jälleen enemmän kuin mitkään sanani mitä olisin kirjoittanut, usein hiljaisuus onkin se milloin kuulet vastauksen. Työni ja oma aikani sen parissa on melko syvästi meditatiivista ja usein luovaa työtä mihin uppoudun vahvasti sisälle. Se on oman tarkoitukseni ja tehtäväni mukaista ja siitä nautin aivan suunnattomasti. Työjaksojen aikana koen usein kuin katoavani maan pinnalta ja toimin jollain paljon syvemmällä tai energeettisemmällä tasolla kuin ihmiskehossani, tästä syystä myös päivittäin omien meditaatio hetkien ja työflown tasapainoksi huolehdin maadoituksesta eri keinoin. Olen opetellut ja opettelen jatkuvasti myöskin olemaan läsnä perheelleni arjessa ja jokaisessa päivässä. Palaaminen maanpinnalle ja ns. ihan tavallisten askareiden pariin on välttämätöntä tässä elämässä ja olemisessani perheen parissa. HALI ja kaikki toimintani tämän minulle annetun tehtävän parissa, on niin syvästi ja aidosti sieluni tehtävä ja syyni elää tässä ajassa, että sen irrottaminen tai erottaminen minusta on mahdotonta. On HALI ikäänkuin pojalleni sisarus ja minulle sekä miehelleni kuin toinen lapsi. Sen läsnäolo siis toki on meille rakasta ja kuuluu myös osana arkeemme. Nämä pidemmät jaksot kuitenkin täysin perheen kanssa läsnäollen toimivat upeina syvämaadoittajina itselleni tässä elämässä :) Kesän jälkeen, alkusyksystä lähtivät uudet koulutusryhmät jälleen käyntiin, ja niille annan kaikkeni. Oma energiani ja intentioni suuntautuu aina niihin jo hyvissä ajoin ennen aloitusta, ja niin nytkin huomasin käyvän. Syksyn alussa myöskin kirkastui pitkään muhinut Kirja-visioni, pari vuotta kypsynyt ajatus alkoi viimein tuntua todelliselta ja tarpeelliselta synnyttää tähän fyysiseen maailmaan juuri nyt. Kustantajan kanssa sovimme kirjan julkaisusta 2020 vuodelle, ja nyt työskentelen sen parissa suurella lämmöllä ja rakkaudella. Ihanaa päästä kertomaan kirjasta sinulle enemmän pian, mutta aivan vielä ei ole sen aika. Halin kuulumisia voit seurata aina facebook sivujemme kautta, sekä instagramissa hali.style sivua päivittää ihana Susannamme <3 Jonnan instagramissa jonnamolin, voit seurailla Jonnan matkassa kirjan kirjoitusprosessia ja kaikkea mitä se sisällään pitääkään :) Lempeitä ja läsnäolevia syyspäiviä sinne sinulle!
Lämpimin halauksin, Jonna
0 Comments
Tunnekoulussa. ”Jos sinua pelottaa toisten ihmisten tunteet, pelkäät silloin omia tunteitasi”. Olen ollut koko elämäni toisten miellyttäjä. Olen pelännyt toisten ihmisten vihaa ja pettymystä ja elänyt niin ettei sellaisia tilanteita ja tunteita pääsisi syntymään. En ole uskaltanut kertoa omista peloistani enkä kivuistani, koska olen vältellyt epämukavaa oloa. En ole uskaltanut kertoa omaa näkemystäni, ettei vastaani hyökättäisi tai minuun petyttäisi. Tämän naamion takana olen toistuvasti pienentänyt itseäni, itkenyt itkuani ja pelännyt etten kelpaa sellaisena kuin olen. Meillä oli meditaatio- ja rentoutusohjaajan koulutuksen kolmannella jaksolla psykoterapeutti Johanna Pesolan luento tunneterapiasta. Todella mielenkiintoista! Johanna antoi meille loistavat työkalut omien tunteiden kanssa työskentelyyn ja imin tietoa kuin pesusieni vettä. Ymmärsin, että minulla on vahva vihan tunnelukko. En ole uskaltanut ilmaista vihaa, joka pohjimmiltaan, terveenä tunteena, on yhtä kuin oma voima, oma vapaa tahto. Vihan ilmaiseminen kertoo omista rajoista, omasta suunnasta. Se on tunne, joka kertoo milloin on sanottava EI. Jos jatkuvasti tukahduttaa oman vihan tunteensa pakottamalla sen syvälle piiloon, synnyttää se vihalle naamion, joka tunnetaan liika kiltteytenä ja katkeroitumisena. Liian kiltti tekee asioita aina toisten puolesta ja toisen tavalla ja odottaa hiljaa kiitosta. Tämä kiitos ei kuitenkaan riitä, jos ei ole kiitollinen itselleen. Ja mitä minä olen oikeastaan pelännyt? Olen pelännyt toisen mahdollisia tunnereaktioita. Olen pelännyt reaktioita, joita ei ehkä ole edes tulossa. Sehän on järjetöntä! Ei kukaan voi tietää millä tavalla ja miten vahvasti toinen ihminen tulee reagoimaan, kun kerrot hänelle oman totuutesi. Pelko voi olla ihan aiheetonta. Vastassa on lopulta todennäköisemmin ymmärrystä ja myötätuntoa, olen huomannut sen. Vihan tai pelon terveellinen ilmaiseminen ei ole sama asia kuin