​Kuolema ja suru ovat olleet mielessäni viime aikoina rakkaan nelijalkaisen perheenjäseneni sairastellessa huolestuttavan paljon. Huomasin alkaneeni jo henkisesti valmistautua mahdolliseen menetykseen, vaikka vielä on kuitenkin rutkasti toivoa ja mahdollisuuksia jäljellä. 

Kuolema on luonnollinen osa elämää, näin ajattelen itsekin. Paasaan myös usein siitä, kuinka me ihmiset annamme kuoleman pelottaa meitä suhteettoman paljon. Siitä, kuinka meidän tulisi puhua kuolemasta enemmän ja avoimemmin, jotta myös surusta tulisi luonnollisempi osa elämäämme.

Kuitenkin, jokaikinen kerta kun joudun katsomaan menetyksen tai kuoleman mahdollisuutta silmästä silmään, muserrun. Joudun jälleen kerran myöntämään, että kuoleman ja menetyksen aiheuttama suru on minulle aina vain yhtä vaikeaa kohdata.

Silti yritän. Istun suruni kanssa alas ja annan kyynelten valua. Kun kyse on rakkaasta perheenjäsenestä, kyyneleet eivät edes valu hiljalleen poskia pitkin kauniin koskettavasti kuten elokuvissa, vaan puhutaan ihan raa'asta huutoitkusta, josta ei tule loppua. Tärkeimmäksi kuitenkin olen kokenut sen, etten yritä pidätellä mitään. Itkua. Surua. Voimattomuuden tunnetta. Annan niiden vyörytä ylitseni. Annan niiden hukuttaa minut niin pitkäksi aikaa kun on tarve. Sillä jonain päivänä tuntuu taas helpommalta, tiedän sen ja luotan siihen.

Havahduin tänään yllättäin siihen kuinka olin päätymässä antamaan energiani ja voimani  vahingossa lipua pois.

Tätä tapahtuu tänä päivänä enää kovin harvoin, mutta nyt olin siitä jollain aivan uudella tavalla heti tietoinen. Pysäytin toimintani ja aloin kirjoittamaan sen sijaan huomiostani tänne.

Olen huomaamattani ennen sallinut useinkin oman voimani ja energiani vain valua pois, päätyen matalaan, huonoon energiaan mikä on jostain ulkoisen tilanteen, ihmisen, tapahtuman tai median viestinnästä päässyt imeytymään minuun, valuttaen pois oman vaikutusvaltani sisäiseen tunnetilaani.

Kun aikanaan tulin tästä tietoiseksi, pystyin olla enemmän hereillä näissä tilanteissa, eikä tätä ulkoisten asioiden vaikutusta ole enää tapahtunut samalla tavalla kuin joskus ennen.

Viime vuoden todella ravisteleva oman voiman hiipuminen oli itselleni suuri hämmästyksen ja oppimisen paikka. En tiennyt että näin voi enää käydä, ja sain tuntea nahoissani olevani ihan vain ihminen :)

Tämä vuosi onkin yllättänyt vastaavasti valtavan vahvalla tasapainon, syvän ymmärryksen ja harmonian energiallaan minut totaalisesti. Olen huomannut oppineeni paljon sekä erityisesti elimistöni ja kehoni on oppinut uskomattoman paljon. On arvokasta huomata pysyvänsä omassa rakkauden energiassa ja lempeässä voimassa vaikka joitain myrskyjä ilmaantuisikin. On tarjottu testejä ja kokeita että mikä vaikutus näillä sisäiseen tilaani vielä on ja mitä tässä matkan varrella on opittu.

On kaunista nähdä miten paljon on ihmisenä kasvanut ja oppinut.

Tasapaino alkaa olla vakiintunut ja muutoskyky tarjoaa mahdollisuuden sopeutua, ymmärtää ja selvittää asioita entistä paremmin. Sen lisäksi sisäistä kapasiteettia on ollut käytössä valtavan paljon merkityksellisiin asioihin, sillä ulkoiset eivät ole imeneet voimaani ja energiaani. Ei ole ollut turhia ajatuksia, asioiden analysoimista, pyrkimystä mihinkään eikä epämääräisiä tunteita tai itsensä etsimistä - on vain ollut valtavasti aikaa ja energiaa luoda uutta, toteuttaa omaa tehtävää ja palvella.

En käytä juuri lainkaan aikaa median kanaviin tänä päivänä: en uutisiin, lehtiin, tv:n katseluun tai sosiaaliseen mediaan. Sen sijaan valitsemiani elokuvia katson paljon, siis todella paljon - olen suurkuluttaja, rakastan elokuvia!

