Aivan kuten Kuu, mekin käymme läpi vaiheita. Elämme sykleissä. Kierrämme elämän kehää. Päätämme vanhan ja aloitamme uuden kierroksen. On tullut puolivälin aika. Täysikuu Kaloissa 2:56On aika kääntyä Sydämeen, ja elää sieltä käsin.
On aika yhdistyä omaan sieluun, riisua kaikki sen tieltä. On aika tunnustaa taikuus ympärillämme. Kutsu henkioppaasi, voimaeläimesi, johdattajasi, esi-äitisi. Täysikuu paljastaa syvimmät toiveesi ja näyttää ne maailmalle. On täyden potentiaalin aika. Astu ulos ja kylve Kuun loisteessa. Jos olet etsinyt opastusta, tämä Täysikuu saattaa tuoda sinulle selvyyttä ja kirkkautta, joten ole avoin ja valmiina vastaanottamaan. Rakkaudella, Susanna
1 Comment
Törmäsin joskus englanninkieliseen kysymyslauseeseen, joka kuului näin: If the words you spoke appeared on your skin, would you still be beautiful? (Vapaasti suomennettuna: Jos puhumasi sanat ilmestyisivät ihollesi, olisitko yhä kaunis?) Viime aikoina olen peilannut tätä kysymystä monesti niin itseeni kuin muihin ihmisiin. Elämme mielenkiintoisia aikoja ja monella on varmasti arjessaan ja ylipäätään elämässään uudenlaisia haasteita. Tilanne on kestänyt jo pitkään ja uskon sen raastavan monen hermoja. Tässä ajassa olisikin tärkeää pitää huolta lähimmäisistään ja heidän jaksamisestaan, jos tilanne näyttää sitä vaativan. Olen monesti tuntenut pahaa oloa siitä, kuinka me ihmiset kohtelemme toisiamme. Etenkin internetin ihmeellisessä maailmassa näkee harmittavan paljon töykeitä kommentteja, joita suolletaan surutta kaikille, niin tuntemattomille ihmisille kuin omille läheisilleenkin. Juuri tässä ajassa somealustoista tuntuu tulleen taistelukenttä, jossa vastakkainasettelu kukoistaa ja rotko "eri puolilla" olevien ihmisten välillä kasvaa kasvamistaan. Se kuka pystyy huutamaan oman mielipiteensä ja totuutensa ilmoille kovimmalla äänellä, saa kirkkaimman pokaalin, viis siitä kuinka montaa ihmistä haavoittaa huutelullaan. Miksi? Tätä kysymystä pyörittelen usein. Loppujen lopuksi olemme kaikki yhtä ja samaa energiaa, olemme kaikki tässä samassa veneessä yhdessä. Jokainen, ihan jokainen, on oikeutettu omaan mielipiteeseensä ja myös sen ilmaisemiseen, mutta jokaisella aikuisella ihmisellä on myös vastuu sanomisistaan. Mielipiteensä voi myös ilmaista kauniisti ja toisia kunnioittaen, vaikka olisikin eri mieltä. Sanoissa on paljon voimaa ja joskus sanat voivat satuttaa syvemmältä kuin arvaammekaan. Siksi meidän tulisi aina pyrkiä kunnioittamaan keskustelutoveriamme, tapahtuipa keskustelu sitten kasvotusten tai internetin välityksellä.