äkkipikainen tunteenpurkaus, vaan se on hallittu kieli sanoa oma tahto rakentavasti. Jokainen aikuinen on vastuussa omista tunteistaan ja siitä, miten niitä ilmaisee. Se ei ole helppoa, mutta mahdollista. Tunteiden työstäminen on erinomainen tapa käsitellä omia uskomuksia ja tunnelukkoja, joista on mahdollista vapautua. Olen huomannut, että myös meditaatio on auttanut minua tunteiden hallinnassa ja ilmaisemisessa. Meditaatiossa ja tunnetyöskentelyssä on itseasiassa yllättävän paljon samaa. Omalla kohdalla meditaatio on antanut tilaa tunteille, koska mieli selkenee, eikä tunteisiin ja asioihin enää jää kiinni samalla tavalla kuin ennen. Kun oivaltaa mielen tyhjyyden, minättömän luonnollisen tilan, tunteetkin hiljenevät eivätkä ota meistä enää niin suurta otetta. Suhtautuminen tunteisiin muuttuu, ne alkavat vapautua ja lopulta ne sulautuvat tyhjyyteen. Meditaation avulla tullaan tietoisemmaksi omasta käyttäytymisestä, jolloin sitä on mahdollista alkaa muuttamaan. Tunnetyöskentely ja muutos voi olla rankkaa, sillä sisimmästä nousee kaikenlaista kohdattavaksi. Palkintona on kuitenkin onnellisuus, vapaus ja rauha sekä rohkeus elää oman totuuden mukaista elämää. Kiitos. Vierasblogi Tiina Malinen Tiina käy Halin Meditaatio- ja rentoutusohjaajan koulutusta kevään 2019 ryhmässä, ja on kirjoitellut tästä koulutusmatkastaan, kokemuksistaan ja oivalluksistaan tänne Halin blogiin tämän kevään aikana. Kiitos Tiina tästä yhteisestä matkasta!
Sisäisen viisauden loistoa ja upeaa avautumista omaan autenttiseen ohjaajuuteesi sinulle Tiina päättötyöhösi <3 Tiina ja muut kevään 2019 ryhmän upeat sielut valmistuvat viikolla 23. Kaiken kaikkiaan kevään lähikoulutuksesta valmistuu 35 opiskelijaa. Huikea ja ennenkokematon matka. Kiitos, kiitos, kiitos <3 Halistyle palvelee 1.6. alkavassa verkkokoulutuksessa uusia opiskelijoita sekä tulevat koulutuksemme odottavat jälleen uusia ihania matkalaisia mukaan kokemaan. Syksyn 2019 ryhmät ovat täynnä, mutta uuteen Intensiivikoulutukseen pääsee vielä mukaan! Lue lisää Meditaatio-ohjaajan koulutus/ INTENSIIVI Luovuus. Jonna etsi jotakuta, joka kirjoittaisi mietteitä meditaatio- ja rentoutusohjaajan koulutusmatkasta vierasblogiin. Otin tehtävän vastaan, koska pidän kirjoittamisesta ja haluan oppia ilmaisemaan itseäni taitavammin kirjoittamisen kautta. Tämän tehtävän ansioista ”joudun” nyt kirjoittamaan ja näin ollen edistyn tässä tavoitteessa. Nuorena kirjoitin paljon runoja ja tarinoita, sitten tämä harrastus vaan jäi ja unohtui. Myöhemmin silloinen minäni ei kokenut enää olevansa kummoinen kirjoittaja. Löysin kirjoittamisen riemun uudestaan vasta vuosien jälkeen sen johdosta, kun sydämeni alkoi kipuilla ja aloin etsimään itseäni. Itsetutkiskelu, kuvitellusta minuudesta luopuminen voi olla kipeä ja rankka matka, mutta se todella vie tutkijan oman luovuuden ja rakkauden lähteelle. Sisimmästäni löysin taas sen luovuuden virtaavan voiman, joka nykyään suorastaan pakottaa ilmaisemaan itseään. Se oli pelolta piilossa. Koulutuksen toisen lähijakson yhtenä aiheena oli juurikin luovuus. Opin, että luovuutta on sekin, kun luo omaa elämää. Kaikki valinnat, se mitä puhumme ja miten puhumme, jopa se mitä ajattelemme, on osa luovuutta. Sillä vedämme puoleemme sitä mitä ajattelemme. Jos näin on, miksi kukaan haluaisi vahingoittaa itseään negatiivisilla ajatuksilla, jos siitä seuraa negatiivisia kokemuksia? Ei ole kuitenkaan helppoa tiputtaa pois opittuja tapoja ajatella tai omaksua uusia tapoja reagoida. Olen huomannut, että se vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja mielen kehittämistä. Itseäni auttavat mm seuraavat kysymykset: Miksi ajattelen tästä asiasta negatiivisesti? Ketä se palvelee? Viekö tämä asia minua lähemmäs sitä mitä oikeasti tahdon? Vai ohjaako pelko valintojani? Kului vuosia, kun en kirjoittanut, koska en uskonut olevani siinä tarpeeksi hyvä. Kului vuosia, kun en laulanut, koska uskoin olevani huono laulaja. Näitä uskomuksia oli paljon. Piilotin luovuuteni, hautasin sen oikein syvälle. Tajusin tämän ensimmäisen kerran silloin, kun kävin läpi ”elämän askeleet” – mielikuvamatkan, jonka tarkoitus on etsiä vastauksia siihen mitä minä olen nyt ja mitä 5 vuoden päästä. Mitä minä olen 10 ja 