Myös opiskelen, työskentelen uusien visioiden parissa, kirjoitan ja luon kokoajan uusia kokonaisuuksia. Kun energian suuntaa itselle aidosti merkityksellisiin asioihin, saa paljon asioita aikaiseksi ja rakastaa myös levätä vailla minkään edistämistä. Sitä on tasapaino toiminnan ja olemisen energian välillä.

Huomasin siis aivan uudella selkeydellä, täysin kirkkaasti kuinka avatessani sosiaalisen median - energiani vaihtui välittömästi.

​Olen tiedostanut tämän hyvin aiemminkin, enkä siitä syystä vietä aikaa juurikaan sellaisissa paikoissa, mutta tämä yllätti nyt kirkkaasti ja totuudellisesti. Suljin sosiaalisen median kanavan ja päätin kirjoittaa oivallukseni ylös tänne sekä lähteä kylpyyn ja ehkä katsoa jonkun valitsemani elokuvan illalla. <3 

Tämän kirjoituksen tarkoitus oli puhtaasti selkiyttää tätä uudenlaista kirkasta oivallusta itselleni, sekä toivottavasti tarjota jonkinlaista tunnustelua ja pohdintaa jollekkin toiselle samojen teemojen äärellä havahtuneille.

• Huomaatko sinä milloin annat energiasi lipua hukkaan?
• Millaisissa tilanteissa sallit tiedostamattasikin jonkin ulkoisen vaikuttaa sisäiseen tilaasi?
• Miten voit näissä tilanteissa oppia säilyttämään oman voimasi?
• Mitä näistä voit itse muuttaa ja mihin vaikuttaa?
  
• Haluaisitko jättää ehkä jotain vähemmälle tai luopua kokonaan, entä voisiko johonkin alkaa suhtautua toisin jotta se ei enää veisi energiaasi?
• Voitko valita että jollekkin tälläiselle et enää suuntaa etkä anna niin paljon energiaasi?
• Mille sen sijaan haluat sanoa KYLLÄ, kaikella energiallasi?

Kauniita ja oivalluttavia hetkiä sinne sinulle, valitsemiesi asioiden äärelle!

Halein ja suukoin, Jonna <3

Koirat ovat mestareita pyytämään sekä antamaan anteeksi. Kun espanjalainen rescuekoiramme tuijottaa minua nappisilmillään surullisen näköisenä jäädessään kiinni tuhotöistään, tajuan kuinka helppoa loppujen lopuksi anteeksi pyytäminen on. Myöntää tekonsa ja pyytää vilpittömästi anteeksi, jotta voimme jatkaa eteenpäin paremmalla mielellä. Kuulostaa niin yksinkertaiselta, mutta siitäkin me ihmiset olemme tehneet niin kovin vaikeaa.

​Toisaalta tämä nappisilmä antaa myös itse aina anteeksi. Entisenä katujen kasvattina, väkivaltaa kokeneena ja hylätyksi tulleena, hän on antanut koko ihmiskunnalle anteeksi. Hän kävelee kaduilla ylpeänä häntä heiluen ja jakaa vilpittömästi rakkauttaan ihan jokaiselle vastaantulijalle, vauvasta vaariin. Joskus mietin, että jos tuollaisen elämän jälkeen pystyy antamaan kaiken anteeksi ja vielä luottamaan ihmisiin, miten me ihmiset jaksamme niin sitkeästi kantaa kaunaa toisillemme mitä ihmeellisimmistä asioista?

Anteeksianto on yksi ihmiselämän vaikeimmista, mutta samalla ehdottomasti yksi tärkeimmistä asioista. Oli asia kuinka loukkaava tahansa, meidän on osattava antaa anteeksi, jotta voimme jatkaa matkaamme eteenpäin. Muuten jäämme kantamaan katkeruutta ja vihaa harteillamme, niin kauan että painolasti lopulta sairastuttaa meidät.

MITÄ ANTEEKSI ANTAMINEN OIKEASTAAN TARKOITTAA?

Anteeksianto on vapautta, tai ehkä paremmin sanottuna vapautusta. Vapautusta kaikesta siitä katkeruudesta ja vihasta. Anteeksiannon jälkeen kaikki tukkeutuneet energiat pääsevät jälleen virtaamaan vapaana. 