Jos sinun puheesi tatuoitaisi ihollesi, voisitko katsoa itseäsi peilistä tyytyväisenä? Lempeyttä ja lämpimiä haleja. Rakkaudella, Susanna Ihminen on kokonaisuus, joka koostuu kehosta, tunteista, mielestä ja hengestä, jota usein sieluksikin kutsutaan. Jokainen näistä olemuksen tasoista on jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään ja jokainen taso vaikuttaa kokonaisvaltaiseen tasapainoon. Pysyäksemme terveinä, niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin tasolla, meidän tulisi antaa huomiota kaikille olemuksemme tasoille tasapuolisesti. Ei riitä että liikumme ja syömme ravitsevaa ruokaa, jos emme anna itsemme tuntea tunteitamme emmekä ruoki henkeämme. Valitettavan tavallista nykypäivänä kuitenkin on ihmisen eheyden kärsiminen kaikkien näiden vaatimusten keskellä. Me emme enää yksinkertaisesti näe sitä arvoa, jonka kaikkien olemustasojen helliminen meille elämään toisi, sillä informaatiotulva ylettyy joka puolelle. Se saa helposti mielemme hajanaiseksi ja etäännyttää meitä itsestämme. Kaikki se ulkopuolelta tuleva hälinä, informaatio, vaatimusten tulva hukuttaa meidän oman sisäisen äänemme. Sen, jota meidän tulisi kuunnella aina ensimmäiseksi. Kun kiirehdimme arkeamme kiivaassa rytmissä, alamme lopulta toimia kuin kone, sillä meillä ei ole aikaa itsellemme, kaikille omille olemuspuolillemme. Elämämme muuttuu sarjaksi nopeasti vaihtuvia, lähes tai jopa täysin automaattisia toimintoja. Elämämme muuttuu pinnalliseksi. Sysäämme tunteemme syrjään, sillä meillä ei ole aikaa tuntea saatika käsitellä niitä. Tunteiden kuuluisi virrata meissä kuin joki, tulla ja lopulta mennä. Mutta me rakennamme patoja jokeemme niin että kaikki tunteet jäävät vangeiksi kehoomme. Lopulta ne voivat sairastuttaa meidät, joko fyysisesti tai psyykkisesti. Elämme hyvin materialistista elämää, annamme ulkoisten olosuhteiden määritellä hyvin paljon sitä, mitä itsestämme ja toisistamme ajattelemme. Tällaisen elämäntavan keskellä kadotamme yhteytemme henkiseen tasoomme, siihen kaikkein olennaisimpaan, siihen joka määrittää eniten sitä, kuka me olemme. Kulutamme valtavasti energiaamme ulkoisten puitteiden vaalimiseen ja unohdamme ravita henkeämme. Aitoa onnellisuutta, syvää sisäistä rauhaa ja tyytyväisyyttä ei kuitenkaan koskaan voi löytää ulkoisista olosuhteista. Ainoastaan syvä yhteys omaan henkeen voi antaa meille tämän kokemuksen. Meidän tulisi ottaa aikaa itsellemme. Meidän tulisi antaa aikaa itsemme tutkailla omaa sisäistä tilaamme, ja meidän tulisi kannatella toisiamme, jotta jokaisella olisi mahdollisuus oman sisäisen tilansa siivoamiseen. Sillä vain niin voimme parantaa ja muuttaa maailmaa perustavanlaatuisella tavalla. Rakkaudella,
