​Usein kuulemme ihmisten sanovan, että heillä ei ole aikaa läsnäolo- ja tietoisuusharjoituksille. Läsnäolo ja tietoisuus ei kuitenkaan koskaan riipu siitä, kuinka paljon aikaa meillä on tehdä hienon kuuloisia harjoituksia. Läsnäolo ja tietoisuus ei loppujen lopuksi perustu harjoituksille, vaan olemiselle. Toisaalta, kaikki elämässä voi olla (ja ehkä onkin) harjoitusta, myös puhdas oleminen. Koko elämä on yhtä harjoitusta, pienten ja suurempien harjoitusten summa. 

​Ohjatut harjoitukset ovat upeita työkaluja oman henkisyytensä syventämiseen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen, ne voivat olla erityisen tarpeellisia juuri johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen, mutta niistä ei koskaan saisi tulla mittareita mihinkään. Jos harjoituksista tulee sarja suoritettavia toimenpiteitä, ajatus niiden takana katoaa, eikä niillä oikeastaan ole enää mitään merkitystä. Henkisyyttä, läsnäoloa tai tietoisuutta ei voi suorittaa, eikä niissä voi kilpailla. Esimerkiksi henkisyys asuu meissä jokaisessa, tunnustimmepa sitä tai emme, harjoitimmepa sitä tai emme. 

​Henkisyyden ja tietoisuuden sekä läsnäolon harjoittamisen ei tarvitse olla mitään mystistä ja kummallista, vain joidenkin "tietynlaisten ihmisten" elämään kuuluvaa. Henkisyys, läsnäolo ja tietoisuus voi olla läsnä kaikkialla, myös kotikeittiössä ja kaikkein arkisimmissa puuhissamme. Läsnäoloa, tiedostamista, rentoutumista ja havainnointia voi helposti vaalia arjen askareissaan.
​

Ihania arjen läsnäolo- ja tietoisuusharjoituksia:
​

• Käsin tiskaaminen. Seuraavan kerran kun tiskaat käsin, sen sijaan että yrittäisit saada tämän ikävän homman äkkiä pois alta hoidettua, teekin se oikein ekstrahitaasti ja läsnäollen. Levitä tiskiainetta astioihin hitain, pyörivin liikkein ja havainnoi miten lika irtoaa astioista. Huuhtele astiat huolellisesti ja ihastele sen jälkeen, kuinka astia hohtaa puhtauttaan. Katsele, miten likainen vesi huuhtoutuu viemäristä alas. Samalla voit kuvitella, kuinka omat päivän murheesi ja kiireesi huuhtoutuvat likaveden mukana ja jäljelle jää puhdas, tyhjä pinta, valmiina seuraavaan "ateriaan". 
• Kävely metsässä. Lähde metsäkävelylle. Sen sijaan, että kävelisit ripeästi läpi tutun reitin, kuuntelisit samalla podcastia kuulokkeistasi tai nappaisit puhelimen taskustasi ottaaksesi muutaman selfien tai maisemakuvan, kävelekin hitaasti ja jätä elektroniset laitteet kotiin. Kuuntele luonnon ääniä ja omia askeleitasi, todella kuuntele. Havainnoi ja katsele, kuin kävelisit kyseistä reittiä ensimmäistä kertaa. Voit soveltaa tätä myös esimerkiksi työmatkaasi. Millainen on työmatkasi kävellen, jos todella havainnoit ympärilläsi olevia ja tapahtuvia asioita? Jos tunnustelet jokaista askeltasi? Tai jos kuljet töihin linja-autolla, millainen on työmatkasi maisema, kun todella keskityt havainnoimaan sitä linja-auton ikkunasta sen sijaan, että lukisit päivän uutisia puhelimelta?
• Kun seuraavan kerran syöt aterian, älä hotki. Istu alas, jätä puhelin tai sanomalehti keittiön ulkopuolelle, sammuta tv kokonaan. Keskity vain ja ainoastaan syömiseen. Miltä ruoka maistuu, kun ympärillä ei ole ärsykkeitä ja keskityt vain ja ainoastaan ateriaasi? Pureskele jokaista suupalaa huolella (tämä muuten tekee hyvää myös fyysiselle ruoansulatuksellesi!). Kuvittele, kuinka ruoka ravitsee jokaista soluasi. Näin syödessäsi huomaat myös, milloin olet kylläinen etkä syö vahingossa liikaa ja ajan myötä saatat myös tehdä automaattisesti parempia valintoja ravinnon laadun suhteen. 
• Kun seuraavan kerran kaupassa asioidessasi jonot kassalla ovat pitkät ja huomaat kuinka se alkaa turhauttaa sinua, vaihdakin asennetta. Ajatteletkin "ah, nyt minulla on hetki aikaa vain hengittää!". Voit keskittyä syventämään ja rauhoittamaan hengitystäsi. Nenän kautta sisään, nenän kautta ulos. Tunnet ilmavirran ja hengityksen rauhoittavan ja raikastavan vaikutuksen.

