On kulunut jälleen vuosi ja uusi on aivan pian täällä!
Vuodenvaihde on inspiroinut minua aina, ja sen mukanaan tuoma muutoksen mahdollisuus ja uuden alku sekä sen selkeyttäminen että missä ollaan ja mitä kohti ollaan suuntaamassa.

Tämä vuodenvaihde on entistäkin kiinnostavampi, sillä nyt siirrymme kokonaan uudelle vuosikymmenelle. Teemu Syrjälä pohti omassa postauksessaan kuluneen vuosikymmenen tapahtumia, ja tämä inspiroi myös itseäni tekemään samoin.

Voi mahdoton mitä kaikkea tällä kuluneella vuosikymmenellä onkaan tapahtunut! Ja tämän oivaltaessa ei voi kuin inspiroituneena ja mielenkiinnolla mutustella mitä seuraava vuosikymmen mukanaan tuokaan.

Vaikka kannustan hetkessä elämiseen ja elämän virtaan luottamiseen niin on arvokasta ja tärkeää vetää myös itse suuntaviivoja kohti omia tavoitteitaan ja tarkoituksenmukaista elämäänsä. Mitä kohti sinun on tarkoitus kulkea, minkä koet kutsumukseksesi? Mitkä askeleet ja valinnat vievät kohti suurempaa tavoitetta ja suunnitelmaa, ja erityisesti miksi tavoittelet sitä mitä tavoittelet? Onko itse määrittelemäsi tavoitteet kuitenkaan osa sitä suurempaa suunnitelmaa mikä sinulle on elämässäsi laadittu, ja onko tavoitteesi linjassa omien syvimpien toiveittesi sekä sinun ihan oman tehtäväsi kanssa. Yhden ihmisen ei ole tarkoitus tehdä aivan kaikkea, vaan jokaisella on omat vahvuusalueensa ja oma tarkoituksensa tässä elämässä. Kun keskitymme omaan tekemiseemme ja sisäiseen rauhaan sekä luottamukseen, niin olemme omalla polullamme toteuttaen tarkoitustamme tässä elämässä: Oman elämän elämistä, sisimmästä käsin luoden ja toteuttaen tarkoitustamme. Näin palvelemme aina myös muita ja täytämme oman tehtävämme tällä yhteisellä pallollamme.

Onko tavoitteesi omaa ja muiden hyvinvointia lisäävää? Tavoitteletko jotain mikä ei oikeasti kuitenkaan ole omaa unelmaasi ja unelmaelämäsi kanssa linjassa lainkaan?

Minkä tunnetilan haluat tavoitteesi toteutumisen sinulle tuovan? Usein siellä on jokin positiivinen tunnetila mitä tavoittelemme, eikö vain? Toivomme ja odotamme tavoitteen toteutumisen tuovan mukanaan jonkin ihanan tunteen, "sitten olen onnellinen".

Millainen tunnetila sinun unelmaelämässäsi vallitsee? Vapaus, onnellisuus, rakkaus, kiitollisuus mikä vain, mikä se sinulle onkaan.

Mikäli pyrit kohti tuota tunnetta tahdonvoimalla ja stressin, ahdistuksen kautta, niin on selvää että koskaan, ikinä ei tuon tavoitteen toteuduttuakaan sinulla ole autuas, hyvä ja onnellinen olo. Olo on silti riittämätön, pitäisi saada jotain lisää, elämä tuntuu silti tyhjältä ja merkityksettömältä. Miksi näin on?

Mikäli lähdemme kohti tavoitettamme kevein ja hyvin ajatuksin, vahvistamme koko ajan sitä tunnetta mitä haluamme tuntea ja koemme täyttymystä joka päivä. Tällöin tavoitteemme toteutuminen on vain lisämauste ja elämme koko elämämme merkityksellistä ja hyvää elämää, eikä vasta "sitten joskus", mikä lopulta ei koskaan koitakkaan.