Susanna Kasvit ovat portti toisenlaiseen maailmaan, maailmaan joka koostuu herkkyydestä, lempeydestä, voimasta, kunnioituksesta, yhteistyöstä ja rakkaudesta. Kasvit ovat myös portti ikiaikaiseen viisauteen, sillä ne ovat olleet täällä jo kauan ennen meitä ihmisiä. Kasvit ovat aina antaneet meille ravintoa, lääkettä ja suojaa. Juuri tässä ajassa Kasvit voivat auttaa meitä palaamaan todelliseen olemukseemme, auttaa meitä muistamaan oman paikkamme maailmassa ja kuuntelemaan omaa sydäntämme ulkopuolelta jatkuvasti tulvivan informaation sijaan. Kasvit auttavat meitä muodostamaan syvemmän yhteyden ympäröivään luonnolliseen maailmaan. Tämä on se maailma, jolla oikeasti on merkitystä tulevien sukupolvien selviytymisen kannalta. Syvä ja vahva luontoyhteys ja eläminen sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa on edellytys ihmiskunnan selviytymiselle. Meidän täytyy jälleen muistuttaa itseämme luonnon pyhyyden kunnioittamisesta ja vuorovaikutteisesta suhteesta ympäristömme kanssa. Kasvit opastavat meitä tässäkin. Kasvit auttavat ja opastavat meitä lukemattomilla tavoilla ja voivat hoitaa meitä erilaisissa elämäntilanteissa lempeästi, mutta tehokkaasti. Kasvit voivat esimerkiksi
Viime aikoina minua on vahvasti vetänyt puoleensa Metsätähti (Trientalis europaea). Tunnen, että se on tullut auttamaan minua suurten elämänmuutosten aiheuttaman stressin rauhoittamisessa ja kotimaahan palaamisessani. Metsätähti nimittäin johdattaa meitä eteenpäin polullamme, luoden valoa pimeyteen. Oletko sinä tuntenut vetoa johonkin tiettyyn kasviin viime aikoina? Kasvit oppaina ja liittolaisina -verkkokurssi on nyt julkaistu ja tällä hetkellä sen saa myös alennettuun kesähintaan. Kurssilla pyrimme rakentamaan vahvempaa ja lempeämpää yhteyttä Kasvien kanssa. Sukellamme Kasvimaailman viesteihin ja vahvistamme omaa luontoyhteyttämme. Opimme myös, kuinka tärkeää on työskennellä Kasvien kanssa Sydämen tasolla. Annamme Kasvien koskettaa itseämme, monella eri tasolla. Pääset ostamaan kurssin suoraan alta, josta löydät myös paljon lisätietoja kurssista. Rakkaudella,
Susanna Me suomalaiset odotamme usein kesää kuin kuuta nousevaa, eikä ihme, sillä vuodenkiertoomme kuuluu niin pitkä ja pimeä ajanjakso. Nyt olemme jälleen päässeet siihen kutkuttavaan vaiheeseen, kesän kynnykselle. Kesä merkitsee meille usein keveyttä, iloa, leikkiäkin. Toisaalta taas voimme olla hyvinkin tuotteliaita kesällä, sillä valon määrä ja lämpö saavat meidät helposti heräämään uudella tavalla eloon. Valon määrän lisääntyminen vaikuttaa ihan tutkitustikin esimerkiksi unirytmiimme, vireystilaamme, mielialaamme ja jopa käyttäytymiseemme. Myös ympäröivä luonto kaikessa kauneudessaan voi nostattaa luovuuttamme ja luomisvoimaamme korkealle taivaisiin. Kehotankin sinua kuuntelemaan sydäntäsi sekä kehoasi erityisen tarkasti tänä kesänä. Jos koko sielusi huutaa inspiraatiosta ja ilosta luoda uusia asioita tai painaa duunia, mitä jos kuuntelisitkin. Ei koko kesää tarvitse löhötä ja ottaa iisisti, jos ei oikeasti tunnu siltä. Ja jos taas tuntuu, pitää sitäkin viestiä kuunnella ja kunnioittaa mahdollisuuksien mukaan. Ilolla odotan, mitä kaikkea uutta tähän maailmaan tänäkin kesänä meistä syntyy ja sikiää. Ihanaa juuri alkanutta kesäkuuta sinne sinulle!