​Arjessa löytyy aina aikaa tällaisille harjoituksille. Lähes jokainen meistä kävelee, syö, hoitaa kodin askareita ja arkipäivän "velvollisuuksia". Onko siis ehkä turhaa ajatella, että meillä ei olisi aikaa harjoituksille? Harjoituksen kun voi soveltaa mihin tahansa askareeseen tai tilanteeseen sopivaksi. 

Pohdittavaa: Koetko, että ohjatut tai nimetyt harjoitukset ovat arvokkaampia kuin pienet läsnäolo-harjoitukset arjen keskellä, kuten muutamat tietoiset hengitykset kaupan kassajonossa tai askeliin keskittyminen kävellessä töihin? Usein ne ohjatut harjoitukset tuntuvat ja kuulostavat jotenkin "hienommilta" ja sitä kautta ehkä merkityksellisemmiltä. Mutta tarvitseeko meidän arvottaa harjoituksia? Voisiko jokainen harjoitus, sen kestosta tai nimestä/nimettömyydestä riippumatta, jokainen hetki, olla yhtä arvokas ja tärkeä meille? 

Halauksin,
​Susanna

Halusin nostaa meille, tälle ihanalle HALI-yhteisölle, kortin tähän vuodenvaihteeseen ja uuden vuoden alkuun. Pyysin korteiltani opastusta, viisautta ja ohjausta tähän hetkeen, ja suuntaa antavaa teemaa koko tulevalle vuodelle. Yhden kortin sijasta pakasta nousikin kaksi korttia:

LEMURIA / Creating heaven on Earth. It's happening. 

"Lemuria or Mu is one of the Earth's lost lands, where heaven really was a place on Earth. A time before we were kicked out of the Garden of Eden. In Lemuria, life worked in harmony, all beings were seen as equal and we were deeply reverent to Mother Earth. We knew that a mosquito was no worse than us and the sun no better. 
 Perhaps you too believe that heaven really can be a place on Earth. Perhaps you are part of the transition team who at soul level are devoted to creating this kind of harmony on the planet now. Thank you for wanting to do this work. 
 It's easy to get overwhelmed by the state of affairs on the planet right now, but you are being encouraged to keep holding the clear vision of the future; it is closer than you think.
 You may be guided to hold the frequency of Lemuria in your own community, family, workplace, or within yourself. Know that it is possible, and while at times it may feel like you are alone, you truly are not. There are hundreds of thousands who hold the codes of this ancient lost land and even Lemuria crystals that hold the codes of remembering that are beginning to rise all over the planet.
 Keep doing what you are doing and remember: The only way to heal the world around us is to first heal ourselves."


THE AGE OF LIGHT / You've been training for this for lifetimes.

"Mystics and sages throughout the ages have predicted this period in history, and you decided to incarnate in the middle of it. There is no mistake that you are supposed to be here at this time of great change. 
 If you ever feel unprepared or daunted by the path that is calling you, know this: You've been training for this for lifetimes. You're way more than the days that have breathed through you in this life. You're also all of the lifetimes that came before. All of these experiences have polished your soul into the most magnificent expression that is your authentic self. 
 Your soul has many facets. Imagine a fingerprint; your soul is a million times more intricate than that. If you put together all of the fingerprints of all of the people you have been, you would not even get close to fathoming how much of a unique masterpiece you are.
 You came in with a clear soul plan. You came in with wisdom beyond your years. This is the part of you that longs to be seen. This is the part of you that is ready to step forward. That is ready to emerge. This is not the lifetime to stay hidden, but to step forth, be seen and rise."