Anteeksianto on hyväksymistä. Hyväksymistä, että meille on tehty vääryyttä. Hyväksymiseen kuuluu myös sen toiveen hylkääminen, ettei koko asiaa olisi tapahtunut. Sillä mennyttä ei voi muuttaa, ainoaksi vaihtoehdoksi jää hyväksyminen.

Anteeksianto on eteenpäin katsomista. Kun antaa anteeksi, voi lopettaa jatkuvan taustapeiliin vilkuilun ja asian jankkaamisen omassa mielessään. Voi suunnata katseensa nykyhetkeen sekä tulevaisuuteen. Voi vapauttaa energiansa kaikkeen siihen hyvään, mitä elämässä on. 

​Anteeksianto ei vaadi ymmärrystä tai hyväksymistä toisen ihmisen käyttäytymistä tai tekoja kohtaan. Se ei tarkoita sitä, että katsomme vääryyksiä läpi sormiemme. Meidän ei koskaan tarvitse hyväksyä vääryyttä tai kaltoinkohtelua. Mutta voimme silti antaa anteeksi. Meidän ei tarvitse päästää elämäämme takaisin ihmistä, joka on tehnyt meille pahaa. Anteeksianto ei vaadi sitäkään. Meidän ei tarvitse edes kertoa tai osoittaa hänelle, että olemme antaneet anteeksi. Loppujen lopuksi anteeksianto on ainoastaan meitä itseämme varten. 

​Meistä jokainen on kokenut ikäviä asioita. Olemme tulleet loukatuksi, petetyksi, syrjityksi. Meille on valehdeltu, meitä on kohdeltu kaltoin. Jokaisella on omat haavansa. Ehkä elämän suurimpia kokeita ovat ne hetket, kun voimme päättää, yritämmekö tuntea myötätuntoa toista kohtaan, yritämmekö ymmärtää toisenkin näkökulmaa? Siinä jos missä mitataan, kuinka vahvoja oikeasti olemme. 

Rakkaudella,
Susanna

"Anteeksianto on väkevimpiä tekoja, joita ihminen voi tehdä. Se on vaikeaa. Se on rankimpia asioita, varsinkin siksi, koska meillä on vahva tarve osoittaa, että meitä kohtaan on tehty väärin." - Howard Martin

Elämä on yhtä suurta muutosta. Jatkuvaa virtausta. Sanotaan, että mikään elämässä ei ole pysyvää, paitsi muutos. Miksi muutos silti pelottaa meitä? Miksi yritämme usein viimeisimmilläkin voimillamme uida muutoksen virtaa vastaan, pysyä paikallaan? Olisiko elämä helpompaa, jos antautuisi virran vietäväksi, hyväksyisi jatkuvan muutoksen?

Me emme saa täältä mukaamme mitään, kun jätämme tämän maailman. Lopulta menetämme kaiken, mitä meillä on. Se on elämän kiertokulkua, väistämätöntä virtausta. Tiedämme sen kyllä, ihan jokainen. Mutta usein emme halua sitä itsellemme myöntää, vaan piilotamme sen ajatuksen niin syvälle, ettei se häiritse jokapäiväistä elämäämme, arkeamme. Jotta voimme edelleen jatkaa kynsin hampain kaikesta kiinni pitämistä. 

​Pyrimme pitämään kiinni kaikesta mahdollisesta, ja mahdottomasta. Ajatuksista, asioista, ihmisistä. Statuksestamme, titteleistämme, nuoruudestamme, varallisuudestamme, intohimoistamme, lapsistamme. Pidämme kiinni myös sellaisesta, joka ei todella meitä palvele, kuten vihastamme, katkeruudestamme, traumoistamme. Kunhan ei vain tarvitse päästää irti, kestämme ne kyllä kantaa. Todellisuudessa tämä aiheuttaa meille valtavaa kärsimystä ja turhaa painolastia.

​Kun tiedostaa ja ennen kaikkea hyväksyy sen, että mikään ei pysy paikallaan, vaan kaikki muuttuu ja muuttaa muotoaan jatkuvasti, voi vapauttaa itsensä jatkuvasta kärsimyksestä. Voi tiputtaa valtavan painavan repun harteiltaan. Sen sijaan voi rakentavasti laittaa omat asiansa ja ongelmansa oikeanlaisiin mittasuhteisiin. Kaikkea, ja varsinkaan itseään, ei tarvitse enää ottaa kuolemanvakavasti. 

