​Ihminen on kokonaisuus, joka koostuu kehosta, tunteista, mielestä ja hengestä, jota usein sieluksikin kutsutaan. Jokainen näistä olemuksen tasoista on jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään ja jokainen taso vaikuttaa kokonaisvaltaiseen tasapainoon. Pysyäksemme terveinä, niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin tasolla, meidän tulisi antaa huomiota kaikille olemuksemme tasoille tasapuolisesti. Ei riitä että liikumme ja syömme ravitsevaa ruokaa, jos emme anna itsemme tuntea tunteitamme emmekä ruoki henkeämme.

​Valitettavan tavallista nykypäivänä kuitenkin on ihmisen eheyden kärsiminen kaikkien näiden vaatimusten keskellä. Me emme enää yksinkertaisesti näe sitä arvoa, jonka kaikkien olemustasojen helliminen meille elämään toisi, sillä informaatiotulva ylettyy joka puolelle. Se saa helposti mielemme hajanaiseksi ja etäännyttää meitä itsestämme. Kaikki se ulkopuolelta tuleva hälinä, informaatio, vaatimusten tulva hukuttaa meidän oman sisäisen äänemme. Sen, jota meidän tulisi kuunnella aina ensimmäiseksi. 

​Kun kiirehdimme arkeamme kiivaassa rytmissä, alamme lopulta toimia kuin kone, sillä meillä ei ole aikaa itsellemme, kaikille omille olemuspuolillemme. Elämämme muuttuu sarjaksi nopeasti vaihtuvia, lähes tai jopa täysin automaattisia toimintoja. Elämämme muuttuu pinnalliseksi. Sysäämme tunteemme syrjään, sillä meillä ei ole aikaa tuntea saatika käsitellä niitä. Tunteiden kuuluisi virrata meissä kuin joki, tulla ja lopulta mennä. Mutta me rakennamme patoja jokeemme niin että kaikki tunteet jäävät vangeiksi kehoomme. Lopulta ne voivat sairastuttaa meidät, joko fyysisesti tai psyykkisesti. 

​Elämme hyvin materialistista elämää, annamme ulkoisten olosuhteiden määritellä hyvin paljon sitä, mitä itsestämme ja toisistamme ajattelemme. Tällaisen elämäntavan keskellä kadotamme yhteytemme henkiseen tasoomme, siihen kaikkein olennaisimpaan, siihen joka määrittää eniten sitä, kuka me olemme. Kulutamme valtavasti energiaamme ulkoisten puitteiden vaalimiseen ja unohdamme ravita henkeämme. Aitoa onnellisuutta, syvää sisäistä rauhaa ja tyytyväisyyttä ei kuitenkaan koskaan voi löytää ulkoisista olosuhteista. Ainoastaan syvä yhteys omaan henkeen voi antaa meille tämän kokemuksen. 

​Meidän tulisi ottaa aikaa itsellemme. Meidän tulisi antaa aikaa itsemme tutkailla omaa sisäistä tilaamme, ja meidän tulisi kannatella toisiamme, jotta jokaisella olisi mahdollisuus oman sisäisen tilansa siivoamiseen. Sillä vain niin voimme parantaa ja muuttaa maailmaa perustavanlaatuisella tavalla.

Rakkaudella,
​Susanna

​Kasvit ovat portti toisenlaiseen maailmaan, maailmaan joka koostuu herkkyydestä, lempeydestä, voimasta, kunnioituksesta, yhteistyöstä ja rakkaudesta. Kasvit ovat myös portti ikiaikaiseen viisauteen, sillä ne ovat olleet täällä jo kauan ennen meitä ihmisiä. Kasvit ovat aina antaneet meille ravintoa, lääkettä ja suojaa. Juuri tässä ajassa Kasvit voivat auttaa meitä palaamaan todelliseen olemukseemme, auttaa meitä muistamaan oman paikkamme maailmassa ja kuuntelemaan omaa sydäntämme ulkopuolelta jatkuvasti tulvivan informaation sijaan. 

Kasvit auttavat meitä muodostamaan syvemmän yhteyden ympäröivään luonnolliseen maailmaan. Tämä on se maailma, jolla oikeasti on merkitystä tulevien sukupolvien selviytymisen kannalta. Syvä ja vahva luontoyhteys ja eläminen sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa on edellytys ihmiskunnan selviytymiselle. Meidän täytyy jälleen muistuttaa itseämme luonnon pyhyyden kunnioittamisesta ja vuorovaikutteisesta suhteesta ympäristömme kanssa. Kasvit opastavat meitä tässäkin. 