Nämä kortit luovat toivoa ja tuovat helpotusta tähän haastavaan aikaamme. Nyt on todella aika murtaa vanhat rakenteet ja luoda uusi maailma, uusi maanpäällinen paratiisi. Jokaisella meillä on sen luomisessa oma osamme. Meidän on tehtävä kovasti työtä paratiisimme eteen, mutta emme saa uuvuttaa itseämme. Meidän tulee muistaa, että vaikka välillä tuntuisi yksinäiseltä, emme koskaan ole yksin. Meillä on aina toisemme. Kun kuuntelemme omaa sydäntämme, omaa sisäistä viisauttamme ja kuljemme omaa sieluntehtävän polkuamme, emme koskaan voi eksyä.


Kaikin puolin rikasta ja sydämellistä alkavaa uutta vuotta sinulle, rakas kanssakulkijamme.

Halauksin,
Susanna

Luonnossa kaikki tapahtuu sykleissä ja jokainen vuodenaika on jatkumoa edellisestä ja valmistautumista seuraavaan. Luonnollista kiertokulkua. Me ihmiset, vaikka tunnumme sen välillä unohtaneenkin, olemme osa luontoa. Meidänkin tulisi kuunnella syklejämme, antautua jokaiselle vuodenajalle. Kun antaudumme sykleillemme, meistä tulee vahvempia ja tasapainoisempia. Jokaisessa vuodenajassa lepää oma viisautensa. Seurataan luontoa sisällämme, kuunnellaan sen ohjausta ja ikiaikaista viisautta.

Talvi on hidastamisen ja levon aikaa. Kesällä kaiken kukoistaessa ja valon loistaessa, mekin säteilimme energiaamme joka suuntaan. Kesän jälkeen tarvitsimme hiljalleen pimenevää syksyä, jotta kykenimme rauhoittumaan. Syksy valmisteli meitä tulevaan talveen, jotta malttaisimme aloittaa levon aikakauden. Talvella lataamme omia akkujamme, jotta jaksaisimme taas hiljalleen herätä keväällä uudenlaiseen kukoistukseen.

Kun kesällä annamme ehkä itsestämme enemmän ulospäin, on talvi meille sisäänpäin kääntymisen ajanjakso. Kun pimeys ja koleus ympäröivät, kun luontokin ympärillämme kerää voimia taas seuraavaan kiertoon, on meillekin täydellinen ajankohta tarkastella ulkopuolisten asioiden sijaan sisäisiä. Miltä sielussamme näyttää, kun kaikki ulkoinen on riisuttu paljaaksi? Kun kaikki ylimääräinen hälinä poistuu ympäriltämme, kuulemme paremmin oman sielumme hennot kuiskaukset.

Pohdittavaa tulevaan talveen:
​

• Mitkä rutiinit auttavat minua jaksamaan pimeän ajanjakson yli? Jaksaisinko sitoutua niihin koko talveksi? Voisinko luoda itselleni hyvältä tuntuvat rutiinit ja rituaalit, jotka maadoittavat minut jokaiseen päivään, tuovat turvaa arkeeni?

• Olenko joskus tuntenut valtavaa tyydytystä suursiivouksen loppuun saattamisesta? Kun olen raivannut kaappien sisällöt lattialle, lajitellut jokaisen tavaran, heittänyt pois tai laittanut kiertoon kaiken mitä en enää tarvitse ja järjestänyt kaiken tarpeellisen takaisin omille paikoilleen. Eikö silloin tuntunutkin hyvältä, selkeältä ja kevyeltä? Mitä jos tänä talvena tekisinkin tämän siivouksen kaappien sijaan omalle sisimmälleni! Mitkä ovat sellaisia käyttäytymis- tai ajatusmalleja, joita en enää tarvitse? Voisinko heittää ne roskakoriin? Mikä palvelee minua ja ympäristöäni oikeasti ja mitä kannan mukana ulkoisen painostuksen tai pelkän tavan vuoksi? Miten kevyt olo olisikaan, jos saisin siivottua kaiken turhan pois mielestäni ja sydämestäni! Ehkä tarvitsen tätä puhdistautumista, tilan luomista kevään uusia tuulia varten.

• En sano ei siksi että olisin niin kiireinen, vaan siksi etten halua tulla kiireiseksi. Tämä voi olla monelle vaikea pala nieltäväksi, mutta sen ei tarvitse horjuttaa omaa mielenrauhaani. 

• Voisinko kunnioittaa ja arvostaa lepoa yhtä paljon kuin tekemistä ja saavuttamista? Voisinko jakaa tätä ajatusta myös eteenpäin?