Joskus pelkäämme nähdä muutosta erityisesti itsessämme. Olemme niin takertuneita rooleihimme, tarinoihimme, traumoihimme, titteleihimme, että emme uskalla katsoa niiden taakse. Kuka minä olen, kun kaikki tämä riisutaan? Mitä jää jäljelle? Voi olla pelottavaa nähdä, että "minä" ei ollutkaan sisimmässään pankinjohtaja tai lapsena traumatisoitunut nykyinen narkomaani, vaan "minä" onkin alati muuttuva virtaava joki. Joki, joka ei koskaan lepää, vaan muuttaa muotoaan joka sekunti. Joskus hitaammin, toisinaan hurjaakin vauhtia.

Luonnossakin kaikki muuttuu jatkuvasti. Ei mikään lepää paikallaan, kaikki pysyy jatkuvassa liikkeessä. Lähde pulppuaa, meri aaltoilee, aamu vaihtuu päivään, päivä iltaan, syksy talveen, talvi kevääseen... Puut tiputtavat lehtensä syksyllä, jotta voivat luoda ne uudelleen taas keväällä. Vanha kuolee jatkuvasti luodakseen tilaa uudelle.

​Kun tämän todella itsessään hyväksyy, on se mahdottoman vapauttavaa. Ei tarvitse olla enää mitään ja toisaalta voi olla mitä tahansa. Voi olla jokainen päivä aivan uusi ihminen, ja hyväksyä sen. Joka ilta nukkumaan mennessään voi päästää irti ja joka aamu herätessään voi uteliaana kysyä itseltään, kuka minä tänään olen? Jokainen ilta jättää tilaa jollekin uudelle, joka herää eloon auringon noustessa. Kuin perhonen kuoriutuu kotelostaan, voimme mekin luoda itsemme uudelleen jokainen päivä. Mutta vain muutos voi sen mahdollistaa.

Rakkaudella,
​Susanna

Hyvin pian kirjan kirjoitusprosessin alettua, kirkastui jo se että kirja tulee olemaan ensimmäinen osa kolmiosaisesta kirjasarjasta HAPPY - LOVE - FREEDOM.

Tämä ensimmäinen osa on vahva kivijalka, alusta millä perusasiat luottavaisena lepää. Happy oli tärkeää saada luotua ensin, jotta pääsemme matkustamaan vieläkin syvempiin tasoihin ihmisyydessä ja elämässä.

Happy kirja avaa ihmisyyden sekä elämänkokemuksen peruselementtejä ja monelle hyvin tuttuja asioita jälleen eri kulmasta. Vaikka jotkut teemat ovat monelle hyvinkin tuttuja, on ollut ihana kuulla kuinka asiat ovat kolahtaneet, oivalluttaneet ja jollain tavalla kehollistuneet sekä uppoutuneet tajuntaan uudella tavalla kirjan myötä.

Kirjoitan tutuista ihmisyyden haasteista sekä ihmisen itsensä vaikutuksesta ja vastuusta omaan elämäänsä hyvin totuudellisesti, kaunistelematta. Tämä on itselleni hyvin luontainen tapa luennoida ja jakaa asioita eteenpäin. Monet oppilaat ovat kuvanneet tätä herättelevänä tapana tuoda asiat ilmi selkeästi niin kuin ne ovat, syyllistämättä kuitenkaan ketään. Näistä asioista on tärkeää pystyä puhumaan neutraalista ja hyväksyvästä tilasta käsin.

Kirjan yhdeksän lukua makustelee eri kulmista muunmuassa hidastamista, tietoisuuden laajentumista, ajattelun voimallisuutta sekä elämän totuudellista kohtaamista. Erilaiset harjoitukset sekä kysymykset ja tehtävät keventävät ja palastelevat tuhtia kirjallista pakettia.

Kirjassa on paljon lukijan kanssa keskustelevaa asioiden tunnustelua ja pohtimista eri kulmista, totuuden ja läsnäolon kautta. Kirja ei pyri kertomaan valmiita ratkaisuja eikä vastauksia, vaan herättelemään enemmänkin lukijaa itsessään pohtimaan ja kuulostelemaan vastauksia sisällään.

Keholliset asennot kirjassa tuovat mukaan ihmisyyden kokonaisvaltaisen näkemyksen. Ihminen koostuu kehosta, mielestä ja hengestä sekä kaikki nämä ovat jatkuvasti yhteydessä ja vuorovaikutuksessa. Kehon myötä pääsemme myös vaikuttamaan hermostoomme, sisäiseen tilaan sekä tunnelmaamme. Niin kuin ajatuksemmekin sijaitsevat koko kehossamme, niin myös kohtaamattomat tunteemme sekä traumamme pakkaantuvat tukoksiksi kehoomme.