Vielä armollisempi, ja jollain tavalla luonnollisempikin tapa suunnata katsetta tulevaan on ihan vain tietynlaisten suuntaviivojen asettaminen. Kun hieman itse kalibroi vielä enemmän kohdalleen tulevaa vuosikymmentä, niin voi se tarjota sinulle kaiken sen mikä todella on sinulle merkityksellistä. Ei ole tarpeen olla tarkkoja suunnitelmia tai tavoitteita mikäli ne eivät tunne itselle toimivilta, mutta jonkinlainen suunta on oltava, jotta todella voimme elää merkityksellistä ja taianomaista täyttymysten elämää.

Kulunut vuosikymmen, kiitos, kasvusta, kiitos opeista, kiitos unelmien todentumisesta, aivan taianomaisella tavalla. Olen oppinut valtavasti, olen onnistunut, olen luonut ja synnyttänyt todella paljon. Olen luopunut turhasta ja päästänyt irti tarpeettomasta. Olen kasvattanut ja ruokkinut selkeää, aitoa tarkoitustani. Olen keskittänyt energiani ja intentioni siihen mikä todella on merkityksellistä minulle tässä elämässä, ja minkä kautta minun tehtäväni on palvella. Elämä on selkiytynyt, tehtävä ja tarkoitus on kristallisoitunut. Olen toiminut täysin yrittäjänä viimeisen kymmenen vuoden ajan, ja osan siitä kotiäitinä täysipäiväisesti keskittyen synnyttämäni pienokaisen kasvun ja omaksi itsekseen kehittymisen tukemiseen. Kymmenen vuoden oman kasvuni aikana olen löytänyt takaisin kotiin, yhteyteen sisimpääni, yhteyteen luonnon sekä kaikista korkeimman tietoisuuden kanssa. Olemme kaikki yhtä.

Tuleva vuosikymmen. Olen hieman sanaton kaikesta jo tapahtuneesta. Olen saanut elämässäni niin paljon, koen että kaiken sen mitä yhden elämän aikana voi saadakkaan. Kokemukset, kasvu, kehittyminen, herääminen elämään ja tarkoitukseen... Olen vain kiitollinen ja sanaton rakkaudesta mikä sisälläni vallitsee. 

Tiedän että tulen luomaan ja toteuttamaan tulevan vuosikymmenen aikana niin paljon etten vielä osaa sitä edes ajatella. Olen saanut jo nyt todentaa unelmien toteutumisen, olen nähnyt muutoksen voiman ja kokenut rajattomat mahdollisuudet. Olen saanut niin paljon, että nyt on aikani vain antaa takaisin ja palvella entistä nöyremmin. Nyt on aikani antaa ja tehdä niin paljon hyvää tämän elämäni aikana kuin suinkaan on mahdollista. Palvelen ja toteutan korkeimman ohjausta. Kuljen elämän virrassa, kuunnellen ja seuraten aidointa kutsumusta, tarkoitusta ja korkeinta mahdollista rakkautta. Otan vastaan nöyränä ja kiitollisena kaiken sen upean mitä elämä vielä tarjoaa. Kaikki on tässä ja nyt.

Kiitos, kiitos, kiitos.

Kiitos sinulle kun olet siinä, ja kaikkea mahdollista hyvää sinun tulevaan vuosikymmeneesi! Olet upea, ja mahdollisuutesi ovat rajattomat <3 

Halauksin,
​Jonna

Kesä meni upeassa irti päästämisen energiassa ja hyvällä tavalla tyhjentyen, tyhjentyen jälleen omaksi itsekseni. Koen nämä perheen kanssa vietetyt yhteiset pitkät lomajaksot todella maadoittavina ja tärkeinä minulle, jotta pysyn tässä fyysisessä elämässä ja kehossani läsnä.

Koen tämän pidemmän hiljaisuuden kertovan jälleen enemmän kuin mitkään sanani mitä olisin kirjoittanut, usein hiljaisuus onkin se milloin kuulet vastauksen.

Kesän jälkeen, alkusyksystä lähtivät uudet koulutusryhmät jälleen käyntiin, ja niille annan kaikkeni. Oma energiani ja intentioni suuntautuu aina niihin jo hyvissä ajoin ennen aloitusta, ja niin nytkin huomasin käyvän. 

Syksyn alussa myöskin kirkastui pitkään muhinut Kirja-visioni, pari vuotta kypsynyt ajatus alkoi viimein tuntua todelliselta ja tarpeelliselta synnyttää tähän fyysiseen maailmaan juuri nyt. Kustantajan kanssa sovimme kirjan julkaisusta 2020 vuodelle, ja nyt työskentelen sen parissa suurella lämmöllä ja rakkaudella.