20 vuoden päästä aina vanhuuteen saakka. Mitä vaiheita ja asioita tähän matkaan mahtuisi? Silloin en löytänyt kiintopisteitä tälle matkalle. Tunsin kuitenkin olevani vanhuksena tyytyväinen elettyyn elämääni, mutta siinä välissä oli vain ikävuosia ja harmautta, jopa surua, kuin hortoilisin elämäni läpi eksyneenä. Olin siis luovuuteni kanssa todella jumissa ja tästä asiasta kovin ihmeissäni. Ymmärrän nyt, että yhteys sisimpääni oli silloin tukossa. Kun muutamia vuosia tuon kokemuksen jälkeen annoin minuuteni pudota pois ja sydämelleni luvan avautua, luovuus alkoi taas virrata sisimmästäni. Nykyään pystyn mielessäni helposti täyttämään nämä kuvitellut vuodet. Olen siitä hyvin kiitollinen, harmaus on poissa. Uskallan kirjoittaa, uskallan laulaa. Ja mikä tärkeintä, olen alkanut luoda elämääni siihen suuntaan, johon sisimpäni minua johdattaa. Mutta ensin sitä piti oppia kuuntelemaan. -Tiina
*Muokattu 30.4.2019 Olen löytänyt tähän hetkeen ihanat apukädet, enkä näin ollen juuri tässä hetkessä tarvitse enää apuvoimia! Kiitos aivan ihanista yhteydenotoista tähän liittyen. On upeaa nähdä kuinka paljon ympärillä onkaan ihmisiä jotka kokevat tärkeäksi jakaa tätä kaikkea hyvän ja rakkauden sanomaa eteenpäin <3 Nöyrimmät kiitokset rakkaat teille kaikille! Jatketaan ilolla ja rakkaudella hyvän tekemistä ja toteuttamista. Olen huomannut kaipaavani apua erilaisissa työtehtävissäni jo jonkin aikaa. Avunpyyntöä olen kuitenkin tunnollisena yrittäjänä siirtänyt ja siirtänyt... ja hoitanut kaiken yksin. Senkin uhalla että jälleen huomaan aikani ja energiani lipuvan liian moneen paikkaan ja asiaan yhtä aikaa. Tällä hetkellä suurin tarve olisi henkilölle joka kävisi sovituin aikavälein Halin sähköposteja läpi, vastailisi sähköpostien kysymyksiin ja päivittäisi mahdollisesti joskus hieman nettisivuja sekä vastaisi osittain sisällöntuotannosta. Olisi hyödyksi mikäli tietokoneen käyttö sujuisi mukavasti ja olet oma-aloitteinen, uusista ideoista inspiroituva ja erityisesti asiakaspalveluhenkinen koko sydämestäsi. Myös kaipaisin ajoittain ohjaus-apua meditaatio- ja rentoutusohjauksiin koulutuspäivien aamu- tai iltapäivään (n. kerran kuukaudessa) ja mahdollisesti muuta pientä mukavaa assarointia. Tämän henkilön tulisi olla siis valmis ohjaamaan itsenäisesti harjoituksia ryhmälle. Tämä voi olla toinen henkilö tai sama joka vastaisi nettityöskentelystä, mutta todella suureksi eduksi tälle henkilölle olisi se että hän olisi käynyt itse Meditaatio- ja rentoutusohjaajan koulutukseni joskus. Näin puhuisimme ikäänkuin samaa kieltä ja ymmärtäisimme vielä paremmin toisiamme sekä sinulla olisi jo kokemusta siitä mitä koulutuspäivät pitävät sisällään :) Tai vastaavasti olisit valmis ja halukas osallistumaan ennen työn aloitusta koulutuspäiviini mukaan oppilaana. Tärkeintä olisi aitous ja avoimuus sekä aito läsnäolo ihmisiä kohdatessa. On ehdottoman tärkeää että pystyt kulkemaan omatoimisesti Hopeaniemeen, missä koulutuspaikkamme tällä hetkellä sijaitsee. On tärkeää että kykenet oma-aloitteisuuteen, itsenäiseen toimintaan ja toimit puhtaasti sydämestäsi käsin. Työtunteja ja -tehtäviä minulla on tarjota vain muutamia tällä hetkellä kuukaudessa, joten aivan kuukausipalkoille sillä ei pääse. Työtunneistasi maksan toki palkan sovitulla tavalla. Suosittelen työtehtäviä henkilöille/ henkilölle, jotka todella aidosti ovat kiinnostuneet työtehtävistä kanssani ja jaamme samanlaisia arvoja. Etsin nimenomaan aivan erityisen ihanaa, autenttista ja omaa sisäistä ääntään kuuntelevaa tyyppiä! :) Olisitko sinä se tyyppi, tai tiedätkö jonkun joka olisi etsimäni? Tällä hetkellä suuntaan omaa energiaani koulutusteni lisäksi, tulevan kirjani kirjoitus projektiin. Tiedän että tämä tulee olemaan todella valtaisa synnytysprosessi, missä tulen tarvitsemaan nyt erityisesti tukea, ystävää ja apua. Haleja ja lempeitä keväpäiviä sinne sinulle,
<3 Jonna Tässä ensimmäisessä kirjoituksessaan Tiina kertoo hieman omasta elämästään ennen pysähtymistään sekä löytämisestään meditaation pariin. Ensimmäisen lähijaksomme jälkeen alkoikin Tiinan pohdinta jo omasta ohjaajuudesta ja mahdollisuudesta auttaa myös muita. Vieraileva kirjoittaja Tiina Tyhjyys. Joogasta tuli aina se hyvän olon tunne ja ilo.