Pääsemme asentojen myötä rauhoittumaan, syventämään hengitystämme sekä matkustamaan syvemmälle itseemme.

Kirjassa on muutamia rentouttavia asentoja lukujen sisällä, ja lopusta löytyy neljä erilaista yin jooga harjoitusta mitä voi kotona helposti toteuttaa, nauttien omasta ajasta ja lempeistä hetkistä joogamatolla.

​Elämämme perustuu hengitykseen. Kun fyysisesti synnymme tähän maailmaan, ensimmäinen asia jonka teemme on sisäänhengitys. Elämämme maallisessa ruumiissamme päättyy viimeiseen hengenvetoomme.

Hengitys on ihmiselle hyvin luontainen toiminto, mutta silti kadotamme usein luontaisen hengityksemme rytmin elämän pyörteisiin. Arjen kiireessä ja jatkuvan stimulaation maailmassa hengityksestämme tulee helposti pinnallista ja epäluonnollista. 

Mitä on Pranayama?

Pranayamaa pidetään usein hengityksen kontrolloimisena. Sana pranayama muodostuu kahdesta sanskritinkielisestä sanasta; prana ja yama. Prana viittaa elinvoimaan ja elinvoimaiseen energiaan. Se on siis elämänenergiaa, joka virtaa kaikessa elollisessa. Yama taas tarkoittaa kontrollia, hallintaa. Alun perin pranayama-sanan toisena kantasanana on kuitenkin ollut sana ayama, ja sen merkitys on huomattavasti syvempi kuin yaman. Ayama kuvaa pidentämistä ja laajentamista. Oikeampi määritelmä pranayamalle olisikin siis "elämänenergian pidentäminen ja laajentaminen".

Käytännössä pidentäminen ilmenee sisään- ja uloshengitysten välissä, joten energian kontrollointi tapahtuu siis oikeastaan silloin kun emme hengitä. Usein arjessa puhuessamme hengityksestä puhumme vain sisään- ja uloshengityksestä, vaikka tauot niiden välissä ovat aivan yhtä merkityksellisiä. 


Miksi Pranayamaa kannattaa harjoittaa?

Hengitystä voidaan pitää siis kehomme tärkeimpänä prosessina. Se vaikuttaa kaikkeen kehossamme. Luonnollinen ja syvä hengitys palauttaa ja vaikuttaa elintoimintoihin sekä hermostoon myönteisesti. Luonnollinen hengitys vahvistaa kehoa ja luo mielelle turvallisen paikan kehittyä. Kun sisäänhengitys on oikeanlainen, se hieroo sisäelimiä.

Pranayamaharjoitusten aikana vaikutamme hengityksen kautta kehossamme olevaan pranaan. Pyrimme myös lisäämään kehoon virtaavan pranan määrää. Pranan esteetön virtaus tuo meille henkistä ja fyysistä vakautta sekä tasapainoa. Vaikka pranayamaharjoituksissa harjoitamme ja vahvistamme hengityselimistöä, kyse on paljon muustakin kuin fyysisestä hengityksestä. Hengitys vaikuttaa kehossamme olevaan energiaan, mieleemme ja sieluumme, siis aivan kokonaisvaltaisesti kaikkeen meissä.

​Halin omiin Yin Yoga -kortteihin kuuluu 10 ihanaa hengitykseen keskittyvää korttia, joista löydät selkeät ohjeet erilaisiin hengitysharjoituksiin. Lempeät korttimme löydät täältä: Yin Yoga -kortit.

Rakkaudella,
​Susanna

Lähteet:
Ulrica Norberg - Hathajooga

Maadoittumisella tarkoitetaan yhteyden vahvistamista oman kehon ja Maan energioiden välillä. Tarvitsemme kaikki maadoittumista voidaksemme hyvin, ollaksemme tasapainoisia, pystyäksemme toimimaan arjessa ja ollaksemme läsnä nykyhetkessä.

​Maadoittumisen tärkeys kasvaa nykypäivän yhteiskunnassa, sillä luontainen yhteytemme luontoon on vähentynyt huomattavasti lyhyen ajan sisällä. Vietämme koko ajan enemmän aikaa sisätiloissa, käytämme teknologiaa jatkuvasti ja ulkona ollessammekin eristämme itseämme Maasta ja luonnosta esimerkiksi kengillä. Kaikki nämä asiat vievät meitä entistä enemmän poispäin luontaisesta yhteydestä ympäristöömme. Ihmisen erkaantuminen luonnosta on kenties suurin yksittäinen syy henkiseen pahoinvointiin, joka tuntuu yleistyvän jatkuvasti. 