Rakkaudella, Susanna Jokaisen pitäisi elämässään antaa vähintäänkin mahdollisuus Yin joogalle. Parhaimmassa tapauksessa Yin jooga parantaa elämänlaatua hyvin kokonaisvaltaisesti. Säännöllinen harjoitus keventää olotilaamme, niin henkistä kuin fyysistäkin. Yhdelläkin harjoituskerralla voi saada jo merkittäviä vaikutuksia. Ei kuitenkaan kannata pelästyä, jos ensimmäinen Yin jooga -harjoitus ei saa nousemaan pintaan muuta kuin ärsytystä tai turhautumista, näin kävi minullekin aikoinaan. Olin harjoittanut fyysisempää joogaa jo jonkin aikaa, kun päätin kokeilla Yin-tuntia nettipalvelun kautta kotona. Tunti tuntui niin pitkäveteiseltä kidutukselta, että lopetin sen kesken ja sain itseni ainoastaan ärsyyntymään. Myöhemmin ymmärsin, että ärsytys oli luultavasti sisälleni patoutunut tunne, jonka jokin Yinin asana nostatti pintaan sillä hetkellä. Se sai minut kiemurtelemaan epämukavuuksissani lattialla ja päättämään sitten, ettei Yin jooga ole minua varten. Onneksi en itsepintaisesti pysytellyt tässä kannassani kovin kauaa, vaan annoin Yinille toisenkin mahdollisuuden. Tämä toinen mahdollisuus muistaakseni nostatti pintaan valtavan ryöpyn kyyneliä. Hiljalleen aloin ymmärtää, että Yin jooga oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Se auttoi minua tiedostamaan ja käsittelemään tunteitani, sekä tasapainottamaan elämääni. Yin joogan asennot stimuloivat kehon energiakanavia (meridiaaneja), joten se laittaa kehon energiat virtaamaan vapaammin. Samalla Yin jooga tukee tärkeiden sisäelinten toimintaa ja kehon (ja mielen) luonnollista puhdistumista. Yin jooga auttaa meitä hiljentämään omia ajatuksiamme ja sulkemaan ulkopuolisen maailman hetkeksi silmistämme, kääntäen katsettamme sisäänpäin, omaan kehoomme, sisäiseen rauhaamme ja läsnäoloomme. HALIn omat Yin Yoga -kortit voivat toimia kuin siltana Yin joogan maailmaan, tutustuttaen sinut lempeästi erilaisiin harjoituksiin. Rentoutta ja rauhaa henkivä korttipakka kutsuu mukaansa joogamatolle, tai vaikka pehmeälle sammalpedille. Pientä korttipakkaa on helppo kuljettaa mukanaan minne tahansa. 50 kortin pakasta löytyy yhteensä 30 asanaa selkeine ohjeistuksineen, 10 erilaista hengitysharjoitusta sekä 10 meditaatio/rentoutushetkeä. Korteista voi nostaa intuitiolla yhden inspiroivan kortin käsillä olevaan hetkeen, tai niitä voi käyttää kokonaisen pitkän harjoituksen suunnitteluun ja kokoamiseen. Korttipakka tukee kivasti harjoittelun vakiintumista ja säännöllistymistä osaksi omaa arkea. Korttipakka on myös oiva työkalu Yin joogan ohjaajille. Pakasta saa esimerkiksi koottua jopa 10 täysin erilaista Yin-tuntia, joissa jokaisessa on erilainen hengitysharjoitus, 3 erilaista asanaa sekä uusi meditaatio- tai rentoutusharjoitus. ALE-koodiKoodilla yinyogabliss saat -10% Yin Yoga -korteista tämän viikon ajan (9.5.2021 saakka). Korttien normaalihinta 39€ (+2,50€ toimitusmaksu). Kortit löydät verkkokaupastamme täältä: Löydät Yin Yoga -kortit myös Instagramista: @yinyogakortit Rakkaudella,
Susanna Kuolema ja suru ovat olleet mielessäni viime aikoina rakkaan nelijalkaisen perheenjäseneni sairastellessa huolestuttavan paljon. Huomasin alkaneeni jo henkisesti valmistautua mahdolliseen menetykseen, vaikka vielä on kuitenkin rutkasti toivoa ja mahdollisuuksia jäljellä. Kuolema on luonnollinen osa elämää, näin ajattelen itsekin. Paasaan myös usein siitä, kuinka me ihmiset annamme kuoleman pelottaa meitä suhteettoman paljon. Siitä, kuinka meidän tulisi puhua kuolemasta enemmän ja avoimemmin, jotta myös surusta tulisi luonnollisempi osa elämäämme. Kuitenkin, jokaikinen kerta kun joudun katsomaan menetyksen tai kuoleman mahdollisuutta silmästä silmään, muserrun. Joudun jälleen kerran myöntämään, että kuoleman ja menetyksen aiheuttama suru on minulle aina vain yhtä vaikeaa kohdata. Silti yritän. Istun suruni kanssa alas ja annan kyynelten valua. Kun kyse on rakkaasta perheenjäsenestä, kyyneleet eivät edes valu hiljalleen poskia pitkin kauniin koskettavasti kuten elokuvissa, vaan puhutaan ihan raa'asta huutoitkusta, josta ei tule loppua. Tärkeimmäksi kuitenkin olen kokenut sen, etten yritä pidätellä mitään. Itkua. Surua. Voimattomuuden tunnetta. Annan niiden vyörytä ylitseni. Annan niiden hukuttaa minut niin pitkäksi aikaa kun on tarve. Sillä jonain päivänä tuntuu taas helpommalta, tiedän sen ja luotan siihen. Mitä kuolema opettaa meille elämästä? Tätä pohdin, kun viimeksi reilut kolme vuotta sitten rakas karvalapseni nukahti viimeiseen uneensa sylissäni, ja tätä pohdin jälleen.