Ihmetellen mieleni keveyttä lähdin aina iloisena joogaharjoitusten jälkeen kotiin. Olin saanut siellä maistiaisia mielen tyhjyydestä, mutta silloin en löytänyt kokemukselleni vielä sanoja. Aika ei ollut vielä kypsä. Joogaaminen jäi, kun rupesin opiskelemaan töiden ohella. Reilu kolmen vuoden urakka väsytti minut, en ymmärtänyt levätä, enkä vähentää töitä. Päinvastoin työn määrä kasvoi koko ajan ja luulin olevani korvaamaton. Painoin pitkää päivää, enkä edes ymmärtänyt, että olin uupumassa. Sinä jouluna satutin käteni ja ensimmäinen ajatus oli, että luojan kiitos, nyt saan ainakin viikon sairasloman. Olen yrittäjä, joten töistä poisjääminen ei ole usein se ensimmäinen vaihtoehto. Olin väsynyt ja onneton, tunsin kärsiväni. Silloin havahduin siihen ajatukseen, että kuka täällä kärsii? Kuka on minä? Mistä minä koostuu? Aloin etsiä vastauksia ja löysin pian meditaatio-opettajani, kenen avulla ”minä-harhani” alkoi murenemaan. Olin astunut henkiselle polulleni. Meditaatioharjoitusten myötä sain oivalluksia sisäisestä tyhjyydestä ja täyttymyksestä. Kärsimys alkoi hävitä hiljalleen, löysin sisäisen rauhan ja ilon. Pystyin taas asettamaan itselleni rajat. Ymmärsin, ettei työ ole se elämän tärkein juttu, ettei koko ajan tarvitse suorittaa ja että tarvitsen lepoa. Väsymys ja henkinen herääminen uusi täysin myös aistimaailmani. Näen nyt kaiken kirkkaammin ja syvemmin, olen päivä päivältä enemmän läsnä. Olen nykyään herkkä melulle ja äänille, rakastan rauhaa ja hiljaisuutta. Tämä ei tietenkään töissä aina toteudu, mutta nyt ymmärrän senkin, että jos ärsyynnyn, syy onkin taustamelussa. Sitten tuli Halin aika. Ilmoittauduin meditaatio- ja rentoutusohjaaja koulutukseen oppiakseni tästä aiheesta lisää. En vielä tiedä tuleeko minusta meditaatio-ohjaajaa, mutta meditaatioharjoitusten lisääntyessä elämässäni, on ajatuksissani yhä enemmän ja enemmän auttaa muitakin löytämään sisäinen rauhantilansa. Joten ohjaaja- ajatus ei ehkä olekaan niin kaukainen. Koulutuksen ensimmäiset lähipäivät toivat eteemme itsetutkiskelua. En välttämättä odottanut sitä, mutta koska viimeisen puolen vuoden aikana elämääni on tullut uusia velvollisuuksia, on hyvä tutkia lisää perimmäisiä motiivejaan tehdä asioita. Mikä on minulle tärkeintä ja hyvää tässä ja nyt. Kiitos Jonna, koulutuksen ansiosta näihin asioihin tulee väistämättä kiinnittämään vielä enemmän huomiota ja tulen raivaamaan arkeen entistä enemmän tilaa hiljentymiselle. -Tiina On pysäyttävää kuulla ja huomata kuinka moni kokee tässä hetkessä väsymystä, uupumista, jonkinlaista elämänilon ja palon himmentymistä. Koko maapallolla on aistittavissa hyvin voimakkaat muutoksen ja kasvun energiat tässä ajassa, joten on se vain luonnollista että meissä ihmisisssä se vaikuttaa lähes pyörremyrskyn lailla myös. Kyseenalaistaen ja nostaen esiin kaiken mitä emme edes haluaisi kohdata tai uskoisi enää löytyvänkään syvimmistä syövereistämme. Samalla tavoin kuin maapallollamme nousee esiin hiljalleen ne pimeät epäkohdat mitä emme ole halunneet myöntää, niin nousee sisimmästämmekin näkyviin asioita, tunteita, muistoja, kokemuksia, uskomuksia... paljon kipeää ja synkkääkin nousee esiin, jotta pääsisimme viimein todella puhdistumaan ja vapautumaan tästä raskaasta taakasta mitä olemme mukanamme kantaneet. Muutoksen aika nostaa esiin pimeyttä, piiloon painettua tai muuten kohtaamatta jäänyttä kipua, väsymystä ja ennen ehkä tiedostamatonta negatiivista sisäistä puhetta. Nyt kun tuo sisäisen puheen, syvällä