​Luonnossa oleskelu ja maadoittuminen ovat edellytys tasapainoiseen ja onnelliseen elämään. Olemme luotuja luonnon keskelle, olemme osa luontoa, vaikka niin kovin olemmekin yrittäneet irrottautua siitä. Kun antaudumme luonnollemme, meistä tulee energisiä, elinvoimaisia ja pääsemme lähemmäs rauhan tilaa.

PALJAIN JALOIN KÄVELY. Yksi parhaimmista ja "nopeimmista" keinoista maadoittua on antaa paljaiden varpaiden koskettaa hiekkaa, ruohoa, multaa, kalliota ja pehmeää sammalpetiä. Talvellakin voi käväistä ulkona paljasjalkaisillaan, kunhan pitää huolen ettei palelluta itseään. Pieni pyrähdys, muutama syvä hengitys varpaat lumessa virkistää ja herättelee kehoa. 

LUONNON ÄÄNTEN KUUNTELU. Lintujen viserrys, puron solina, sateen ropina. Parasta näiden äänten kuunteleminen on tietenkin luonnossa alkuperäisestä lähteestään, mutta onnistuu se kotona sisätiloissakin erilaisten äänitteiden avulla (joita löytyy mm. YouTubesta ja Spotifysta). 

MAADOITTAVA RUOKA. Kaikki maan alla kasvavat juurekset ovat erityisen maadoittavia (lanttu, retiisi, porkkana, punajuuri, palsternakka, nauris jne.).

SAUNOMINEN. Saunomisessa kaikki neljä peruselementtiä ovat vahvasti ja konkreettisesti läsnä; Tuli, Vesi, Ilma ja Maa. Sauna tasapainottaa meitä siis vahvasti. Siellä ollaan luonnollisimmillaan, ihmisen syntymäasussa ja hikoillaan ylimääräiset kuonat pois kehosta.

LIIKUNTA. Kaikenlainen liikunta (myös sisätiloissa tapahtuva) maadoittaa, sillä se vahvistaa yhteyttä oman fyysisen kehon kanssa. Myös kaikenlainen omasta kehostaan huolehtiminen ja kosketus (hieronta, kosteusvoiteen levittäminen, silittely...) tuo meidät takaisin oman kehomme tuntemuksiin, ja näin maadoittaa meitä kehoomme.

PUUTARHATYÖT. Sormien työntäminen multaan on hyvin maadoittavaa, samoin kaikenlainen puuhastelu puutarhassa tai pihalla. Pihan pienten eläinten ruokinnasta ja juomaveden riittävyydestä huolehtiminen tuo meidät yhteyteen muihin lajeihin ja auttaa lisäämään ymmärrystä omasta paikasta tässä suuressa kokonaisuudessa. 

HUONEKASVIT. Huonekasvit auttavat luontoyhteyden vahvistamisessa myös talvella kun ulkona ei välttämättä tule vietettyä niin paljon aikaa kuin kesäisin. Viherkasvit tuovat kotiin myös kaunista ja puhdasta energiaa. 

PUIDEN HALAAMINEN. Puut ovat täynnä vanhaa, ikiaikaista viisautta ja niissä virtaa valtavat määrät energiaa. Puiden vankka, järkkymätön olemus ja syvälle ulottuvat paksut juuret auttavat meitäkin kasvattamaan juuriamme Maahan. Jos ympärillä on muitakin ihmisiä etkä kehtaa kietoa avoimesti käsiä puun ympärille, voit kääntää puulle selän ja vain nojata puuta vasten ;) Aina ei tosin tarvita edes kosketusta, puiden energiakenttä voi ulottua kauaskin puun fyysisestä rungosta, joten pelkkä puiden lähellä oleskelu yhdistää energiamme puiden energioihin. 

Halauksin,
​Susanna

​Usein kuulemme ihmisten sanovan, että heillä ei ole aikaa läsnäolo- ja tietoisuusharjoituksille. Läsnäolo ja tietoisuus ei kuitenkaan koskaan riipu siitä, kuinka paljon aikaa meillä on tehdä hienon kuuloisia harjoituksia. Läsnäolo ja tietoisuus ei loppujen lopuksi perustu harjoituksille, vaan olemiselle. Toisaalta, kaikki elämässä voi olla (ja ehkä onkin) harjoitusta, myös puhdas oleminen. Koko elämä on yhtä harjoitusta, pienten ja suurempien harjoitusten summa. 