⦁ Kuolema opettaa meitä elämään. Kun elämän rajallisuus muistuttaa itsestään, auttaa se meitä muistamaan elämän arvokkuuden ja ihmeellisyyden. ⦁ Kuoleman edessä muistaa aina sen, mikä elämässä on tärkeintä ja merkityksellisintä. Ja sitten sen taas hetkittäin unohtaa (ja sekin on täysin inhimillistä). Kun elämä on tasaista ja helppoa, voi helposti ajautua murehtimaan aivan turhanpäiväisiäkin asioita ja kuluttaa energiaansa asioihin, joilla ei oikeastaan ole niin paljoa merkitystä (kuten harmittelemalla sitä, miksi ei löydä juuri sellaista vintagetakkia josta haaveilee). Mutta kun kuolema koskettaa jollain tasolla henkilökohtaisesti, yhtäkkiä näkee taas kaiken täysin kirkkaasti ja oikeissa mittasuhteissa. ⦁ Kuolema ei odota sopivaa hetkeä eikä kysele lupaa milloin olisi parasta saapua. Kuten ei välttämättä mikään muukaan elämässä. On siis osattava ottaa vastaan se mikä tulee, silloin kun se tulee. ⦁ Ainoa tie ulospääsyyn on mennä läpi. Minkään asian kanssa ei tule sinuiksi pakoilemalla. Lopulta antautuminen on aina välttämätöntä. ⦁ Kuolema muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on sanoa kaikki tarvittava ja tärkeä heti, sillä aina ei ole mahdollista sanoa enää myöhemmin. ⦁ Suru ei välttämättä koskaan katoa, mutta sen kanssa oppii elämään ja selviämään. Kauniista muistoista voi saada yllättävänkin paljon voimaa. ⦁ Tähän hetkeen keskittyminen on tärkeintä, vaikka suunnittelisikin tulevaisuuttaan tai muistelisi välillä menneitään. Aina tärkeintä on kuitenkin se, mitä tänään tekee ja mitä juuri nyt tapahtuu. Joten nyt on aika keskittyä rapsutuksiin, joihin vielä on mahdollisuus. Jonain päivänä me kaikki kuolemme, mutta kaikkina muina päivinä sitä ennen me elämme. Ja niin on tarkoituskin. Rakkaudella, Susanna Kevään valo kutsuu lempeästi pysähtymään itsensä äärelle. Tätä valon kutsua voi joskus olla helpompi vältellä ja väistellä, kuin sallia sen paljastaa meille totuuden. Jos kuitenkin jollain lailla tunkkaisen, väsähtäneen ja eltaantuneen olon painaa vain piiloon - haluaa väistää ja unohtaa mahdollisimman pian, kasaamme aikamoisen kuonan sisäämme kiehumaan. Eikö vain? Valo voi lempeästi paljastaa totuuden meille, mikäli rohkenemme kohdata tämän itsemme ylle kasaantuneen taakan. Valo kutsuu huokaisemaan ja luottamaan. Kun sallimme valon päästä sisään ja näyttää meille totuuden, voimmeko myös sallia itsemme antautua sen puhdistukseen? Usein takerrumme itse tuohon kohtaamaamme liiaksi kiinni - jäämme syyttämään, dramatisoimaan, korjaamaan ja sanoittamaan kohtaamaamme. Onko tämä kuitenkaan aina tarpeen ja parhaaksemme? Jos ihminen luottaisikin joskus, edes joskus tuohon valon voimaan - voisi ehkä huomata sen näyttävän meille oppiläksymme ja totuuden juuri siitä syystä että voisimme ihmisenä harjoitella päästämään irti tuon jälkeen tarpeestamme takertua tuohon kohtaamaamme... Voisimmeko todella oppia