Usein kuulemme ihmisten sanovan, että heillä ei ole aikaa läsnäolo- ja tietoisuusharjoituksille. Läsnäolo ja tietoisuus ei kuitenkaan koskaan riipu siitä, kuinka paljon aikaa meillä on tehdä hienon kuuloisia harjoituksia. Läsnäolo ja tietoisuus ei loppujen lopuksi perustu harjoituksille, vaan olemiselle. Toisaalta, kaikki elämässä voi olla (ja ehkä onkin) harjoitusta, myös puhdas oleminen. Koko elämä on yhtä harjoitusta, pienten ja suurempien harjoitusten summa. Ohjatut harjoitukset ovat upeita työkaluja oman henkisyytensä syventämiseen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen, ne voivat olla erityisen tarpeellisia juuri johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen, mutta niistä ei koskaan saisi tulla mittareita mihinkään. Jos harjoituksista tulee sarja suoritettavia toimenpiteitä, ajatus niiden takana katoaa, eikä niillä oikeastaan ole enää mitään merkitystä. Henkisyyttä, läsnäoloa tai tietoisuutta ei voi suorittaa, eikä niissä voi kilpailla. Esimerkiksi henkisyys asuu meissä jokaisessa, tunnustimmepa sitä tai emme, harjoitimmepa sitä tai emme. Henkisyyden ja tietoisuuden sekä läsnäolon harjoittamisen ei tarvitse olla mitään mystistä ja kummallista, vain joidenkin "tietynlaisten ihmisten" elämään kuuluvaa. Henkisyys, läsnäolo ja tietoisuus voi olla läsnä kaikkialla, myös kotikeittiössä ja kaikkein arkisimmissa puuhissamme. Läsnäoloa, tiedostamista, rentoutumista ja havainnointia voi helposti vaalia arjen askareissaan. Ihania arjen läsnäolo- ja tietoisuusharjoituksia:
Arjessa löytyy aina aikaa tällaisille harjoituksille. Lähes jokainen meistä kävelee, syö, hoitaa kodin askareita ja arkipäivän "velvollisuuksia". Onko siis ehkä turhaa ajatella, että meillä ei olisi aikaa harjoituksille? Harjoituksen kun voi soveltaa mihin tahansa askareeseen tai tilanteeseen sopivaksi. Pohdittavaa: Koetko, että ohjatut tai nimetyt harjoitukset ovat arvokkaampia kuin pienet läsnäolo-harjoitukset arjen keskellä, kuten muutamat tietoiset hengitykset kaupan kassajonossa tai askeliin keskittyminen kävellessä töihin? Usein ne ohjatut harjoitukset tuntuvat ja kuulostavat jotenkin "hienommilta" ja sitä kautta ehkä merkityksellisemmiltä. Mutta tarvitseeko meidän arvottaa harjoituksia? Voisiko jokainen harjoitus, sen kestosta tai nimestä/nimettömyydestä riippumatta, jokainen hetki, olla yhtä arvokas ja tärkeä meille?
Halauksin, Susanna
0 Comments
Halusin nostaa meille, tälle ihanalle HALI-yhteisölle, kortin tähän vuodenvaihteeseen ja uuden vuoden alkuun. Pyysin korteiltani opastusta, viisautta ja ohjausta tähän hetkeen, ja suuntaa antavaa teemaa koko tulevalle vuodelle. Yhden kortin sijasta pakasta nousikin kaksi korttia: LEMURIA / Creating heaven on Earth. It's happening. "Lemuria or Mu is one of the Earth's lost lands, where heaven really was a place on Earth. A time before we were kicked out of the Garden of Eden. In Lemuria, life worked in harmony, all beings were seen as equal and we were deeply reverent to Mother Earth. We knew that a mosquito was no worse than us and the sun no better. Perhaps you too believe that heaven really can be a place on Earth. Perhaps you are part of the transition team who at soul level are devoted to creating this kind of harmony on the planet now. Thank you for wanting to do this work. It's easy to get overwhelmed by the state of affairs on the planet right now, but you are being encouraged to keep holding the clear vision of the future; it is closer than you think. You may be guided to hold the frequency of Lemuria in your own community, family, workplace, or within yourself. Know that it is possible, and while at times it may feel like you are alone, you truly are not. There are hundreds of thousands who hold the codes of this ancient lost land and even Lemuria crystals that hold the codes of remembering that are beginning to rise all over the planet. Keep doing what you are doing and remember: The only way to heal the world around us is to first heal ourselves." THE AGE OF LIGHT / You've been training for this for lifetimes. "Mystics and sages throughout the ages have predicted this period in history, and you decided to incarnate in the middle of it. There is no mistake that you are supposed to be here at this time of great change. If you ever feel unprepared or daunted by the path that is calling you, know this: You've been training for this for lifetimes. You're way more than the days that have breathed through you in this life. You're also all of the lifetimes that came before. All of these experiences have polished your soul into the most magnificent expression that is your authentic self. Your soul has many facets. Imagine a fingerprint; your soul is a million times more intricate than that. If you put together all of the fingerprints of all of the people you have been, you would not even get close to fathoming how much of a unique masterpiece you are. You came in with a clear soul plan. You came in with wisdom beyond your years. This is the part of you that longs to be seen. This is the part of you that is ready to step forward. That is ready to emerge. This is not the lifetime to stay hidden, but to step forth, be seen and rise." Nämä kortit luovat toivoa ja tuovat helpotusta tähän haastavaan aikaamme. Nyt on todella aika murtaa vanhat rakenteet ja luoda uusi maailma, uusi maanpäällinen paratiisi. Jokaisella meillä on sen luomisessa oma osamme. Meidän on tehtävä kovasti työtä paratiisimme eteen, mutta emme saa uuvuttaa itseämme. Meidän tulee muistaa, että vaikka välillä tuntuisi yksinäiseltä, emme koskaan ole yksin. Meillä on aina toisemme. Kun kuuntelemme omaa sydäntämme, omaa sisäistä viisauttamme ja kuljemme omaa sieluntehtävän polkuamme, emme koskaan voi eksyä.