Ihanaa päästä kertomaan kirjasta sinulle enemmän pian, mutta aivan vielä ei ole sen aika.

Halin kuulumisia voit seurata aina facebook sivujemme kautta, sekä instagramissa hali.style sivua päivittää ihana Susannamme <3 

Jonnan instagramissa jonnamolin, voit seurailla Jonnan matkassa kirjan kirjoitusprosessia ja kaikkea mitä se sisällään pitääkään :) 

Lempeitä ja läsnäolevia syyspäiviä sinne sinulle!
Lämpimin halauksin,
Jonna 

Olen huomannut kaipaavani apua erilaisissa työtehtävissäni jo jonkin aikaa. Avunpyyntöä olen kuitenkin tunnollisena yrittäjänä siirtänyt ja siirtänyt... ja hoitanut kaiken yksin. Senkin uhalla että jälleen huomaan aikani ja energiani lipuvan liian moneen paikkaan ja asiaan yhtä aikaa.

Tällä hetkellä suurin tarve olisi henkilölle joka kävisi sovituin aikavälein Halin sähköposteja läpi, vastailisi sähköpostien kysymyksiin ja päivittäisi mahdollisesti joskus hieman nettisivuja sekä vastaisi osittain sisällöntuotannosta. Olisi hyödyksi mikäli tietokoneen käyttö sujuisi mukavasti ja olet oma-aloitteinen, uusista ideoista inspiroituva ja erityisesti asiakaspalveluhenkinen koko sydämestäsi.

Myös kaipaisin ajoittain ohjaus-apua meditaatio- ja rentoutusohjauksiin koulutuspäivien aamu- tai iltapäivään (n. kerran kuukaudessa) ja mahdollisesti muuta pientä mukavaa assarointia. Tämän henkilön tulisi olla siis valmis ohjaamaan itsenäisesti harjoituksia ryhmälle. Tämä voi olla toinen henkilö tai sama joka vastaisi nettityöskentelystä, mutta todella suureksi eduksi tälle henkilölle olisi se että hän olisi käynyt itse Meditaatio- ja rentoutusohjaajan koulutukseni joskus. Näin puhuisimme ikäänkuin samaa kieltä ja ymmärtäisimme vielä paremmin toisiamme sekä sinulla olisi jo kokemusta siitä mitä koulutuspäivät pitävät sisällään :) Tai vastaavasti olisit valmis ja halukas osallistumaan ennen työn aloitusta koulutuspäiviini mukaan oppilaana. Tärkeintä olisi aitous ja avoimuus sekä aito läsnäolo ihmisiä kohdatessa. On ehdottoman tärkeää että pystyt kulkemaan omatoimisesti Hopeaniemeen, missä koulutuspaikkamme tällä hetkellä sijaitsee. On tärkeää että kykenet oma-aloitteisuuteen, itsenäiseen toimintaan ja toimit puhtaasti sydämestäsi käsin.

Työtunteja ja -tehtäviä minulla on tarjota vain muutamia tällä hetkellä kuukaudessa, joten aivan kuukausipalkoille sillä ei pääse. Työtunneistasi maksan toki palkan sovitulla tavalla.

Suosittelen työtehtäviä henkilöille/ henkilölle, jotka todella aidosti ovat kiinnostuneet työtehtävistä kanssani ja jaamme samanlaisia arvoja. Etsin nimenomaan aivan erityisen ihanaa, autenttista ja omaa sisäistä ääntään kuuntelevaa tyyppiä! :) 

Olisitko sinä se tyyppi, tai tiedätkö jonkun joka olisi etsimäni?

Tällä hetkellä suuntaan omaa energiaani koulutusteni lisäksi, tulevan kirjani kirjoitus projektiin. Tiedän että tämä tulee olemaan todella valtaisa synnytysprosessi, missä tulen tarvitsemaan nyt erityisesti tukea, ystävää ja apua.

Tyhjyys. Joogasta tuli aina se hyvän olon tunne ja ilo.