Kasvit auttavat ja opastavat meitä lukemattomilla tavoilla ja voivat hoitaa meitä erilaisissa elämäntilanteissa lempeästi, mutta tehokkaasti. Kasvit voivat esimerkiksi

• parantaa ja syventää luontoyhteyttämme, ja näin myös yhteyttä itseemme.
• auttaa meitä uupumuksen ja stressin keskellä. 
• puhdistaa ja hoitaa kehomme energiakeskuksia.
• toimia tukenamme tunne-elämän tasapainottamisessa.
• auttaa päästämään irti haitallisista käyttäytymis- ja ajattelumalleista.
• antaa tukea pienissä ja suurissa elämänmuutoksissa.
• auttaa meitä henkisessä kehityksessämme ja kasvussamme.
• tuoda meille positiivista energiaa ja jaksamista.
• auttaa meitä juurtumaan ja maadoittumaan. 

​
Viime aikoina minua on vahvasti vetänyt puoleensa Metsätähti (Trientalis europaea). Tunnen, että se on tullut auttamaan minua suurten elämänmuutosten aiheuttaman stressin rauhoittamisessa ja kotimaahan palaamisessani. Metsätähti nimittäin johdattaa meitä eteenpäin polullamme, luoden valoa pimeyteen. Oletko sinä tuntenut vetoa johonkin tiettyyn kasviin viime aikoina?

Kasvit oppaina ja liittolaisina -verkkokurssi on nyt julkaistu ja tällä hetkellä sen saa myös alennettuun kesähintaan.

Kurssilla pyrimme rakentamaan vahvempaa ja lempeämpää yhteyttä Kasvien kanssa. Sukellamme Kasvimaailman viesteihin ja vahvistamme omaa luontoyhteyttämme. Opimme myös, kuinka tärkeää on työskennellä Kasvien kanssa Sydämen tasolla. Annamme Kasvien koskettaa itseämme, monella eri tasolla.
​

Rakkaudella,
​Susanna

​Me suomalaiset odotamme usein kesää kuin kuuta nousevaa, eikä ihme, sillä vuodenkiertoomme kuuluu niin pitkä ja pimeä ajanjakso. Nyt olemme jälleen päässeet siihen kutkuttavaan vaiheeseen, kesän kynnykselle.

Kesä merkitsee meille usein keveyttä, iloa, leikkiäkin. Toisaalta taas voimme olla hyvinkin tuotteliaita kesällä, sillä valon määrä ja lämpö saavat meidät helposti heräämään uudella tavalla eloon. Valon määrän lisääntyminen vaikuttaa ihan tutkitustikin esimerkiksi unirytmiimme, vireystilaamme, mielialaamme ja jopa käyttäytymiseemme. Myös ympäröivä luonto kaikessa kauneudessaan voi nostattaa luovuuttamme ja luomisvoimaamme korkealle taivaisiin. 

Kehotankin sinua kuuntelemaan sydäntäsi sekä kehoasi erityisen tarkasti tänä kesänä. Jos koko sielusi huutaa inspiraatiosta ja ilosta luoda uusia asioita tai painaa duunia, mitä jos kuuntelisitkin. Ei koko kesää tarvitse löhötä ja ottaa iisisti, jos ei oikeasti tunnu siltä. Ja jos taas tuntuu, pitää sitäkin viestiä kuunnella ja kunnioittaa mahdollisuuksien mukaan. 

​Ilolla odotan, mitä kaikkea uutta tähän maailmaan tänäkin kesänä meistä syntyy ja sikiää. Ihanaa juuri alkanutta kesäkuuta sinne sinulle!