Kaikin puolin rikasta ja sydämellistä alkavaa uutta vuotta sinulle, rakas kanssakulkijamme. Halauksin, Susanna Hitaus. Paikallaan pysyminen. Havainnointi. Sisäänpäin kääntyminen. Puhdistus. Rauha. Luonnossa kaikki tapahtuu sykleissä ja jokainen vuodenaika on jatkumoa edellisestä ja valmistautumista seuraavaan. Luonnollista kiertokulkua. Me ihmiset, vaikka tunnumme sen välillä unohtaneenkin, olemme osa luontoa. Meidänkin tulisi kuunnella syklejämme, antautua jokaiselle vuodenajalle. Kun antaudumme sykleillemme, meistä tulee vahvempia ja tasapainoisempia. Jokaisessa vuodenajassa lepää oma viisautensa. Seurataan luontoa sisällämme, kuunnellaan sen ohjausta ja ikiaikaista viisautta. Talvi on hidastamisen ja levon aikaa. Kesällä kaiken kukoistaessa ja valon loistaessa, mekin säteilimme energiaamme joka suuntaan. Kesän jälkeen tarvitsimme hiljalleen pimenevää syksyä, jotta kykenimme rauhoittumaan. Syksy valmisteli meitä tulevaan talveen, jotta malttaisimme aloittaa levon aikakauden. Talvella lataamme omia akkujamme, jotta jaksaisimme taas hiljalleen herätä keväällä uudenlaiseen kukoistukseen. Kun kesällä annamme ehkä itsestämme enemmän ulospäin, on talvi meille sisäänpäin kääntymisen ajanjakso. Kun pimeys ja koleus ympäröivät, kun luontokin ympärillämme kerää voimia taas seuraavaan kiertoon, on meillekin täydellinen ajankohta tarkastella ulkopuolisten asioiden sijaan sisäisiä. Miltä sielussamme näyttää, kun kaikki ulkoinen on riisuttu paljaaksi? Kun kaikki ylimääräinen hälinä poistuu ympäriltämme, kuulemme paremmin oman sielumme hennot kuiskaukset. Pohdittavaa tulevaan talveen:
Halauksin, Susanna On kulunut jälleen vuosi ja uusi on aivan pian täällä! Vuodenvaihde on inspiroinut minua aina, ja sen mukanaan tuoma muutoksen mahdollisuus ja uuden alku sekä sen selkeyttäminen että missä ollaan ja mitä kohti ollaan suuntaamassa. Tämä vuodenvaihde on entistäkin kiinnostavampi, sillä nyt siirrymme kokonaan uudelle vuosikymmenelle. Teemu Syrjälä pohti omassa postauksessaan kuluneen vuosikymmenen tapahtumia, ja tämä inspiroi myös itseäni tekemään samoin. Voi mahdoton mitä kaikkea tällä kuluneella vuosikymmenellä onkaan tapahtunut! Ja tämän oivaltaessa ei voi kuin inspiroituneena ja mielenkiinnolla mutustella mitä seuraava vuosikymmen mukanaan tuokaan. Vaikka kannustan hetkessä elämiseen ja elämän virtaan luottamiseen niin on arvokasta ja tärkeää vetää myös itse suuntaviivoja kohti omia tavoitteitaan ja tarkoituksenmukaista elämäänsä. Mitä kohti sinun on tarkoitus kulkea, minkä koet kutsumukseksesi? Mitkä askeleet ja valinnat vievät kohti suurempaa tavoitetta ja suunnitelmaa, ja erityisesti miksi tavoittelet sitä mitä tavoittelet? Onko itse määrittelemäsi tavoitteet kuitenkaan osa sitä suurempaa suunnitelmaa mikä sinulle on elämässäsi laadittu, ja onko tavoitteesi linjassa omien syvimpien toiveittesi sekä sinun ihan oman tehtäväsi kanssa. Yhden ihmisen ei ole tarkoitus tehdä aivan kaikkea, vaan jokaisella on omat vahvuusalueensa ja oma tarkoituksensa tässä elämässä. Kun keskitymme omaan tekemiseemme ja sisäiseen rauhaan sekä luottamukseen, niin olemme omalla polullamme toteuttaen tarkoitustamme tässä elämässä: Oman elämän elämistä, sisimmästä käsin luoden ja toteuttaen tarkoitustamme. Näin