Ihmetellen mieleni keveyttä lähdin aina iloisena joogaharjoitusten jälkeen kotiin. Olin saanut siellä maistiaisia mielen tyhjyydestä, mutta silloin en löytänyt kokemukselleni vielä sanoja. Aika ei ollut vielä kypsä.

Joogaaminen jäi, kun rupesin opiskelemaan töiden ohella. Reilu kolmen vuoden urakka väsytti minut, en ymmärtänyt levätä, enkä vähentää töitä. Päinvastoin työn määrä kasvoi koko ajan ja luulin olevani korvaamaton. Painoin pitkää päivää, enkä edes ymmärtänyt, että olin uupumassa. 

Sinä jouluna satutin käteni ja ensimmäinen ajatus oli, että luojan kiitos, nyt saan ainakin viikon sairasloman. Olen yrittäjä, joten töistä poisjääminen ei ole usein se ensimmäinen vaihtoehto. Olin väsynyt ja onneton, tunsin kärsiväni.

Silloin havahduin siihen ajatukseen, että kuka täällä kärsii? Kuka on minä? Mistä minä koostuu? Aloin etsiä vastauksia ja löysin pian meditaatio-opettajani, kenen avulla ”minä-harhani” alkoi murenemaan. Olin astunut henkiselle polulleni.

Meditaatioharjoitusten myötä sain oivalluksia sisäisestä tyhjyydestä ja täyttymyksestä. Kärsimys alkoi hävitä hiljalleen, löysin sisäisen rauhan ja ilon.

Pystyin taas asettamaan itselleni rajat. Ymmärsin, ettei työ ole se elämän tärkein juttu, ettei koko ajan tarvitse suorittaa ja että tarvitsen lepoa.

Väsymys ja henkinen herääminen uusi täysin myös aistimaailmani. Näen nyt kaiken kirkkaammin ja syvemmin, olen päivä päivältä enemmän läsnä. Olen nykyään herkkä melulle ja äänille, rakastan rauhaa ja hiljaisuutta. Tämä ei tietenkään töissä aina toteudu, mutta nyt ymmärrän senkin, että jos ärsyynnyn, syy onkin taustamelussa.

Sitten tuli Halin aika. Ilmoittauduin meditaatio- ja rentoutusohjaaja koulutukseen oppiakseni tästä aiheesta lisää.  En vielä tiedä tuleeko minusta meditaatio-ohjaajaa, mutta meditaatioharjoitusten lisääntyessä elämässäni, on ajatuksissani yhä enemmän ja enemmän auttaa muitakin löytämään sisäinen rauhantilansa. Joten ohjaaja- ajatus ei ehkä olekaan niin kaukainen.

Koulutuksen ensimmäiset lähipäivät toivat eteemme itsetutkiskelua. En välttämättä odottanut sitä, mutta koska viimeisen puolen vuoden aikana elämääni on tullut uusia velvollisuuksia, on hyvä tutkia lisää perimmäisiä motiivejaan tehdä asioita. Mikä on minulle tärkeintä ja hyvää tässä ja nyt.  Kiitos Jonna, koulutuksen ansiosta näihin asioihin tulee väistämättä kiinnittämään vielä enemmän huomiota ja tulen  raivaamaan arkeen entistä enemmän tilaa hiljentymiselle.

-Tiina

On pysäyttävää kuulla ja huomata kuinka moni kokee tässä hetkessä väsymystä, uupumista, jonkinlaista elämänilon ja palon himmentymistä. Koko maapallolla on aistittavissa hyvin voimakkaat muutoksen ja kasvun energiat tässä ajassa, joten on se vain luonnollista että meissä ihmisisssä se vaikuttaa lähes pyörremyrskyn lailla myös. Kyseenalaistaen ja nostaen esiin kaiken mitä emme edes haluaisi kohdata tai uskoisi enää löytyvänkään syvimmistä syövereistämme.

Samalla tavoin kuin maapallollamme nousee esiin hiljalleen ne pimeät epäkohdat mitä emme ole halunneet myöntää, niin nousee sisimmästämmekin näkyviin asioita, tunteita, muistoja, kokemuksia, uskomuksia... paljon kipeää ja synkkääkin nousee esiin, jotta pääsisimme viimein todella puhdistumaan ja vapautumaan tästä raskaasta taakasta mitä olemme mukanamme kantaneet.