Rakkaudella,
Susanna

Jokaisen pitäisi elämässään antaa vähintäänkin mahdollisuus Yin joogalle. Parhaimmassa tapauksessa Yin jooga parantaa elämänlaatua hyvin kokonaisvaltaisesti. Säännöllinen harjoitus keventää olotilaamme, niin henkistä kuin fyysistäkin. Yhdelläkin harjoituskerralla voi saada jo merkittäviä vaikutuksia. Ei kuitenkaan kannata pelästyä, jos ensimmäinen Yin jooga -harjoitus ei saa nousemaan pintaan muuta kuin ärsytystä tai turhautumista, näin kävi minullekin aikoinaan. Olin harjoittanut fyysisempää joogaa jo jonkin aikaa, kun päätin kokeilla Yin-tuntia nettipalvelun kautta kotona. Tunti tuntui niin pitkäveteiseltä kidutukselta, että lopetin sen kesken ja sain itseni ainoastaan ärsyyntymään. Myöhemmin ymmärsin, että ärsytys oli luultavasti sisälleni patoutunut tunne, jonka jokin Yinin asana nostatti pintaan sillä hetkellä. Se sai minut kiemurtelemaan epämukavuuksissani lattialla ja päättämään sitten, ettei Yin jooga ole minua varten. Onneksi en itsepintaisesti pysytellyt tässä kannassani kovin kauaa, vaan annoin Yinille toisenkin mahdollisuuden. Tämä toinen mahdollisuus muistaakseni nostatti pintaan valtavan ryöpyn kyyneliä. Hiljalleen aloin ymmärtää, että Yin jooga oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Se auttoi minua tiedostamaan ja käsittelemään tunteitani, sekä tasapainottamaan elämääni. 

​Yin joogan asennot stimuloivat kehon energiakanavia (meridiaaneja), joten se laittaa kehon energiat virtaamaan vapaammin. Samalla Yin jooga tukee tärkeiden sisäelinten toimintaa ja kehon (ja mielen) luonnollista puhdistumista. Yin jooga auttaa meitä hiljentämään omia ajatuksiamme ja sulkemaan ulkopuolisen maailman hetkeksi silmistämme, kääntäen katsettamme sisäänpäin, omaan kehoomme, sisäiseen rauhaamme ja läsnäoloomme.

​HALIn omat Yin Yoga -kortit voivat toimia kuin siltana Yin joogan maailmaan, tutustuttaen sinut lempeästi erilaisiin harjoituksiin. Rentoutta ja rauhaa henkivä korttipakka kutsuu mukaansa joogamatolle, tai vaikka pehmeälle sammalpedille. Pientä korttipakkaa on helppo kuljettaa mukanaan minne tahansa. 

​50 kortin pakasta löytyy yhteensä 30 asanaa selkeine ohjeistuksineen, 10 erilaista hengitysharjoitusta sekä 10 meditaatio/rentoutushetkeä. Korteista voi nostaa intuitiolla yhden inspiroivan kortin käsillä olevaan hetkeen, tai niitä voi käyttää kokonaisen pitkän harjoituksen suunnitteluun ja kokoamiseen. Korttipakka tukee kivasti harjoittelun vakiintumista ja säännöllistymistä osaksi omaa arkea. 

​Korttipakka on myös oiva työkalu Yin joogan ohjaajille. Pakasta saa esimerkiksi koottua jopa 10 täysin erilaista Yin-tuntia, joissa jokaisessa on erilainen hengitysharjoitus, 3 erilaista asanaa sekä uusi meditaatio- tai rentoutusharjoitus.

Koodilla yinyogabliss saat -10% Yin Yoga -korteista tämän viikon ajan (9.5.2021 saakka). Korttien normaalihinta 39€ (+2,50€ toimitusmaksu).
​
​Kortit löydät verkkokaupastamme täältä:

Löydät Yin Yoga -kortit myös Instagramista: @yinyogakortit

Rakkaudella,
​Susanna

​Kuolema ja suru ovat olleet mielessäni viime aikoina rakkaan nelijalkaisen perheenjäseneni sairastellessa huolestuttavan paljon. Huomasin alkaneeni jo henkisesti valmistautua mahdolliseen menetykseen, vaikka vielä on kuitenkin rutkasti toivoa ja mahdollisuuksia jäljellä. 

Kuolema on luonnollinen osa elämää, näin ajattelen itsekin. Paasaan myös usein siitä, kuinka me ihmiset annamme kuoleman pelottaa meitä suhteettoman paljon. Siitä, kuinka meidän tulisi puhua kuolemasta enemmän ja avoimemmin, jotta myös surusta tulisi luonnollisempi osa elämäämme.

Kuitenkin, jokaikinen kerta kun joudun katsomaan menetyksen tai kuoleman mahdollisuutta silmästä silmään, muserrun. Joudun jälleen kerran myöntämään, että kuoleman ja menetyksen aiheuttama suru on minulle aina vain yhtä vaikeaa kohdata.