olleiden negatiivisten uskomusten tai pelkojen ääni nousee tietoisuuteen ja kuuluviin, niin on se melko myllerrystä ja hurjaakin kuultavaa! Tuo ääni ja nuo kohtaamattomat kipeät, pimeät kohdat voivat jopa lamauttaa meidät. Sen lamaantumisen itselleen myöntäminen voi olla monelle todella vaikeaa. Tuntuu kuin matto vedettäisiin jalkojen alta... kaadutaan suorilta jaloilta nurin. Ja se mitä lähtee nousemaan tuossa vaiheessa sisimmästä, niin se ei ole kivutonta eikä kovin helppoa kohdattavaa kenellekkään. Samalla tavalla kuin tämä muutoksen aika nostaa esiin näitä syvimpiä synkkyyksiä, niin myös hiljentyminen ja hiljalleen itseen tutustuminen alkaa näitä nostaa esiin, jotta pääsemme kohtaamaan itsemme kokonaan, kaikkineen. Pimeys on osa meitä ja jo sen myöntäminen itselleen on todella vapauttavaa. Pimeyden nostaminen valoon vaatii rohkeutta ja halua todella vapautua ja kohdata aito itsensä. Tähän ei moni halua tai uskalla lähteä, ja se on aivan ymmärrettävääkin. Tässä yhdessä elämässä ei kaikkien ole tarkoitus tätä työtä itsensä kanssa tehdä, jonkinlaisen tasapainon säilyminen tällä pallolla varmasti edellyttääkin näin. Nyt kevään kynnyksellä kun valo lisääntyy, olisi aika alkaa uuden taimen lähteä kasvuun. Luonto on alkamaisillaan herätä hiljalleen eloon syvästä unestaan. Mutta mitä meissä ihmisissä tapahtuu ennen tätä uudesti syntymistä mikä näissä muutoksen energioissa tällä hetkellä on monelle tapahtumassa? Mitä meissä oikeastaan on tapahduttava jotta olemme valmiit todelliseen vapautumiseen ja uuteen kasvuun? Olisiko meidän hyvä kääntyä katsomaan mitä tuo kevään valo meille tällä hetkellä valaisee sisimmästämme, mitä se nostaa esiin kohdattavaksi? Olisiko katse käännettävä sisäänpäin, itseemme, ulkoisen elämän ja olosuhteiden arvostelemisen ja syyttämisen sijaan? Mitä meissä itsessämme on, mitä emme ole halunneet itsellemme myöntää tai uskaltaneet kohdata? Voisimmeko nyt saada jälleen otollisen mahdollisuuden todella katsoa ja nähdä itsemme kaikkineen ja hyväksyä tämän. Voisimmeko antaa anteeksi, ja oppia arvostamaan kaikkia puolia tässä aidoimmassa itsessämme? Mikäli jonkin haluaa itsessään muuttuvan tai jostain haluaa luopua, ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin kohdata ja myöntää tuo itselleen. Näin saamme mahdollisuuden kasvuun ja vapautumiseen. Mistä sisimpämme pyytää luopumaan? Minkä on tarpeen kuolla, ennen kuin olemme valmiit nousemaan uuteen kasvuun, kukoistukseen ja loistoomme? Teemmekö elämässämme tällä hetkellä asioita mitkä edesauttavat kasvuamme ja menestymistämme elämässämme omana itsenämme? Kuinka paljon aikaamme ja elämäämme täyttää yhä asiat jotka painavat meitä alas, estävät kasvuamme ja nousuamme? Miten tähän voisi itse vaikuttaa? Herää vain ajatus että onko ennen uuden syntymistä, ennen eloon heräämistä ja ennen muutoksen tapahtumista jonkin todella kuoltava jotta voimme uuden alun vapautuneina vastaanottaa? Näihin ajatuksiin ja kysymyksiin päätän tämän pohdintani tänään. Annammeko valon valaista meille synkimmätkin sopukkamme näkyviin, voimmeko todella kohdata nämä ja anteeksi antaa? Voimmeko hyväksyä nämä ja antaa itsemme vapautua niiden kahleesta? Voimmeko oivaltaa näiden merkityksen, tai ainakin ymmärtää näissä valtaisan mahdollisuuden muutokseen? Kaikesta voimme oppia ja oivaltaa, jokainen esiin noussut asia meitä kasvattaa ja tekee meistä itsellemme enemmän näkyvän. Mielenkiintoisia tutustumishetkiä sinne keväisten auringonsäteiden loisteessa!