​Ohjatut harjoitukset ovat upeita työkaluja oman henkisyytensä syventämiseen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen, ne voivat olla erityisen tarpeellisia juuri johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen, mutta niistä ei koskaan saisi tulla mittareita mihinkään. Jos harjoituksista tulee sarja suoritettavia toimenpiteitä, ajatus niiden takana katoaa, eikä niillä oikeastaan ole enää mitään merkitystä. Henkisyyttä, läsnäoloa tai tietoisuutta ei voi suorittaa, eikä niissä voi kilpailla. Esimerkiksi henkisyys asuu meissä jokaisessa, tunnustimmepa sitä tai emme, harjoitimmepa sitä tai emme. 

​Henkisyyden ja tietoisuuden sekä läsnäolon harjoittamisen ei tarvitse olla mitään mystistä ja kummallista, vain joidenkin "tietynlaisten ihmisten" elämään kuuluvaa. Henkisyys, läsnäolo ja tietoisuus voi olla läsnä kaikkialla, myös kotikeittiössä ja kaikkein arkisimmissa puuhissamme. Läsnäoloa, tiedostamista, rentoutumista ja havainnointia voi helposti vaalia arjen askareissaan.
​

Ihania arjen läsnäolo- ja tietoisuusharjoituksia:
​

• Käsin tiskaaminen. Seuraavan kerran kun tiskaat käsin, sen sijaan että yrittäisit saada tämän ikävän homman äkkiä pois alta hoidettua, teekin se oikein ekstrahitaasti ja läsnäollen. Levitä tiskiainetta astioihin hitain, pyörivin liikkein ja havainnoi miten lika irtoaa astioista. Huuhtele astiat huolellisesti ja ihastele sen jälkeen, kuinka astia hohtaa puhtauttaan. Katsele, miten likainen vesi huuhtoutuu viemäristä alas. Samalla voit kuvitella, kuinka omat päivän murheesi ja kiireesi huuhtoutuvat likaveden mukana ja jäljelle jää puhdas, tyhjä pinta, valmiina seuraavaan "ateriaan". 
• Kävely metsässä. Lähde metsäkävelylle. Sen sijaan, että kävelisit ripeästi läpi tutun reitin, kuuntelisit samalla podcastia kuulokkeistasi tai nappaisit puhelimen taskustasi ottaaksesi muutaman selfien tai maisemakuvan, kävelekin hitaasti ja jätä elektroniset laitteet kotiin. Kuuntele luonnon ääniä ja omia askeleitasi, todella kuuntele. Havainnoi ja katsele, kuin kävelisit kyseistä reittiä ensimmäistä kertaa. Voit soveltaa tätä myös esimerkiksi työmatkaasi. Millainen on työmatkasi kävellen, jos todella havainnoit ympärilläsi olevia ja tapahtuvia asioita? Jos tunnustelet jokaista askeltasi? Tai jos kuljet töihin linja-autolla, millainen on työmatkasi maisema, kun todella keskityt havainnoimaan sitä linja-auton ikkunasta sen sijaan, että lukisit päivän uutisia puhelimelta?
• Kun seuraavan kerran syöt aterian, älä hotki. Istu alas, jätä puhelin tai sanomalehti keittiön ulkopuolelle, sammuta tv kokonaan. Keskity vain ja ainoastaan syömiseen. Miltä ruoka maistuu, kun ympärillä ei ole ärsykkeitä ja keskityt vain ja ainoastaan ateriaasi? Pureskele jokaista suupalaa huolella (tämä muuten tekee hyvää myös fyysiselle ruoansulatuksellesi!). Kuvittele, kuinka ruoka ravitsee jokaista soluasi. Näin syödessäsi huomaat myös, milloin olet kylläinen etkä syö vahingossa liikaa ja ajan myötä saatat myös tehdä automaattisesti parempia valintoja ravinnon laadun suhteen. 
• Kun seuraavan kerran kaupassa asioidessasi jonot kassalla ovat pitkät ja huomaat kuinka se alkaa turhauttaa sinua, vaihdakin asennetta. Ajatteletkin "ah, nyt minulla on hetki aikaa vain hengittää!". Voit keskittyä syventämään ja rauhoittamaan hengitystäsi. Nenän kautta sisään, nenän kautta ulos. Tunnet ilmavirran ja hengityksen rauhoittavan ja raikastavan vaikutuksen.