Silti yritän. Istun suruni kanssa alas ja annan kyynelten valua. Kun kyse on rakkaasta perheenjäsenestä, kyyneleet eivät edes valu hiljalleen poskia pitkin kauniin koskettavasti kuten elokuvissa, vaan puhutaan ihan raa'asta huutoitkusta, josta ei tule loppua. Tärkeimmäksi kuitenkin olen kokenut sen, etten yritä pidätellä mitään. Itkua. Surua. Voimattomuuden tunnetta. Annan niiden vyörytä ylitseni. Annan niiden hukuttaa minut niin pitkäksi aikaa kun on tarve. Sillä jonain päivänä tuntuu taas helpommalta, tiedän sen ja luotan siihen.

Havahduin tänään yllättäin siihen kuinka olin päätymässä antamaan energiani ja voimani  vahingossa lipua pois.

Tätä tapahtuu tänä päivänä enää kovin harvoin, mutta nyt olin siitä jollain aivan uudella tavalla heti tietoinen. Pysäytin toimintani ja aloin kirjoittamaan sen sijaan huomiostani tänne.

Olen huomaamattani ennen sallinut useinkin oman voimani ja energiani vain valua pois, päätyen matalaan, huonoon energiaan mikä on jostain ulkoisen tilanteen, ihmisen, tapahtuman tai median viestinnästä päässyt imeytymään minuun, valuttaen pois oman vaikutusvaltani sisäiseen tunnetilaani.

Kun aikanaan tulin tästä tietoiseksi, pystyin olla enemmän hereillä näissä tilanteissa, eikä tätä ulkoisten asioiden vaikutusta ole enää tapahtunut samalla tavalla kuin joskus ennen.

Viime vuoden todella ravisteleva oman voiman hiipuminen oli itselleni suuri hämmästyksen ja oppimisen paikka. En tiennyt että näin voi enää käydä, ja sain tuntea nahoissani olevani ihan vain ihminen :)

Tämä vuosi onkin yllättänyt vastaavasti valtavan vahvalla tasapainon, syvän ymmärryksen ja harmonian energiallaan minut totaalisesti. Olen huomannut oppineeni paljon sekä erityisesti elimistöni ja kehoni on oppinut uskomattoman paljon. On arvokasta huomata pysyvänsä omassa rakkauden energiassa ja lempeässä voimassa vaikka joitain myrskyjä ilmaantuisikin. On tarjottu testejä ja kokeita että mikä vaikutus näillä sisäiseen tilaani vielä on ja mitä tässä matkan varrella on opittu.

On kaunista nähdä miten paljon on ihmisenä kasvanut ja oppinut.

Tasapaino alkaa olla vakiintunut ja muutoskyky tarjoaa mahdollisuuden sopeutua, ymmärtää ja selvittää asioita entistä paremmin. Sen lisäksi sisäistä kapasiteettia on ollut käytössä valtavan paljon merkityksellisiin asioihin, sillä ulkoiset eivät ole imeneet voimaani ja energiaani. Ei ole ollut turhia ajatuksia, asioiden analysoimista, pyrkimystä mihinkään eikä epämääräisiä tunteita tai itsensä etsimistä - on vain ollut valtavasti aikaa ja energiaa luoda uutta, toteuttaa omaa tehtävää ja palvella.

En käytä juuri lainkaan aikaa median kanaviin tänä päivänä: en uutisiin, lehtiin, tv:n katseluun tai sosiaaliseen mediaan. Sen sijaan valitsemiani elokuvia katson paljon, siis todella paljon - olen suurkuluttaja, rakastan elokuvia!

Myös opiskelen, työskentelen uusien visioiden parissa, kirjoitan ja luon kokoajan uusia kokonaisuuksia. Kun energian suuntaa itselle aidosti merkityksellisiin asioihin, saa paljon asioita aikaiseksi ja rakastaa myös levätä vailla minkään edistämistä. Sitä on tasapaino toiminnan ja olemisen energian välillä.

Huomasin siis aivan uudella selkeydellä, täysin kirkkaasti kuinka avatessani sosiaalisen median - energiani vaihtui välittömästi.