Annetaan kevään valon puhdistaa ja kirkastaa olemustamme, hengitetään sisään parantavaa ja eheyttävää kevättä ja valoa :) Halauksin, Jonna <3 Olen usein, pienestä tytöstä asti, kuullut olevani sinisilmäinen. Uskon ja luotan jokaiseen ja jokaisesta hyvää. Tästä johtuen olen myöskin saanut paljon hyvää osakseni, mutta toki myös pettymyksiä ja "selkään puukotuksia". Eli todella paljon ja palkitsevia opetuksia! Näistä olen kaikista hyvin kiitollinen tänä päivänä. Olen oppinut valtavasti ihmisistä, käytöksestä ja syistä käytöksen takana. Tämä onkin yksi ehdottomasti mielenkiintoisimpia tutkimuskohteitani tälläkin hetkellä. Olen oppinut hyväksymään, katsomaan läpi kovan kuoren, ymmärtämään ja antamaan anteeksi. Olen oivaltanut että jokainen ihminen toimii oman parhaansa mukaan, jokainen tekee parhaansa minkä osaa. Muuta en voi odottaa enkä olettaa. Jokainen toimii omien kokemustensa pohjalta, omien kuvitteellisten arvojensa ja uskomusjärjestelmiensä sekä tottumuksiensa ja automatio-ohjauksensa mukaan. Jollemme me ala kyseenalaistamaan näitä, ja halua alkaa toimimaan enemmän aidosta sisimmästä käsin. Kun toinen ihminen puhuu ja toimii egon, pelon ja negatiivisen sisäisen puheen pohjalta, niin koen että en koskaan voi kuitenkaan aivan täysin luottaa toiseen ihmiseen. Hän ei puhu omaa totuuttaan tällöin, vaan puhuu kuorien takaa, odotusten ja ulkoisten vaatimusten äänellä. Olen oppinut suodattamaan hyvin paljon tätä, ja huomaan helposti puhuuko ihminen oman totuutensa äänellä vai uskomustensa ja pelon pohjalta. Jokaisen syvimpään ja aidoimpaan totuuteen, siihen kaikista kirkkaimpaan olemukseen ihmisessä minä uskon ja luotan. Kun sen kanssa pääsee yhteyteen niin oma syvin olemus, suurin rakkaus ja viisaus, valtaisa potentiaali vapautuu. Tänä päivänä, oivallusteni kautta, olen huomannut uskovani yhä enemmän ja enemmän elämään. Elämään voin turvautua paljon syvemmin kuin toiseen ihmiseen. Uskon täydellä luottamuksella elämään, elämään enemmän kuin ihmisiin... Elämään voin uskoa ja luottaa aina ja jokaisessa hetkessä. Se tietää vain totuuden ja toimii juuri sen mukaan. Elämä tarjoaa minulle aina sitä, mitä ja mihin uskon, aina ja jokainen kerta. Elämä on tukenani, turvanani, lohtunani ja suurimpana opettajanani. Voisin jopa sanoa että elämä on suurin rakkauteni, elämäni rakkaus onkin elämä itse... Mikä ihana oivallus! Arvostan ja kunnioitan jokaista ihmistä ja elävää olentoa maan päällä. Jokaisella on tarkoituksensa ja syynsä olla täällä, ja jokaisen elämä on tärkeä ja merkityksellinen. Ilman yhtäkään meistä ei mikään olisi niin kuin olla kuuluu. Kaikilla, aivan kaikilla on oma matkansa täällä kuljettavana ja omat oppinsa opittavana. Ehkäpä suurin ja merkityksellisin oppiläksy minkä tällä matkalla täällä maan päällä voi oppia, onkin olla aidommin oma itsensä. Aivan mahdottoman ilahduttavia talvisia päiviä sinne sinulle :)
Muista olla itsellesi hyvä. Halauksin, Jonna <3 Irti päästäminen on ollut todella merkittävässä osassa omaa henkisen parantumisen ja eheytymisen prosessiani. Olen myös oivaltanut että todella tärkeää ja jatkuvasti läsnä se tulee olemaan myös jatkossakin. Koen että koko elämä onkin jatkuvaa kuorimista ja irti päästämistä, sillä olemmehan kuin magneetteja tai liimapintaisia olentoja, ja nappaamme jatkuvasti elämän aikana joitain kiinnikkeitä itseemme, mistä ymmärrämme jälleen yhä uudelleen ja uudelleen päästää taas irti ja luopua. Toki tämä elämän aikana varmasti muuttuu aina helpommaksi, mitä vähemmän kasaamme enää kerroksia itseemme ja oivallamme jo aina tarpeen tullen vapautua pienemmästäkin kuormasta. Näin itse olen ainakin tähän mennessä kokenut käyvän. Mitä vahvemmin elän yhteydessä sisimpääni, sitä herkemmin kuulen jo hienovaraisetkin pyynnöt irti päästämiseen ja voin nopeammin vapautua siitä mikä ei minulle ole tarpeen tai parhaaksi tässä hetkessä. Irti päästäminen on todella vapauttavaa ja oikeastaan ilman sitä, ei koskaan todella tulisi tilaa uudelle. Tiedän että tämä on varmasti monelle muullekkin hyvin vaikeaa, sillä olen myös itse ollut hyvin takertuva ja jatkuvasti jotain hamuava. Juuri tästä syystä lopulta vapautuminen aivan kaikesta oli itselleni yksi merkittävin asia minkä elämäni aikana olen oivaltanut. Kun lopulta hiljalleen irtipäästettyäni ensin pienistä asioista, joistain tavoista, haitallisista uskomuksista ja ajatusmalleista, negatiivisten ihmisten seurasta, kuormittavista asioista mitkä eivät tuntuneet itselleni merkityksellisiltä. Näiden jälkeen kun ymmärsin että voin päästää irti yhä suuremmistakin ja itselleni hyvin merkityksellisistäkin