Muutoksen aika nostaa esiin pimeyttä, piiloon painettua tai muuten kohtaamatta jäänyttä kipua, väsymystä ja ennen ehkä tiedostamatonta negatiivista sisäistä puhetta. Nyt kun tuo sisäisen puheen, syvällä olleiden negatiivisten uskomusten tai pelkojen ääni nousee tietoisuuteen ja kuuluviin, niin on se melko myllerrystä ja hurjaakin kuultavaa!

Tuo ääni ja nuo kohtaamattomat kipeät, pimeät kohdat voivat jopa lamauttaa meidät. Sen lamaantumisen itselleen myöntäminen voi olla monelle todella vaikeaa. Tuntuu kuin matto vedettäisiin jalkojen alta... kaadutaan suorilta jaloilta nurin. Ja se mitä lähtee nousemaan tuossa vaiheessa sisimmästä, niin se ei ole kivutonta eikä kovin helppoa kohdattavaa kenellekkään.

Samalla tavalla kuin tämä muutoksen aika nostaa esiin näitä syvimpiä synkkyyksiä, niin myös hiljentyminen ja hiljalleen itseen tutustuminen alkaa näitä nostaa esiin, jotta pääsemme kohtaamaan itsemme kokonaan, kaikkineen. Pimeys on osa meitä ja jo sen myöntäminen itselleen on todella vapauttavaa. Pimeyden nostaminen valoon vaatii rohkeutta ja halua todella vapautua ja kohdata aito itsensä. Tähän ei moni halua tai uskalla lähteä, ja se on aivan ymmärrettävääkin. Tässä yhdessä elämässä ei kaikkien ole tarkoitus tätä työtä itsensä kanssa tehdä, jonkinlaisen tasapainon säilyminen tällä pallolla varmasti edellyttääkin näin.

Nyt kevään kynnyksellä kun valo lisääntyy, olisi aika alkaa uuden taimen lähteä kasvuun. Luonto on alkamaisillaan herätä hiljalleen eloon syvästä unestaan. Mutta mitä meissä ihmisissä tapahtuu ennen tätä uudesti syntymistä mikä näissä muutoksen energioissa tällä hetkellä on monelle tapahtumassa? Mitä meissä oikeastaan on tapahduttava jotta olemme valmiit todelliseen vapautumiseen ja uuteen kasvuun?

Olisiko meidän hyvä kääntyä katsomaan mitä tuo kevään valo meille tällä hetkellä valaisee sisimmästämme, mitä se nostaa esiin kohdattavaksi? Olisiko katse käännettävä sisäänpäin, itseemme, ulkoisen elämän ja olosuhteiden arvostelemisen ja syyttämisen sijaan? Mitä meissä itsessämme on, mitä emme ole halunneet itsellemme myöntää tai uskaltaneet kohdata? Voisimmeko nyt saada jälleen otollisen mahdollisuuden todella katsoa ja nähdä itsemme kaikkineen ja hyväksyä tämän. Voisimmeko antaa anteeksi, ja oppia arvostamaan kaikkia puolia tässä aidoimmassa itsessämme? Mikäli jonkin haluaa itsessään muuttuvan tai jostain haluaa luopua, ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin kohdata ja myöntää tuo itselleen. Näin saamme mahdollisuuden kasvuun ja vapautumiseen.

Mistä sisimpämme pyytää luopumaan? Minkä on tarpeen kuolla, ennen kuin olemme valmiit nousemaan uuteen kasvuun, kukoistukseen ja loistoomme?

Teemmekö elämässämme tällä hetkellä asioita mitkä edesauttavat kasvuamme ja menestymistämme elämässämme omana itsenämme? Kuinka paljon aikaamme ja elämäämme täyttää yhä asiat jotka painavat meitä alas, estävät kasvuamme ja nousuamme? Miten tähän voisi itse vaikuttaa?

Herää vain ajatus että onko ennen uuden syntymistä, ennen eloon heräämistä ja ennen muutoksen tapahtumista jonkin todella kuoltava jotta voimme uuden alun vapautuneina vastaanottaa?

Näihin ajatuksiin ja kysymyksiin päätän tämän pohdintani tänään.