​Olen tiedostanut tämän hyvin aiemminkin, enkä siitä syystä vietä aikaa juurikaan sellaisissa paikoissa, mutta tämä yllätti nyt kirkkaasti ja totuudellisesti. Suljin sosiaalisen median kanavan ja päätin kirjoittaa oivallukseni ylös tänne sekä lähteä kylpyyn ja ehkä katsoa jonkun valitsemani elokuvan illalla. <3 

Tämän kirjoituksen tarkoitus oli puhtaasti selkiyttää tätä uudenlaista kirkasta oivallusta itselleni, sekä toivottavasti tarjota jonkinlaista tunnustelua ja pohdintaa jollekkin toiselle samojen teemojen äärellä havahtuneille.

• Huomaatko sinä milloin annat energiasi lipua hukkaan?
• Millaisissa tilanteissa sallit tiedostamattasikin jonkin ulkoisen vaikuttaa sisäiseen tilaasi?
• Miten voit näissä tilanteissa oppia säilyttämään oman voimasi?
• Mitä näistä voit itse muuttaa ja mihin vaikuttaa?
  
• Haluaisitko jättää ehkä jotain vähemmälle tai luopua kokonaan, entä voisiko johonkin alkaa suhtautua toisin jotta se ei enää veisi energiaasi?
• Voitko valita että jollekkin tälläiselle et enää suuntaa etkä anna niin paljon energiaasi?
• Mille sen sijaan haluat sanoa KYLLÄ, kaikella energiallasi?

Kauniita ja oivalluttavia hetkiä sinne sinulle, valitsemiesi asioiden äärelle!

Halein ja suukoin, Jonna <3

Koirat ovat mestareita pyytämään sekä antamaan anteeksi. Kun espanjalainen rescuekoiramme tuijottaa minua nappisilmillään surullisen näköisenä jäädessään kiinni tuhotöistään, tajuan kuinka helppoa loppujen lopuksi anteeksi pyytäminen on. Myöntää tekonsa ja pyytää vilpittömästi anteeksi, jotta voimme jatkaa eteenpäin paremmalla mielellä. Kuulostaa niin yksinkertaiselta, mutta siitäkin me ihmiset olemme tehneet niin kovin vaikeaa.

​Toisaalta tämä nappisilmä antaa myös itse aina anteeksi. Entisenä katujen kasvattina, väkivaltaa kokeneena ja hylätyksi tulleena, hän on antanut koko ihmiskunnalle anteeksi. Hän kävelee kaduilla ylpeänä häntä heiluen ja jakaa vilpittömästi rakkauttaan ihan jokaiselle vastaantulijalle, vauvasta vaariin. Joskus mietin, että jos tuollaisen elämän jälkeen pystyy antamaan kaiken anteeksi ja vielä luottamaan ihmisiin, miten me ihmiset jaksamme niin sitkeästi kantaa kaunaa toisillemme mitä ihmeellisimmistä asioista?

Anteeksianto on yksi ihmiselämän vaikeimmista, mutta samalla ehdottomasti yksi tärkeimmistä asioista. Oli asia kuinka loukkaava tahansa, meidän on osattava antaa anteeksi, jotta voimme jatkaa matkaamme eteenpäin. Muuten jäämme kantamaan katkeruutta ja vihaa harteillamme, niin kauan että painolasti lopulta sairastuttaa meidät.

MITÄ ANTEEKSI ANTAMINEN OIKEASTAAN TARKOITTAA?

Anteeksianto on vapautta, tai ehkä paremmin sanottuna vapautusta. Vapautusta kaikesta siitä katkeruudesta ja vihasta. Anteeksiannon jälkeen kaikki tukkeutuneet energiat pääsevät jälleen virtaamaan vapaana. 

Anteeksianto on hyväksymistä. Hyväksymistä, että meille on tehty vääryyttä. Hyväksymiseen kuuluu myös sen toiveen hylkääminen, ettei koko asiaa olisi tapahtunut. Sillä mennyttä ei voi muuttaa, ainoaksi vaihtoehdoksi jää hyväksyminen.

Anteeksianto on eteenpäin katsomista. Kun antaa anteeksi, voi lopettaa jatkuvan taustapeiliin vilkuilun ja asian jankkaamisen omassa mielessään. Voi suunnata katseensa nykyhetkeen sekä tulevaisuuteen. Voi vapauttaa energiansa kaikkeen siihen hyvään, mitä elämässä on. 