luottamaan elämään sekä luontaiseen viisauteen ja sallia puhdistumisen tapahtua, ilman tarvettamme puuttua tähän tapahtumaan ainaisella mielemme tarinoinnilla ja tarpeella analysoida tapahtunut? En tiedä onko tämä mitenkään jokaiselle ihmiselle mahdollista tämän elämänsä aikana oppia, mutta uskon että monelle tämä myös on mahdollista. Elämä ja ihmisyys on upea mahdollisuus oppia, oivaltaa ja kuoriutua puhtaimmaksi olemukseksemme jo ihmisenä ollessamme. Saamme tässäkin elämässä mahdollisuuden harjoitella luottamista itse elämään. Saamme mahdollisuuden oivaltaa luonnon muuntautumis- ja kestävyyskyvyn, niin sisimmässämme kuin ulkoisessa todellisuudessakin. Sisäinen luontomme aivan kuten luonto ja elämä ympärillämme hakeutuu kohti tasapainoa, kohti terveyttä, kohti aitoutta ja puhdasta olemusta. Jos ajoittain malttaisimme itse astua valon, elämän ja luonnon viisauden tieltä pois, voisimme ehkä huomata puhdistumisen ja elämäämme muuttavan voiman ratkaisevan kaiken lopulta parhain päin. Paremmin kuin itse olisimme mitenkään osanneet mielemme tarinoilla ja analyyseillä minkään ratkaista. Usein saamme itse asiat aina vain pahemmin solmuun, mitä enemmän niitä yritämme ratkaista pelkällä mielellämme. Vai toteaako mielesi että puhun aivan mahdottomia? Mieli on ihana, arvokas ja niin tärkeä työkalu meille, mutta ymmärrys voi syntyä jostain syvemmältä sinusta - ei mielen tasolta. Mikäli maltamme hetkeksi päästää mielen lepoon ja tunnustella asioita sisäisestä viisaudestä, luottamuksesta ja neutraalista tilasta voimme ymmärtää jotain ratkaisevaa ja elämää muuttavaa. Kaikki on mahdollista, vai onko? Mitä mieltä sinä olet, olet juuri oikeassa. Se mitä valitset ajatella, valitset uskoa ja valitset tuntea, se todentuu ja juuri näin elämäsi sinulle näyttäytyy. Olemme siis oikeassa joka tapauksessa, uskomme tai emme - juuri sitä me tulemme saamaan. KOODILLA: 'valonvoimaa' saat kaupasta alennusta Yin yoga -korteista, villamatoista, kaikista seremonioista sekä verkkovalmennuksista 9.4.21 saakka!
9€ alennus lasketaan kassalla kun ilmoitat alennuskoodin 'valonvoimaa'. Alennuksella siis mm. Yin yoga -kortit hintaan 30€ - Seremoniat ja verkkovalmennukset hintaan 16€. PÄÄSTÄ VALO SISÄÄN JA LUOTA SEN PARANTAVAAN VOIMAAN! Lämpimin halauksin, Jonna
Havahduin tänään yllättäin siihen kuinka olin päätymässä antamaan energiani ja voimani vahingossa lipua pois. Tätä tapahtuu tänä päivänä enää kovin harvoin, mutta nyt olin siitä jollain aivan uudella tavalla heti tietoinen. Pysäytin toimintani ja aloin kirjoittamaan sen sijaan huomiostani tänne. Olen huomaamattani ennen sallinut useinkin oman voimani ja energiani vain valua pois, päätyen matalaan, huonoon energiaan mikä on jostain ulkoisen tilanteen, ihmisen, tapahtuman tai median viestinnästä päässyt imeytymään minuun, valuttaen pois oman vaikutusvaltani sisäiseen tunnetilaani. Kun