Halauksin,
Susanna

On kulunut jälleen vuosi ja uusi on aivan pian täällä!
Vuodenvaihde on inspiroinut minua aina, ja sen mukanaan tuoma muutoksen mahdollisuus ja uuden alku sekä sen selkeyttäminen että missä ollaan ja mitä kohti ollaan suuntaamassa.

Tämä vuodenvaihde on entistäkin kiinnostavampi, sillä nyt siirrymme kokonaan uudelle vuosikymmenelle. Teemu Syrjälä pohti omassa postauksessaan kuluneen vuosikymmenen tapahtumia, ja tämä inspiroi myös itseäni tekemään samoin.

Voi mahdoton mitä kaikkea tällä kuluneella vuosikymmenellä onkaan tapahtunut! Ja tämän oivaltaessa ei voi kuin inspiroituneena ja mielenkiinnolla mutustella mitä seuraava vuosikymmen mukanaan tuokaan.

Vaikka kannustan hetkessä elämiseen ja elämän virtaan luottamiseen niin on arvokasta ja tärkeää vetää myös itse suuntaviivoja kohti omia tavoitteitaan ja tarkoituksenmukaista elämäänsä. Mitä kohti sinun on tarkoitus kulkea, minkä koet kutsumukseksesi? Mitkä askeleet ja valinnat vievät kohti suurempaa tavoitetta ja suunnitelmaa, ja erityisesti miksi tavoittelet sitä mitä tavoittelet? Onko itse määrittelemäsi tavoitteet kuitenkaan osa sitä suurempaa suunnitelmaa mikä sinulle on elämässäsi laadittu, ja onko tavoitteesi linjassa omien syvimpien toiveittesi sekä sinun ihan oman tehtäväsi kanssa. Yhden ihmisen ei ole tarkoitus tehdä aivan kaikkea, vaan jokaisella on omat vahvuusalueensa ja oma tarkoituksensa tässä elämässä. Kun keskitymme omaan tekemiseemme ja sisäiseen rauhaan sekä luottamukseen, niin olemme omalla polullamme toteuttaen tarkoitustamme tässä elämässä: Oman elämän elämistä, sisimmästä käsin luoden ja toteuttaen tarkoitustamme. Näin palvelemme aina myös muita ja täytämme oman tehtävämme tällä yhteisellä pallollamme.

Onko tavoitteesi omaa ja muiden hyvinvointia lisäävää? Tavoitteletko jotain mikä ei oikeasti kuitenkaan ole omaa unelmaasi ja unelmaelämäsi kanssa linjassa lainkaan?

Minkä tunnetilan haluat tavoitteesi toteutumisen sinulle tuovan? Usein siellä on jokin positiivinen tunnetila mitä tavoittelemme, eikö vain? Toivomme ja odotamme tavoitteen toteutumisen tuovan mukanaan jonkin ihanan tunteen, "sitten olen onnellinen".

Millainen tunnetila sinun unelmaelämässäsi vallitsee? Vapaus, onnellisuus, rakkaus, kiitollisuus mikä vain, mikä se sinulle onkaan.

Mikäli pyrit kohti tuota tunnetta tahdonvoimalla ja stressin, ahdistuksen kautta, niin on selvää että koskaan, ikinä ei tuon tavoitteen toteuduttuakaan sinulla ole autuas, hyvä ja onnellinen olo. Olo on silti riittämätön, pitäisi saada jotain lisää, elämä tuntuu silti tyhjältä ja merkityksettömältä. Miksi näin on?

Mikäli lähdemme kohti tavoitettamme kevein ja hyvin ajatuksin, vahvistamme koko ajan sitä tunnetta mitä haluamme tuntea ja koemme täyttymystä joka päivä. Tällöin tavoitteemme toteutuminen on vain lisämauste ja elämme koko elämämme merkityksellistä ja hyvää elämää, eikä vasta "sitten joskus", mikä lopulta ei koskaan koitakkaan.

Vielä armollisempi, ja jollain tavalla luonnollisempikin tapa suunnata katsetta tulevaan on ihan vain tietynlaisten suuntaviivojen asettaminen. Kun hieman itse kalibroi vielä enemmän kohdalleen tulevaa vuosikymmentä, niin voi se tarjota sinulle kaiken sen mikä todella on sinulle merkityksellistä. Ei ole tarpeen olla tarkkoja suunnitelmia tai tavoitteita mikäli ne eivät tunne itselle toimivilta, mutta jonkinlainen suunta on oltava, jotta todella voimme elää merkityksellistä ja taianomaista täyttymysten elämää.