​Anteeksianto ei vaadi ymmärrystä tai hyväksymistä toisen ihmisen käyttäytymistä tai tekoja kohtaan. Se ei tarkoita sitä, että katsomme vääryyksiä läpi sormiemme. Meidän ei koskaan tarvitse hyväksyä vääryyttä tai kaltoinkohtelua. Mutta voimme silti antaa anteeksi. Meidän ei tarvitse päästää elämäämme takaisin ihmistä, joka on tehnyt meille pahaa. Anteeksianto ei vaadi sitäkään. Meidän ei tarvitse edes kertoa tai osoittaa hänelle, että olemme antaneet anteeksi. Loppujen lopuksi anteeksianto on ainoastaan meitä itseämme varten. 

​Meistä jokainen on kokenut ikäviä asioita. Olemme tulleet loukatuksi, petetyksi, syrjityksi. Meille on valehdeltu, meitä on kohdeltu kaltoin. Jokaisella on omat haavansa. Ehkä elämän suurimpia kokeita ovat ne hetket, kun voimme päättää, yritämmekö tuntea myötätuntoa toista kohtaan, yritämmekö ymmärtää toisenkin näkökulmaa? Siinä jos missä mitataan, kuinka vahvoja oikeasti olemme. 

Rakkaudella,
Susanna

"Anteeksianto on väkevimpiä tekoja, joita ihminen voi tehdä. Se on vaikeaa. Se on rankimpia asioita, varsinkin siksi, koska meillä on vahva tarve osoittaa, että meitä kohtaan on tehty väärin." - Howard Martin

Elämä on yhtä suurta muutosta. Jatkuvaa virtausta. Sanotaan, että mikään elämässä ei ole pysyvää, paitsi muutos. Miksi muutos silti pelottaa meitä? Miksi yritämme usein viimeisimmilläkin voimillamme uida muutoksen virtaa vastaan, pysyä paikallaan? Olisiko elämä helpompaa, jos antautuisi virran vietäväksi, hyväksyisi jatkuvan muutoksen?

Me emme saa täältä mukaamme mitään, kun jätämme tämän maailman. Lopulta menetämme kaiken, mitä meillä on. Se on elämän kiertokulkua, väistämätöntä virtausta. Tiedämme sen kyllä, ihan jokainen. Mutta usein emme halua sitä itsellemme myöntää, vaan piilotamme sen ajatuksen niin syvälle, ettei se häiritse jokapäiväistä elämäämme, arkeamme. Jotta voimme edelleen jatkaa kynsin hampain kaikesta kiinni pitämistä. 

​Pyrimme pitämään kiinni kaikesta mahdollisesta, ja mahdottomasta. Ajatuksista, asioista, ihmisistä. Statuksestamme, titteleistämme, nuoruudestamme, varallisuudestamme, intohimoistamme, lapsistamme. Pidämme kiinni myös sellaisesta, joka ei todella meitä palvele, kuten vihastamme, katkeruudestamme, traumoistamme. Kunhan ei vain tarvitse päästää irti, kestämme ne kyllä kantaa. Todellisuudessa tämä aiheuttaa meille valtavaa kärsimystä ja turhaa painolastia.

​Kun tiedostaa ja ennen kaikkea hyväksyy sen, että mikään ei pysy paikallaan, vaan kaikki muuttuu ja muuttaa muotoaan jatkuvasti, voi vapauttaa itsensä jatkuvasta kärsimyksestä. Voi tiputtaa valtavan painavan repun harteiltaan. Sen sijaan voi rakentavasti laittaa omat asiansa ja ongelmansa oikeanlaisiin mittasuhteisiin. Kaikkea, ja varsinkaan itseään, ei tarvitse enää ottaa kuolemanvakavasti. 

Joskus pelkäämme nähdä muutosta erityisesti itsessämme. Olemme niin takertuneita rooleihimme, tarinoihimme, traumoihimme, titteleihimme, että emme uskalla katsoa niiden taakse. Kuka minä olen, kun kaikki tämä riisutaan? Mitä jää jäljelle? Voi olla pelottavaa nähdä, että "minä" ei ollutkaan sisimmässään pankinjohtaja tai lapsena traumatisoitunut nykyinen narkomaani, vaan "minä" onkin alati muuttuva virtaava joki. Joki, joka ei koskaan lepää, vaan muuttaa muotoaan joka sekunti. Joskus hitaammin, toisinaan hurjaakin vauhtia.