aikanaan tulin tästä tietoiseksi, pystyin olla enemmän hereillä näissä tilanteissa, eikä tätä ulkoisten asioiden vaikutusta ole enää tapahtunut samalla tavalla kuin joskus ennen. Viime vuoden todella ravisteleva oman voiman hiipuminen oli itselleni suuri hämmästyksen ja oppimisen paikka. En tiennyt että näin voi enää käydä, ja sain tuntea nahoissani olevani ihan vain ihminen :) Tämä vuosi onkin yllättänyt vastaavasti valtavan vahvalla tasapainon, syvän ymmärryksen ja harmonian energiallaan minut totaalisesti. Olen huomannut oppineeni paljon sekä erityisesti elimistöni ja kehoni on oppinut uskomattoman paljon. On arvokasta huomata pysyvänsä omassa rakkauden energiassa ja lempeässä voimassa vaikka joitain myrskyjä ilmaantuisikin. On tarjottu testejä ja kokeita että mikä vaikutus näillä sisäiseen tilaani vielä on ja mitä tässä matkan varrella on opittu. On kaunista nähdä miten paljon on ihmisenä kasvanut ja oppinut. Tasapaino alkaa olla vakiintunut ja muutoskyky tarjoaa mahdollisuuden sopeutua, ymmärtää ja selvittää asioita entistä paremmin. Sen lisäksi sisäistä kapasiteettia on ollut käytössä valtavan paljon merkityksellisiin asioihin, sillä ulkoiset eivät ole imeneet voimaani ja energiaani. Ei ole ollut turhia ajatuksia, asioiden analysoimista, pyrkimystä mihinkään eikä epämääräisiä tunteita tai itsensä etsimistä - on vain ollut valtavasti aikaa ja energiaa luoda uutta, toteuttaa omaa tehtävää ja palvella. Äsken huomasin ollessani täynnä kiitollisuutta ja vapauden, runsauden sekä uusien visioiden energiaa kuinka avatessani sosiaalisen median kanavan - pysähdyin paikoilleni kuin salaman iskusta. Mitä tässä oikein tapahtuu?! En käytä juuri lainkaan aikaa median kanaviin tänä päivänä: en uutisiin, lehtiin, tv:n katseluun tai sosiaaliseen mediaan. Sen sijaan valitsemiani elokuvia katson paljon, siis todella paljon - olen suurkuluttaja, rakastan elokuvia! Myös opiskelen, työskentelen uusien visioiden parissa, kirjoitan ja luon kokoajan uusia kokonaisuuksia. Kun energian suuntaa itselle aidosti merkityksellisiin asioihin, saa paljon asioita aikaiseksi ja rakastaa myös levätä vailla minkään edistämistä. Sitä on tasapaino toiminnan ja olemisen energian välillä. Huomasin siis aivan uudella selkeydellä, täysin kirkkaasti kuinka avatessani sosiaalisen median - energiani vaihtui välittömästi. Olen tiedostanut tämän hyvin aiemminkin, enkä siitä syystä vietä aikaa juurikaan sellaisissa paikoissa, mutta tämä yllätti nyt kirkkaasti ja totuudellisesti. Suljin sosiaalisen median kanavan ja päätin kirjoittaa oivallukseni ylös tänne sekä lähteä kylpyyn ja ehkä katsoa jonkun valitsemani elokuvan illalla. <3 Tämän kirjoituksen tarkoitus oli puhtaasti selkiyttää tätä uudenlaista kirkasta oivallusta itselleni, sekä toivottavasti tarjota jonkinlaista tunnustelua ja pohdintaa jollekkin toiselle samojen teemojen äärellä havahtuneille.