Annammeko valon valaista meille synkimmätkin sopukkamme näkyviin, voimmeko todella kohdata nämä ja anteeksi antaa? Voimmeko hyväksyä nämä ja antaa itsemme vapautua niiden kahleesta? Voimmeko oivaltaa näiden merkityksen, tai ainakin ymmärtää näissä valtaisan mahdollisuuden muutokseen?

Kaikesta voimme oppia ja oivaltaa, jokainen esiin noussut asia meitä kasvattaa ja tekee meistä itsellemme enemmän näkyvän.

Mielenkiintoisia tutustumishetkiä sinne keväisten auringonsäteiden loisteessa!

Annetaan kevään valon puhdistaa ja kirkastaa olemustamme, hengitetään sisään parantavaa ja eheyttävää kevättä ja valoa :)

Halauksin,
Jonna <3

Irti päästäminen on ollut todella merkittävässä osassa omaa henkisen parantumisen ja eheytymisen prosessiani. Olen myös oivaltanut että todella tärkeää ja jatkuvasti läsnä se tulee olemaan myös jatkossakin.

Koen että koko elämä onkin jatkuvaa kuorimista ja irti päästämistä, sillä olemmehan kuin magneetteja tai liimapintaisia olentoja, ja nappaamme jatkuvasti elämän aikana joitain kiinnikkeitä itseemme, mistä ymmärrämme jälleen yhä uudelleen ja uudelleen päästää taas irti ja luopua.

Toki tämä elämän aikana varmasti muuttuu aina helpommaksi, mitä vähemmän kasaamme enää kerroksia itseemme ja oivallamme jo aina tarpeen tullen vapautua pienemmästäkin kuormasta. Näin itse olen ainakin tähän mennessä kokenut käyvän.

Mitä vahvemmin elän yhteydessä sisimpääni, sitä herkemmin kuulen jo hienovaraisetkin pyynnöt irti päästämiseen ja voin nopeammin vapautua siitä mikä ei minulle ole tarpeen tai parhaaksi tässä hetkessä.

Irti päästäminen on todella vapauttavaa ja oikeastaan ilman sitä, ei koskaan todella tulisi tilaa uudelle. Tiedän että tämä on varmasti monelle muullekkin hyvin vaikeaa, sillä olen myös itse ollut hyvin takertuva ja jatkuvasti jotain hamuava. Juuri tästä syystä lopulta vapautuminen aivan kaikesta oli itselleni yksi merkittävin asia minkä elämäni aikana olen oivaltanut.

Kun lopulta hiljalleen irtipäästettyäni ensin pienistä asioista, joistain tavoista, haitallisista uskomuksista ja ajatusmalleista, negatiivisten ihmisten seurasta, kuormittavista asioista mitkä eivät tuntuneet itselleni merkityksellisiltä. Näiden jälkeen kun ymmärsin että voin päästää irti yhä suuremmistakin ja itselleni hyvin merkityksellisistäkin asioista, niin alkoi vasta todellinen parantuminen.

On hyvin luonnollista päästää irti asioista mitkä eivät ole sinulle merkityksellisiä ja asioista mitä et halua elämääsi, eikö vain? Näistä voi tuntua hyvin luonnolliselta päästääkin irti, sillä ethän niitä enää halua elämääsi.

Mutta entä jos voimme vapauttaa energiaa myös asioissa joita rakastamme ja jotka ovat meille hyvin tärkeitä ja merkityksellisiä? Mitä tällöin tapahtuu, miksi päästäisin irti jostain mitä haluan elämääni?

Kun oivalsin että takertuminen, menettämisen pelko ja riippuvuus jostain ihmissuhteesta, asiasta tai tilanteesta vain itse asiassa vie energiaani jatkuvasti ja kuluttaa minua sekä toki kuluttaa takertumisen kohdettani myös, aloin viimein ymmärtää mistä aidosti irti päästämisessä ja vapautumisessa todella on kyse.

Kun päästää irti liiasta hallinnasta, asioiden ja tapahtumien hallinnasta mihin lopulta emme itse voi millään lailla vaikuttaa, vapautuu energiaa ja alkaa aito luottamus sekä keveys muuttaa elämäämme yhä ihanampaan suuntaan.