Luonnossakin kaikki muuttuu jatkuvasti. Ei mikään lepää paikallaan, kaikki pysyy jatkuvassa liikkeessä. Lähde pulppuaa, meri aaltoilee, aamu vaihtuu päivään, päivä iltaan, syksy talveen, talvi kevääseen... Puut tiputtavat lehtensä syksyllä, jotta voivat luoda ne uudelleen taas keväällä. Vanha kuolee jatkuvasti luodakseen tilaa uudelle.

​Kun tämän todella itsessään hyväksyy, on se mahdottoman vapauttavaa. Ei tarvitse olla enää mitään ja toisaalta voi olla mitä tahansa. Voi olla jokainen päivä aivan uusi ihminen, ja hyväksyä sen. Joka ilta nukkumaan mennessään voi päästää irti ja joka aamu herätessään voi uteliaana kysyä itseltään, kuka minä tänään olen? Jokainen ilta jättää tilaa jollekin uudelle, joka herää eloon auringon noustessa. Kuin perhonen kuoriutuu kotelostaan, voimme mekin luoda itsemme uudelleen jokainen päivä. Mutta vain muutos voi sen mahdollistaa.

Rakkaudella,
​Susanna

Hyvin pian kirjan kirjoitusprosessin alettua, kirkastui jo se että kirja tulee olemaan ensimmäinen osa kolmiosaisesta kirjasarjasta HAPPY - LOVE - FREEDOM.

Tämä ensimmäinen osa on vahva kivijalka, alusta millä perusasiat luottavaisena lepää. Happy oli tärkeää saada luotua ensin, jotta pääsemme matkustamaan vieläkin syvempiin tasoihin ihmisyydessä ja elämässä.

Happy kirja avaa ihmisyyden sekä elämänkokemuksen peruselementtejä ja monelle hyvin tuttuja asioita jälleen eri kulmasta. Vaikka jotkut teemat ovat monelle hyvinkin tuttuja, on ollut ihana kuulla kuinka asiat ovat kolahtaneet, oivalluttaneet ja jollain tavalla kehollistuneet sekä uppoutuneet tajuntaan uudella tavalla kirjan myötä.

Kirjoitan tutuista ihmisyyden haasteista sekä ihmisen itsensä vaikutuksesta ja vastuusta omaan elämäänsä hyvin totuudellisesti, kaunistelematta. Tämä on itselleni hyvin luontainen tapa luennoida ja jakaa asioita eteenpäin. Monet oppilaat ovat kuvanneet tätä herättelevänä tapana tuoda asiat ilmi selkeästi niin kuin ne ovat, syyllistämättä kuitenkaan ketään. Näistä asioista on tärkeää pystyä puhumaan neutraalista ja hyväksyvästä tilasta käsin.

Kirjan yhdeksän lukua makustelee eri kulmista muunmuassa hidastamista, tietoisuuden laajentumista, ajattelun voimallisuutta sekä elämän totuudellista kohtaamista. Erilaiset harjoitukset sekä kysymykset ja tehtävät keventävät ja palastelevat tuhtia kirjallista pakettia.

Kirjassa on paljon lukijan kanssa keskustelevaa asioiden tunnustelua ja pohtimista eri kulmista, totuuden ja läsnäolon kautta. Kirja ei pyri kertomaan valmiita ratkaisuja eikä vastauksia, vaan herättelemään enemmänkin lukijaa itsessään pohtimaan ja kuulostelemaan vastauksia sisällään.

Keholliset asennot kirjassa tuovat mukaan ihmisyyden kokonaisvaltaisen näkemyksen. Ihminen koostuu kehosta, mielestä ja hengestä sekä kaikki nämä ovat jatkuvasti yhteydessä ja vuorovaikutuksessa. Kehon myötä pääsemme myös vaikuttamaan hermostoomme, sisäiseen tilaan sekä tunnelmaamme. Niin kuin ajatuksemmekin sijaitsevat koko kehossamme, niin myös kohtaamattomat tunteemme sekä traumamme pakkaantuvat tukoksiksi kehoomme.

Pääsemme asentojen myötä rauhoittumaan, syventämään hengitystämme sekä matkustamaan syvemmälle itseemme.

Kirjassa on muutamia rentouttavia asentoja lukujen sisällä, ja lopusta löytyy neljä erilaista yin jooga harjoitusta mitä voi kotona helposti toteuttaa, nauttien omasta ajasta ja lempeistä hetkistä joogamatolla.