Kulunut vuosikymmen, kiitos, kasvusta, kiitos opeista, kiitos unelmien todentumisesta, aivan taianomaisella tavalla. Olen oppinut valtavasti, olen onnistunut, olen luonut ja synnyttänyt todella paljon. Olen luopunut turhasta ja päästänyt irti tarpeettomasta. Olen kasvattanut ja ruokkinut selkeää, aitoa tarkoitustani. Olen keskittänyt energiani ja intentioni siihen mikä todella on merkityksellistä minulle tässä elämässä, ja minkä kautta minun tehtäväni on palvella. Elämä on selkiytynyt, tehtävä ja tarkoitus on kristallisoitunut. Olen toiminut täysin yrittäjänä viimeisen kymmenen vuoden ajan, ja osan siitä kotiäitinä täysipäiväisesti keskittyen synnyttämäni pienokaisen kasvun ja omaksi itsekseen kehittymisen tukemiseen. Kymmenen vuoden oman kasvuni aikana olen löytänyt takaisin kotiin, yhteyteen sisimpääni, yhteyteen luonnon sekä kaikista korkeimman tietoisuuden kanssa. Olemme kaikki yhtä.

Tuleva vuosikymmen. Olen hieman sanaton kaikesta jo tapahtuneesta. Olen saanut elämässäni niin paljon, koen että kaiken sen mitä yhden elämän aikana voi saadakkaan. Kokemukset, kasvu, kehittyminen, herääminen elämään ja tarkoitukseen... Olen vain kiitollinen ja sanaton rakkaudesta mikä sisälläni vallitsee. 

Tiedän että tulen luomaan ja toteuttamaan tulevan vuosikymmenen aikana niin paljon etten vielä osaa sitä edes ajatella. Olen saanut jo nyt todentaa unelmien toteutumisen, olen nähnyt muutoksen voiman ja kokenut rajattomat mahdollisuudet. Olen saanut niin paljon, että nyt on aikani vain antaa takaisin ja palvella entistä nöyremmin. Nyt on aikani antaa ja tehdä niin paljon hyvää tämän elämäni aikana kuin suinkaan on mahdollista. Palvelen ja toteutan korkeimman ohjausta. Kuljen elämän virrassa, kuunnellen ja seuraten aidointa kutsumusta, tarkoitusta ja korkeinta mahdollista rakkautta. Otan vastaan nöyränä ja kiitollisena kaiken sen upean mitä elämä vielä tarjoaa. Kaikki on tässä ja nyt.

Kiitos, kiitos, kiitos.

Kiitos sinulle kun olet siinä, ja kaikkea mahdollista hyvää sinun tulevaan vuosikymmeneesi! Olet upea, ja mahdollisuutesi ovat rajattomat <3 

Halauksin,
​Jonna

Kesä meni upeassa irti päästämisen energiassa ja hyvällä tavalla tyhjentyen, tyhjentyen jälleen omaksi itsekseni. Koen nämä perheen kanssa vietetyt yhteiset pitkät lomajaksot todella maadoittavina ja tärkeinä minulle, jotta pysyn tässä fyysisessä elämässä ja kehossani läsnä.

Koen tämän pidemmän hiljaisuuden kertovan jälleen enemmän kuin mitkään sanani mitä olisin kirjoittanut, usein hiljaisuus onkin se milloin kuulet vastauksen.

Kesän jälkeen, alkusyksystä lähtivät uudet koulutusryhmät jälleen käyntiin, ja niille annan kaikkeni. Oma energiani ja intentioni suuntautuu aina niihin jo hyvissä ajoin ennen aloitusta, ja niin nytkin huomasin käyvän. 

Syksyn alussa myöskin kirkastui pitkään muhinut Kirja-visioni, pari vuotta kypsynyt ajatus alkoi viimein tuntua todelliselta ja tarpeelliselta synnyttää tähän fyysiseen maailmaan juuri nyt. Kustantajan kanssa sovimme kirjan julkaisusta 2020 vuodelle, ja nyt työskentelen sen parissa suurella lämmöllä ja rakkaudella.

Ihanaa päästä kertomaan kirjasta sinulle enemmän pian, mutta aivan vielä ei ole sen aika.