​Arjessa löytyy aina aikaa tällaisille harjoituksille. Lähes jokainen meistä kävelee, syö, hoitaa kodin askareita ja arkipäivän "velvollisuuksia". Onko siis ehkä turhaa ajatella, että meillä ei olisi aikaa harjoituksille? Harjoituksen kun voi soveltaa mihin tahansa askareeseen tai tilanteeseen sopivaksi. 

Pohdittavaa: Koetko, että ohjatut tai nimetyt harjoitukset ovat arvokkaampia kuin pienet läsnäolo-harjoitukset arjen keskellä, kuten muutamat tietoiset hengitykset kaupan kassajonossa tai askeliin keskittyminen kävellessä töihin? Usein ne ohjatut harjoitukset tuntuvat ja kuulostavat jotenkin "hienommilta" ja sitä kautta ehkä merkityksellisemmiltä. Mutta tarvitseeko meidän arvottaa harjoituksia? Voisiko jokainen harjoitus, sen kestosta tai nimestä/nimettömyydestä riippumatta, jokainen hetki, olla yhtä arvokas ja tärkeä meille? 

Halauksin,
​Susanna

Halusin nostaa meille, tälle ihanalle HALI-yhteisölle, kortin tähän vuodenvaihteeseen ja uuden vuoden alkuun. Pyysin korteiltani opastusta, viisautta ja ohjausta tähän hetkeen, ja suuntaa antavaa teemaa koko tulevalle vuodelle. Yhden kortin sijasta pakasta nousikin kaksi korttia:

LEMURIA / Creating heaven on Earth. It's happening. 

"Lemuria or Mu is one of the Earth's lost lands, where heaven really was a place on Earth. A time before we were kicked out of the Garden of Eden. In Lemuria, life worked in harmony, all beings were seen as equal and we were deeply reverent to Mother Earth. We knew that a mosquito was no worse than us and the sun no better. 
 Perhaps you too believe that heaven really can be a place on Earth. Perhaps you are part of the transition team who at soul level are devoted to creating this kind of harmony on the planet now. Thank you for wanting to do this work. 
 It's easy to get overwhelmed by the state of affairs on the planet right now, but you are being encouraged to keep holding the clear vision of the future; it is closer than you think.
 You may be guided to hold the frequency of Lemuria in your own community, family, workplace, or within yourself. Know that it is possible, and while at times it may feel like you are alone, you truly are not. There are hundreds of thousands who hold the codes of this ancient lost land and even Lemuria crystals that hold the codes of remembering that are beginning to rise all over the planet.
 Keep doing what you are doing and remember: The only way to heal the world around us is to first heal ourselves."


THE AGE OF LIGHT / You've been training for this for lifetimes.

"Mystics and sages throughout the ages have predicted this period in history, and you decided to incarnate in the middle of it. There is no mistake that you are supposed to be here at this time of great change. 
 If you ever feel unprepared or daunted by the path that is calling you, know this: You've been training for this for lifetimes. You're way more than the days that have breathed through you in this life. You're also all of the lifetimes that came before. All of these experiences have polished your soul into the most magnificent expression that is your authentic self. 
 Your soul has many facets. Imagine a fingerprint; your soul is a million times more intricate than that. If you put together all of the fingerprints of all of the people you have been, you would not even get close to fathoming how much of a unique masterpiece you are.
 You came in with a clear soul plan. You came in with wisdom beyond your years. This is the part of you that longs to be seen. This is the part of you that is ready to step forward. That is ready to emerge. This is not the lifetime to stay hidden, but to step forth, be seen and rise."

Nämä kortit luovat toivoa ja tuovat helpotusta tähän haastavaan aikaamme. Nyt on todella aika murtaa vanhat rakenteet ja luoda uusi maailma, uusi maanpäällinen paratiisi. Jokaisella meillä on sen luomisessa oma osamme. Meidän on tehtävä kovasti työtä paratiisimme eteen, mutta emme saa uuvuttaa itseämme. Meidän tulee muistaa, että vaikka välillä tuntuisi yksinäiseltä, emme koskaan ole yksin. Meillä on aina toisemme. Kun kuuntelemme omaa sydäntämme, omaa sisäistä viisauttamme ja kuljemme omaa sieluntehtävän polkuamme, emme koskaan voi eksyä.


Kaikin puolin rikasta ja sydämellistä alkavaa uutta vuotta sinulle, rakas kanssakulkijamme.

Halauksin,
Susanna