asioista, niin alkoi vasta todellinen parantuminen. On hyvin luonnollista päästää irti asioista mitkä eivät ole sinulle merkityksellisiä ja asioista mitä et halua elämääsi, eikö vain? Näistä voi tuntua hyvin luonnolliselta päästääkin irti, sillä ethän niitä enää halua elämääsi. Mutta entä jos voimme vapauttaa energiaa myös asioissa joita rakastamme ja jotka ovat meille hyvin tärkeitä ja merkityksellisiä? Mitä tällöin tapahtuu, miksi päästäisin irti jostain mitä haluan elämääni? Kun oivalsin että takertuminen, menettämisen pelko ja riippuvuus jostain ihmissuhteesta, asiasta tai tilanteesta vain itse asiassa vie energiaani jatkuvasti ja kuluttaa minua sekä toki kuluttaa takertumisen kohdettani myös, aloin viimein ymmärtää mistä aidosti irti päästämisessä ja vapautumisessa todella on kyse. Kun päästää irti liiasta hallinnasta, asioiden ja tapahtumien hallinnasta mihin lopulta emme itse voi millään lailla vaikuttaa, vapautuu energiaa ja alkaa aito luottamus sekä keveys muuttaa elämäämme yhä ihanampaan suuntaan. Kun aloin luottaa elämään ja siihen että aivan kaikki tapahtuu aina tarkoituksen mukaisesti, niin vapauduin kuoleman pelosta ja menettämisen pelosta. Minulla itselläni sekä läheisilläni, niin kuin myös aivan kaikilla ihmisillä täällä maan päällä on oma aikansa olla ja elää. Voin vain olla kiitollinen jokaisesta päivästä ja siitä ajasta minkä itse saan täällä viettää, ajasta minkä lapseni on tarkoitus täällä viettää ja ajasta jonka jokaisen kohtaamani ihmisen kanssa täällä saan jakaa. Voin vain luottaa ja rakastaa. Kun ymmärsin että minun vastuullani on oma onnellisuuteni mutta minä en voi koskaan hallita sitä mikä puolisolleni on tässä elämässä parhaaksi, ymmärsin että myös takertuminen aviopuolisoon on vapautettava. Irti päästäminen riippuvuus-suhteesta omaan puolisoon on molemmille hyvin vapauttavaa ja elämää keventävää. Kun päästin irti takertumisesta ja riippuvuudestani puolisoa kohtaan, vapauduin yksin olemisen pelosta ja hylätyksi tulemisen pelosta. Kun pelko- ja kahle energia suhteesta vapautuu, niin tulee uudenlainen kepeys, ilo ja vapaus valita jakaa tätä matkaa yhdessä toisen kanssa. Toinen toistamme tukien ja toisen lentoa kohottaen. On vapaus rakastua toiseen joka päivä uudelleen ja on aidosti ilo jakaa elämää toisen kanssa. Viimeisin vuosi on ollut jälleen itselleni monilta osin hyvin opettava ja se tarjosi todella upeasti mahdollisuuksia irti päästämiseen. Päästinkin oikein toden teolla irti monesta asiasta, mikä ei oikeasti omaa aikaani ja tehtävääni täällä maan päällä enää palvellut. Odotin vahvemmin kuin koskaan aiemmin elämässäni vuoden vaihtumista todella luottavaisin, varmoin ja kiitollisin mielin, ollen täysin varma siitä että tämä alkava vuosi on todellinen uuden alku omassa elämässäni. Tämä uusi aika ja uuden alku merkitsee itselleni oman elämän elämistä entistä vahvemmin sen mukaan, mikä on linjassa oman sisimpäni kanssa. Koskaan aiemmin en ole kokenut olevani näin vapaa ja luottavainen sekä varma siitä että pystyn palvella ja ammentaa tästä tilasta upeammin kuin koskaan aiemmin myös ihmisille joita tämän vuoden aikana kohtaan. Upean vapauttavaa ja inspiroivaa uuden alkua, ja vuoden alkua sinne sinulle! Nyt voit sinäkin päästää irti vielä jostain mikä ei sinua palvele tässä hetkessä. Päästä rakas irti jostain itsellesi haitallisesta tavasta, sinua kuluttavasta asiasta, energiaa vievästä tilanteesta tai mistä vain minkä koet nyt tärkeäksi irti päästää. Voit esimerkiksi kirjoittaa paperille asiat mistä haluat luopua, voit joko repiä tämän paperin ja heittää pois, tai voit polttaa paperin tai vaikka haudata paperin maahan. Kunhan saat voimakkaan kokemuksen siitä, että todella luovut ja päästät näistä asioista nyt irti. Koe mikä upea vapaus ja keveys tulee tilalle! Irti päästämisen jälkeen voit miettiä mitä tarvitset elämääsi lisää, mikä todella lisää hyvinvointiasi, mikä tuo sinulle energiaa ja minkä koet itsellesi aidosti merkitykselliseksi? Mitä toiveita, tavoitteita tai lupauksia oikeasti todella haluat tässä hetkessä itsellesi luoda? Huomioi että tavoitteet todella ovat linjassa sisimpäsi kanssa, ja erityisesti, että jo tavoitteiden asettaminen todella lisää rauhaa, luottamusta ja syvintä onnellisuutta sisimmässäsi. Älä luo elämääsi stressitavoitteita, vaan luo tavoitteita jotka palvelevat sisäistä unelmatilaasi, ja ruokkivat sisimmän aitoa ilon ja kepeyden liekkiä! Odotan sydämelläni kohtaamistamme tämän vuoden aikana. Yhdessä voimme luoda tästä vuodesta entistäkin iloisemman, kepeämmän ja onnellisemman meille jokaiselle.