Halin kuulumisia voit seurata aina facebook sivujemme kautta, sekä instagramissa hali.style sivua päivittää ihana Susannamme <3 

Jonnan instagramissa jonnamolin, voit seurailla Jonnan matkassa kirjan kirjoitusprosessia ja kaikkea mitä se sisällään pitääkään :) 

Lempeitä ja läsnäolevia syyspäiviä sinne sinulle!
Lämpimin halauksin,
Jonna 

Olen huomannut kaipaavani apua erilaisissa työtehtävissäni jo jonkin aikaa. Avunpyyntöä olen kuitenkin tunnollisena yrittäjänä siirtänyt ja siirtänyt... ja hoitanut kaiken yksin. Senkin uhalla että jälleen huomaan aikani ja energiani lipuvan liian moneen paikkaan ja asiaan yhtä aikaa.

Tällä hetkellä suurin tarve olisi henkilölle joka kävisi sovituin aikavälein Halin sähköposteja läpi, vastailisi sähköpostien kysymyksiin ja päivittäisi mahdollisesti joskus hieman nettisivuja sekä vastaisi osittain sisällöntuotannosta. Olisi hyödyksi mikäli tietokoneen käyttö sujuisi mukavasti ja olet oma-aloitteinen, uusista ideoista inspiroituva ja erityisesti asiakaspalveluhenkinen koko sydämestäsi.

Myös kaipaisin ajoittain ohjaus-apua meditaatio- ja rentoutusohjauksiin koulutuspäivien aamu- tai iltapäivään (n. kerran kuukaudessa) ja mahdollisesti muuta pientä mukavaa assarointia. Tämän henkilön tulisi olla siis valmis ohjaamaan itsenäisesti harjoituksia ryhmälle. Tämä voi olla toinen henkilö tai sama joka vastaisi nettityöskentelystä, mutta todella suureksi eduksi tälle henkilölle olisi se että hän olisi käynyt itse Meditaatio- ja rentoutusohjaajan koulutukseni joskus. Näin puhuisimme ikäänkuin samaa kieltä ja ymmärtäisimme vielä paremmin toisiamme sekä sinulla olisi jo kokemusta siitä mitä koulutuspäivät pitävät sisällään :) Tai vastaavasti olisit valmis ja halukas osallistumaan ennen työn aloitusta koulutuspäiviini mukaan oppilaana. Tärkeintä olisi aitous ja avoimuus sekä aito läsnäolo ihmisiä kohdatessa. On ehdottoman tärkeää että pystyt kulkemaan omatoimisesti Hopeaniemeen, missä koulutuspaikkamme tällä hetkellä sijaitsee. On tärkeää että kykenet oma-aloitteisuuteen, itsenäiseen toimintaan ja toimit puhtaasti sydämestäsi käsin.

Työtunteja ja -tehtäviä minulla on tarjota vain muutamia tällä hetkellä kuukaudessa, joten aivan kuukausipalkoille sillä ei pääse. Työtunneistasi maksan toki palkan sovitulla tavalla.

Suosittelen työtehtäviä henkilöille/ henkilölle, jotka todella aidosti ovat kiinnostuneet työtehtävistä kanssani ja jaamme samanlaisia arvoja. Etsin nimenomaan aivan erityisen ihanaa, autenttista ja omaa sisäistä ääntään kuuntelevaa tyyppiä! :) 

Olisitko sinä se tyyppi, tai tiedätkö jonkun joka olisi etsimäni?

Tällä hetkellä suuntaan omaa energiaani koulutusteni lisäksi, tulevan kirjani kirjoitus projektiin. Tiedän että tämä tulee olemaan todella valtaisa synnytysprosessi, missä tulen tarvitsemaan nyt erityisesti tukea, ystävää ja apua.

Tyhjyys. Joogasta tuli aina se hyvän olon tunne ja ilo.

Ihmetellen mieleni keveyttä lähdin aina iloisena joogaharjoitusten jälkeen kotiin. Olin saanut siellä maistiaisia mielen tyhjyydestä, mutta silloin en löytänyt kokemukselleni vielä sanoja. Aika ei ollut vielä kypsä.

Joogaaminen jäi, kun rupesin opiskelemaan töiden ohella. Reilu kolmen vuoden urakka väsytti minut, en ymmärtänyt levätä, enkä vähentää töitä. Päinvastoin työn määrä kasvoi koko ajan ja luulin olevani korvaamaton. Painoin pitkää päivää, enkä edes ymmärtänyt, että olin uupumassa. 