Kun aloin luottaa elämään ja siihen että aivan kaikki tapahtuu aina tarkoituksen mukaisesti, niin vapauduin kuoleman pelosta ja menettämisen pelosta.

Minulla itselläni sekä läheisilläni, niin kuin myös aivan kaikilla ihmisillä täällä maan päällä on oma aikansa olla ja elää. Voin vain olla kiitollinen jokaisesta päivästä ja siitä ajasta minkä itse saan täällä viettää, ajasta minkä lapseni on tarkoitus täällä viettää ja ajasta jonka jokaisen kohtaamani ihmisen kanssa täällä saan jakaa. Voin vain luottaa ja rakastaa.

Kun ymmärsin että minun vastuullani on oma onnellisuuteni mutta minä en voi koskaan hallita sitä mikä puolisolleni on tässä elämässä parhaaksi, ymmärsin että myös takertuminen aviopuolisoon on vapautettava. Irti päästäminen riippuvuus-suhteesta omaan puolisoon on molemmille hyvin vapauttavaa ja elämää keventävää.

Kun päästin irti takertumisesta ja riippuvuudestani puolisoa kohtaan, vapauduin yksin olemisen pelosta ja hylätyksi tulemisen pelosta.

Kun pelko- ja kahle energia suhteesta vapautuu, niin tulee uudenlainen kepeys, ilo ja vapaus valita jakaa tätä matkaa yhdessä toisen kanssa. Toinen toistamme tukien ja toisen lentoa kohottaen. On vapaus rakastua toiseen joka päivä uudelleen ja on aidosti ilo jakaa elämää toisen kanssa.

Viimeisin vuosi on ollut jälleen itselleni monilta osin hyvin opettava ja se tarjosi todella upeasti mahdollisuuksia irti päästämiseen. Päästinkin oikein toden teolla irti monesta asiasta, mikä ei oikeasti omaa aikaani ja tehtävääni täällä maan päällä enää palvellut.

Odotin vahvemmin kuin koskaan aiemmin elämässäni vuoden vaihtumista todella luottavaisin, varmoin ja kiitollisin mielin, ollen täysin varma siitä että tämä alkava vuosi on todellinen uuden alku omassa elämässäni.

Tämä uusi aika ja uuden alku merkitsee itselleni oman elämän elämistä entistä vahvemmin sen mukaan, mikä on linjassa oman sisimpäni kanssa. Koskaan aiemmin en ole kokenut olevani näin vapaa ja luottavainen sekä varma siitä että pystyn palvella ja ammentaa tästä tilasta upeammin kuin koskaan aiemmin myös ihmisille joita tämän vuoden aikana kohtaan.

Upean vapauttavaa ja inspiroivaa uuden alkua, ja vuoden alkua sinne sinulle!

Nyt voit sinäkin päästää irti vielä jostain mikä ei sinua palvele tässä hetkessä. Päästä rakas irti jostain itsellesi haitallisesta tavasta, sinua kuluttavasta asiasta, energiaa vievästä tilanteesta tai mistä vain minkä koet nyt tärkeäksi irti päästää. Voit esimerkiksi kirjoittaa paperille asiat mistä haluat luopua, voit joko repiä tämän paperin ja heittää pois, tai voit polttaa paperin tai vaikka haudata paperin maahan. Kunhan saat voimakkaan kokemuksen siitä, että todella luovut ja päästät näistä asioista nyt irti.

Koe mikä upea vapaus ja keveys tulee tilalle!

Irti päästämisen jälkeen voit miettiä mitä tarvitset elämääsi lisää, mikä todella lisää hyvinvointiasi, mikä tuo sinulle energiaa ja minkä koet itsellesi aidosti merkitykselliseksi? Mitä toiveita, tavoitteita tai lupauksia oikeasti todella haluat tässä hetkessä itsellesi luoda?

Huomioi että tavoitteet todella ovat linjassa sisimpäsi kanssa, ja erityisesti, että jo tavoitteiden asettaminen todella lisää rauhaa, luottamusta ja syvintä onnellisuutta sisimmässäsi.