Rakkaudella, Jonna Olen pitkään kokenut, sekä ääneen hokenutkin sitä että Joulu on mielentila :) Nyt joulunalus viikolla tunnustelin tätä vielä syvemmin... Mitä tuo sanonta tarkoittaa, mitä sillä itse tarkoitan ja miten se näkyy ja vaikuttaa tällä hetkellä elämässämme. Joulun aikaan ihmiset usein kokevat sisällään tätä jotain tiettyä rauhaa. Jokin syvempi autuuden ja rauhan läsnäolo sekä harraskin olo, mikä tuntuu myös luottamuksena ja uskona... uskona johonkin, määrittelemättömään, nimeämättömään. Ehkä luottamuksena elämään, uskona hyvään ja rakkauteen. Uskona johonkin suurempaan. Joulun alla monet tekevät hyvää toisille, auttavat ja antavat vilpittömästi antamisen ilosta. Myös yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja oleminen sekä ihmisten yhteys toisiinsa korostuu. Myös tuntemattomia halutaan auttaa, ja nähdään jokainen ihmisenä, ehkä myös pohjimmiltaan samankaltaisena kuin meistä jokainen. Olen aina rakastanut tätä aikaa juuri tästä syystä. Koen että ihmiset heräävät kohtaamaan toisensa ja unohtavat kaunan ja erimielisyydet. Joulu on aikaa jolloin meistä jokainen jossain, yhteisesti uskovat rakkauteen ja kokevat rauhaa. Tämä tuntuu maapallolla niin voimallisesti! Olen huomannut itse kokevani tätä joulun taikaa sisälläni nyt vallitsevana olotilana ympäri vuoden, ja olenkin tullut johtopäätökseen että kyllä... meidän todella on mahdollista kokea tätä mielentilaa, tätä syvää rauhaa, harrasta olotilaa, uskoa ja luottamusta sekä syvintä mahdollista rakkautta sisimmässämme aina, kokoajan ja jokaisessa hetkessä. Ja tästä tilasta sisällämme, voimme ammentaa aivan valtavan paljon hyvää ulospäin myös muille ihmisille ja elollisille täällä maan päällä. Voimme uskoa hyvään, voimme luottaa elämään ja voimme tuntea rauhaa ja rakkautta jokaisessa hetkessä myös tästä eteenpäin. Joulun alla ja jokaisena vuoden muunakin päivänä. Jokainen päivä vuodessasi on yhtä arvokas päivä tuntea kiitollisuutta, tuntea rakkautta ja elää luottamuksessa ja syvässä sisäisessä rauhan tilassa. Tyyni varmuus ohjaa aina oikeaan ja tuo elämääsi upealla tavalla sitä taikaa ja unelmien täyttymystä, mitä joulun aikakin tarjoaa. Joulun taika voikin muuttua näin Elämän taiaksi! Ja jokainen päivä on läsnä autuus ja onni. Kiitollisuus hetkestä ja lämpö rakkautta pullollaan olevassa sydämessä. Elämä on upea mahdollisuus rakastaa, kohdata ihminen ihmisenä ja auttaa sekä antaa vilpittömästi toinen toisillemme vain antamisen ilosta. Kun sain lapseni, suurimman opettajani ja arvokkaimman lahjani elämältä vuonna 2010, aukesivat silmäni elämälle ja rakkaudelle aivan uudella tavalla. Poikani synnyttyä kirjoitin tämän Joulurunon, mikä tuntui pursuavan sydämeni rakkaudesta tähän maailmaan. Joulutunnelmaa, onnea ja unelmaa, |
Blogi Arkisto
May 2021
KoulutuksetCategories |