Sinä jouluna satutin käteni ja ensimmäinen ajatus oli, että luojan kiitos, nyt saan ainakin viikon sairasloman. Olen yrittäjä, joten töistä poisjääminen ei ole usein se ensimmäinen vaihtoehto. Olin väsynyt ja onneton, tunsin kärsiväni.

Silloin havahduin siihen ajatukseen, että kuka täällä kärsii? Kuka on minä? Mistä minä koostuu? Aloin etsiä vastauksia ja löysin pian meditaatio-opettajani, kenen avulla ”minä-harhani” alkoi murenemaan. Olin astunut henkiselle polulleni.

Meditaatioharjoitusten myötä sain oivalluksia sisäisestä tyhjyydestä ja täyttymyksestä. Kärsimys alkoi hävitä hiljalleen, löysin sisäisen rauhan ja ilon.

Pystyin taas asettamaan itselleni rajat. Ymmärsin, ettei työ ole se elämän tärkein juttu, ettei koko ajan tarvitse suorittaa ja että tarvitsen lepoa.

Väsymys ja henkinen herääminen uusi täysin myös aistimaailmani. Näen nyt kaiken kirkkaammin ja syvemmin, olen päivä päivältä enemmän läsnä. Olen nykyään herkkä melulle ja äänille, rakastan rauhaa ja hiljaisuutta. Tämä ei tietenkään töissä aina toteudu, mutta nyt ymmärrän senkin, että jos ärsyynnyn, syy onkin taustamelussa.

Sitten tuli Halin aika. Ilmoittauduin meditaatio- ja rentoutusohjaaja koulutukseen oppiakseni tästä aiheesta lisää.  En vielä tiedä tuleeko minusta meditaatio-ohjaajaa, mutta meditaatioharjoitusten lisääntyessä elämässäni, on ajatuksissani yhä enemmän ja enemmän auttaa muitakin löytämään sisäinen rauhantilansa. Joten ohjaaja- ajatus ei ehkä olekaan niin kaukainen.

Koulutuksen ensimmäiset lähipäivät toivat eteemme itsetutkiskelua. En välttämättä odottanut sitä, mutta koska viimeisen puolen vuoden aikana elämääni on tullut uusia velvollisuuksia, on hyvä tutkia lisää perimmäisiä motiivejaan tehdä asioita. Mikä on minulle tärkeintä ja hyvää tässä ja nyt.  Kiitos Jonna, koulutuksen ansiosta näihin asioihin tulee väistämättä kiinnittämään vielä enemmän huomiota ja tulen  raivaamaan arkeen entistä enemmän tilaa hiljentymiselle.

-Tiina

On pysäyttävää kuulla ja huomata kuinka moni kokee tässä hetkessä väsymystä, uupumista, jonkinlaista elämänilon ja palon himmentymistä. Koko maapallolla on aistittavissa hyvin voimakkaat muutoksen ja kasvun energiat tässä ajassa, joten on se vain luonnollista että meissä ihmisisssä se vaikuttaa lähes pyörremyrskyn lailla myös. Kyseenalaistaen ja nostaen esiin kaiken mitä emme edes haluaisi kohdata tai uskoisi enää löytyvänkään syvimmistä syövereistämme.

Samalla tavoin kuin maapallollamme nousee esiin hiljalleen ne pimeät epäkohdat mitä emme ole halunneet myöntää, niin nousee sisimmästämmekin näkyviin asioita, tunteita, muistoja, kokemuksia, uskomuksia... paljon kipeää ja synkkääkin nousee esiin, jotta pääsisimme viimein todella puhdistumaan ja vapautumaan tästä raskaasta taakasta mitä olemme mukanamme kantaneet.

Muutoksen aika nostaa esiin pimeyttä, piiloon painettua tai muuten kohtaamatta jäänyttä kipua, väsymystä ja ennen ehkä tiedostamatonta negatiivista sisäistä puhetta. Nyt kun tuo sisäisen puheen, syvällä olleiden negatiivisten uskomusten tai pelkojen ääni nousee tietoisuuteen ja kuuluviin, niin on se melko myllerrystä ja hurjaakin kuultavaa!