Älä luo elämääsi stressitavoitteita, vaan luo tavoitteita jotka palvelevat sisäistä unelmatilaasi, ja ruokkivat sisimmän aitoa ilon ja kepeyden liekkiä!

Olen pitkään kokenut, sekä ääneen hokenutkin sitä että Joulu on mielentila :)

Nyt joulunalus viikolla tunnustelin tätä vielä syvemmin... Mitä tuo sanonta tarkoittaa, mitä sillä itse tarkoitan ja miten se näkyy ja vaikuttaa tällä hetkellä elämässämme.

Joulun aikaan ihmiset usein kokevat sisällään tätä jotain tiettyä rauhaa. Jokin syvempi autuuden ja rauhan läsnäolo sekä harraskin olo, mikä tuntuu myös luottamuksena ja uskona... uskona johonkin, määrittelemättömään, nimeämättömään. Ehkä luottamuksena elämään, uskona hyvään ja rakkauteen. Uskona johonkin suurempaan.

Joulun alla monet tekevät hyvää toisille, auttavat ja antavat vilpittömästi antamisen ilosta. Myös yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja oleminen sekä ihmisten yhteys toisiinsa korostuu. Myös tuntemattomia halutaan auttaa, ja nähdään jokainen ihmisenä, ehkä myös pohjimmiltaan samankaltaisena kuin meistä jokainen.

Olen aina rakastanut tätä aikaa juuri tästä syystä. Koen että ihmiset heräävät kohtaamaan toisensa ja unohtavat kaunan ja erimielisyydet. Joulu on aikaa jolloin meistä  jokainen jossain, yhteisesti uskovat rakkauteen ja kokevat rauhaa. Tämä tuntuu maapallolla niin voimallisesti!

Olen huomannut itse kokevani tätä joulun taikaa sisälläni nyt vallitsevana olotilana ympäri vuoden, ja olenkin tullut johtopäätökseen että kyllä... meidän todella on mahdollista kokea tätä mielentilaa, tätä syvää rauhaa, harrasta olotilaa, uskoa ja luottamusta sekä syvintä mahdollista rakkautta sisimmässämme aina, kokoajan ja jokaisessa hetkessä. Ja tästä tilasta sisällämme, voimme ammentaa aivan valtavan paljon hyvää ulospäin myös muille ihmisille ja elollisille täällä maan päällä.

Voimme uskoa hyvään, voimme luottaa elämään ja voimme tuntea rauhaa ja rakkautta jokaisessa hetkessä myös tästä eteenpäin. Joulun alla ja jokaisena vuoden muunakin päivänä. Jokainen päivä vuodessasi on yhtä arvokas päivä tuntea kiitollisuutta, tuntea rakkautta ja elää luottamuksessa ja syvässä sisäisessä rauhan tilassa. Tyyni varmuus ohjaa aina oikeaan ja tuo elämääsi upealla tavalla sitä taikaa ja unelmien täyttymystä, mitä joulun aikakin tarjoaa.

Joulun taika voikin muuttua näin Elämän taiaksi!
Ja jokainen päivä on läsnä autuus ja onni. Kiitollisuus hetkestä ja lämpö rakkautta pullollaan olevassa sydämessä. Elämä on upea mahdollisuus rakastaa, kohdata ihminen ihmisenä ja auttaa sekä antaa vilpittömästi toinen toisillemme vain antamisen ilosta.

Kun sain lapseni, suurimman opettajani ja arvokkaimman lahjani elämältä vuonna 2010, aukesivat silmäni elämälle ja rakkaudelle aivan uudella tavalla. Poikani synnyttyä kirjoitin tämän Joulurunon, mikä tuntui pursuavan sydämeni rakkaudesta tähän maailmaan.

Aivan upeaa joulunaikaa sinne sinulle. Oman näköistäsi ja juuri sinun toivomaasi joulua. Runsaasti ilon ja onnen hetkiä ja lempeää, leppoisaa oloa ja rauhaa.

Sinä olet tärkeä ja juuri sinun rakkaus sisimmässäsi on valtaisan arvokas tälle maailmalle. Tunne siis tuo rakkaus rakas sisimmässäsi, ja ammenna siitä täyttymyksestä sitä valtaisaa iloa ja lämpöä myös muille <3

Suurella rakkaudella, Jonna