Kauniita ja oivalluttavia hetkiä sinne sinulle, valitsemiesi asioiden äärelle! Halein ja suukoin, Jonna <3 Koirat ovat mestareita pyytämään sekä antamaan anteeksi. Kun espanjalainen rescuekoiramme tuijottaa minua nappisilmillään surullisen näköisenä jäädessään kiinni tuhotöistään, tajuan kuinka helppoa loppujen lopuksi anteeksi pyytäminen on. Myöntää tekonsa ja pyytää vilpittömästi anteeksi, jotta voimme jatkaa eteenpäin paremmalla mielellä. Kuulostaa niin yksinkertaiselta, mutta siitäkin me ihmiset olemme tehneet niin kovin vaikeaa. Toisaalta tämä nappisilmä antaa myös itse aina anteeksi. Entisenä katujen kasvattina, väkivaltaa kokeneena ja hylätyksi tulleena, hän on antanut koko ihmiskunnalle anteeksi. Hän kävelee kaduilla ylpeänä häntä heiluen ja jakaa vilpittömästi rakkauttaan ihan jokaiselle vastaantulijalle, vauvasta vaariin. Joskus mietin, että jos tuollaisen elämän jälkeen pystyy antamaan kaiken anteeksi ja vielä luottamaan ihmisiin, miten me ihmiset jaksamme niin sitkeästi kantaa kaunaa toisillemme mitä ihmeellisimmistä asioista? Anteeksianto on yksi ihmiselämän vaikeimmista, mutta samalla ehdottomasti yksi tärkeimmistä asioista. Oli asia kuinka loukkaava tahansa, meidän on osattava antaa anteeksi, jotta voimme jatkaa matkaamme eteenpäin. Muuten jäämme kantamaan katkeruutta ja vihaa harteillamme, niin kauan että painolasti lopulta sairastuttaa meidät. MITÄ ANTEEKSI ANTAMINEN OIKEASTAAN TARKOITTAA? Anteeksianto on vapautta, tai ehkä paremmin sanottuna vapautusta. Vapautusta kaikesta siitä katkeruudesta ja vihasta. Anteeksiannon jälkeen kaikki tukkeutuneet energiat pääsevät jälleen virtaamaan vapaana. Anteeksianto on hyväksymistä. Hyväksymistä, että meille on tehty vääryyttä. Hyväksymiseen kuuluu myös sen toiveen hylkääminen, ettei koko asiaa olisi tapahtunut. Sillä mennyttä ei voi muuttaa, ainoaksi vaihtoehdoksi jää hyväksyminen. Anteeksianto on eteenpäin katsomista. Kun antaa anteeksi, voi lopettaa jatkuvan taustapeiliin vilkuilun ja asian jankkaamisen omassa mielessään. Voi suunnata katseensa nykyhetkeen sekä tulevaisuuteen. Voi vapauttaa energiansa kaikkeen siihen hyvään, mitä elämässä on. Anteeksianto ei vaadi ymmärrystä tai hyväksymistä toisen ihmisen käyttäytymistä tai tekoja kohtaan. Se ei tarkoita sitä, että katsomme vääryyksiä läpi sormiemme. Meidän ei koskaan tarvitse hyväksyä vääryyttä tai kaltoinkohtelua. Mutta voimme silti antaa anteeksi. Meidän ei tarvitse päästää elämäämme takaisin ihmistä, joka on tehnyt meille pahaa. Anteeksianto ei vaadi sitäkään. Meidän ei tarvitse edes kertoa tai osoittaa hänelle, että olemme antaneet anteeksi. Loppujen lopuksi anteeksianto on ainoastaan meitä itseämme varten. Anteeksianto tapahtuu, kun sydän on siihen valmis. Se on jotain niin isoa, niin syvää, ettei sitä voi pakottaa. Meistä jokainen on kokenut ikäviä asioita. Olemme tulleet loukatuksi, petetyksi, syrjityksi. Meille on valehdeltu, meitä on kohdeltu kaltoin. Jokaisella on omat haavansa. Ehkä elämän suurimpia kokeita ovat ne hetket, kun voimme päättää, yritämmekö tuntea myötätuntoa toista kohtaan, yritämmekö ymmärtää toisenkin näkökulmaa? Siinä jos missä mitataan, kuinka vahvoja oikeasti olemme.
Rakkaudella, Susanna "Anteeksianto on väkevimpiä tekoja, joita ihminen voi tehdä. Se on vaikeaa. Se on rankimpia asioita, varsinkin siksi, koska meillä on vahva tarve osoittaa, että meitä kohtaan on tehty väärin." - Howard Martin |
Blogi Arkisto
September 2021
KoulutuksetCategories |