Tuo ääni ja nuo kohtaamattomat kipeät, pimeät kohdat voivat jopa lamauttaa meidät. Sen lamaantumisen itselleen myöntäminen voi olla monelle todella vaikeaa. Tuntuu kuin matto vedettäisiin jalkojen alta... kaadutaan suorilta jaloilta nurin. Ja se mitä lähtee nousemaan tuossa vaiheessa sisimmästä, niin se ei ole kivutonta eikä kovin helppoa kohdattavaa kenellekkään.

Samalla tavalla kuin tämä muutoksen aika nostaa esiin näitä syvimpiä synkkyyksiä, niin myös hiljentyminen ja hiljalleen itseen tutustuminen alkaa näitä nostaa esiin, jotta pääsemme kohtaamaan itsemme kokonaan, kaikkineen. Pimeys on osa meitä ja jo sen myöntäminen itselleen on todella vapauttavaa. Pimeyden nostaminen valoon vaatii rohkeutta ja halua todella vapautua ja kohdata aito itsensä. Tähän ei moni halua tai uskalla lähteä, ja se on aivan ymmärrettävääkin. Tässä yhdessä elämässä ei kaikkien ole tarkoitus tätä työtä itsensä kanssa tehdä, jonkinlaisen tasapainon säilyminen tällä pallolla varmasti edellyttääkin näin.

Nyt kevään kynnyksellä kun valo lisääntyy, olisi aika alkaa uuden taimen lähteä kasvuun. Luonto on alkamaisillaan herätä hiljalleen eloon syvästä unestaan. Mutta mitä meissä ihmisissä tapahtuu ennen tätä uudesti syntymistä mikä näissä muutoksen energioissa tällä hetkellä on monelle tapahtumassa? Mitä meissä oikeastaan on tapahduttava jotta olemme valmiit todelliseen vapautumiseen ja uuteen kasvuun?

Olisiko meidän hyvä kääntyä katsomaan mitä tuo kevään valo meille tällä hetkellä valaisee sisimmästämme, mitä se nostaa esiin kohdattavaksi? Olisiko katse käännettävä sisäänpäin, itseemme, ulkoisen elämän ja olosuhteiden arvostelemisen ja syyttämisen sijaan? Mitä meissä itsessämme on, mitä emme ole halunneet itsellemme myöntää tai uskaltaneet kohdata? Voisimmeko nyt saada jälleen otollisen mahdollisuuden todella katsoa ja nähdä itsemme kaikkineen ja hyväksyä tämän. Voisimmeko antaa anteeksi, ja oppia arvostamaan kaikkia puolia tässä aidoimmassa itsessämme? Mikäli jonkin haluaa itsessään muuttuvan tai jostain haluaa luopua, ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin kohdata ja myöntää tuo itselleen. Näin saamme mahdollisuuden kasvuun ja vapautumiseen.

Mistä sisimpämme pyytää luopumaan? Minkä on tarpeen kuolla, ennen kuin olemme valmiit nousemaan uuteen kasvuun, kukoistukseen ja loistoomme?

Teemmekö elämässämme tällä hetkellä asioita mitkä edesauttavat kasvuamme ja menestymistämme elämässämme omana itsenämme? Kuinka paljon aikaamme ja elämäämme täyttää yhä asiat jotka painavat meitä alas, estävät kasvuamme ja nousuamme? Miten tähän voisi itse vaikuttaa?

Herää vain ajatus että onko ennen uuden syntymistä, ennen eloon heräämistä ja ennen muutoksen tapahtumista jonkin todella kuoltava jotta voimme uuden alun vapautuneina vastaanottaa?

Näihin ajatuksiin ja kysymyksiin päätän tämän pohdintani tänään.

Annammeko valon valaista meille synkimmätkin sopukkamme näkyviin, voimmeko todella kohdata nämä ja anteeksi antaa? Voimmeko hyväksyä nämä ja antaa itsemme vapautua niiden kahleesta? Voimmeko oivaltaa näiden merkityksen, tai ainakin ymmärtää näissä valtaisan mahdollisuuden muutokseen?

Kaikesta voimme oppia ja oivaltaa, jokainen esiin noussut asia meitä kasvattaa ja tekee meistä itsellemme enemmän näkyvän.

Mielenkiintoisia tutustumishetkiä sinne keväisten auringonsäteiden loisteessa!

Annetaan kevään valon puhdistaa ja kirkastaa olemustamme, hengitetään sisään parantavaa ja eheyttävää kevättä ja valoa :)

Halauksin,
Jonna <3