palvelemme aina myös muita ja täytämme oman tehtävämme tällä yhteisellä pallollamme. Onko tavoitteesi omaa ja muiden hyvinvointia lisäävää? Tavoitteletko jotain mikä ei oikeasti kuitenkaan ole omaa unelmaasi ja unelmaelämäsi kanssa linjassa lainkaan? Minkä tunnetilan haluat tavoitteesi toteutumisen sinulle tuovan? Usein siellä on jokin positiivinen tunnetila mitä tavoittelemme, eikö vain? Toivomme ja odotamme tavoitteen toteutumisen tuovan mukanaan jonkin ihanan tunteen, "sitten olen onnellinen". Millainen tunnetila sinun unelmaelämässäsi vallitsee? Vapaus, onnellisuus, rakkaus, kiitollisuus mikä vain, mikä se sinulle onkaan. Mikäli pyrit kohti tuota tunnetta tahdonvoimalla ja stressin, ahdistuksen kautta, niin on selvää että koskaan, ikinä ei tuon tavoitteen toteuduttuakaan sinulla ole autuas, hyvä ja onnellinen olo. Olo on silti riittämätön, pitäisi saada jotain lisää, elämä tuntuu silti tyhjältä ja merkityksettömältä. Miksi näin on? Mikäli lähdemme kohti tavoitettamme kevein ja hyvin ajatuksin, vahvistamme koko ajan sitä tunnetta mitä haluamme tuntea ja koemme täyttymystä joka päivä. Tällöin tavoitteemme toteutuminen on vain lisämauste ja elämme koko elämämme merkityksellistä ja hyvää elämää, eikä vasta "sitten joskus", mikä lopulta ei koskaan koitakkaan. Vielä armollisempi, ja jollain tavalla luonnollisempikin tapa suunnata katsetta tulevaan on ihan vain tietynlaisten suuntaviivojen asettaminen. Kun hieman itse kalibroi vielä enemmän kohdalleen tulevaa vuosikymmentä, niin voi se tarjota sinulle kaiken sen mikä todella on sinulle merkityksellistä. Ei ole tarpeen olla tarkkoja suunnitelmia tai tavoitteita mikäli ne eivät tunne itselle toimivilta, mutta jonkinlainen suunta on oltava, jotta todella voimme elää merkityksellistä ja taianomaista täyttymysten elämää. Kulunut vuosikymmen, kiitos, kasvusta, kiitos opeista, kiitos unelmien todentumisesta, aivan taianomaisella tavalla. Olen oppinut valtavasti, olen onnistunut, olen luonut ja synnyttänyt todella paljon. Olen luopunut turhasta ja päästänyt irti tarpeettomasta. Olen kasvattanut ja ruokkinut selkeää, aitoa tarkoitustani. Olen keskittänyt energiani ja intentioni siihen mikä todella on merkityksellistä minulle tässä elämässä, ja minkä kautta minun tehtäväni on palvella. Elämä on selkiytynyt, tehtävä ja tarkoitus on kristallisoitunut. Olen toiminut täysin yrittäjänä viimeisen kymmenen vuoden ajan, ja osan siitä kotiäitinä täysipäiväisesti keskittyen synnyttämäni pienokaisen kasvun ja omaksi itsekseen kehittymisen tukemiseen. Kymmenen vuoden oman kasvuni aikana olen löytänyt takaisin kotiin, yhteyteen sisimpääni, yhteyteen luonnon sekä kaikista korkeimman tietoisuuden kanssa. Olemme kaikki yhtä. Tuleva vuosikymmen. Olen hieman sanaton kaikesta jo tapahtuneesta. Olen saanut elämässäni niin paljon, koen että kaiken sen mitä yhden elämän aikana voi saadakkaan. Kokemukset, kasvu, kehittyminen, herääminen elämään ja tarkoitukseen... Olen vain kiitollinen ja sanaton rakkaudesta mikä sisälläni vallitsee.
Tiedän että tulen luomaan ja toteuttamaan tulevan vuosikymmenen aikana niin paljon etten vielä osaa sitä edes ajatella. Olen saanut jo nyt todentaa unelmien toteutumisen, olen nähnyt muutoksen voiman ja kokenut rajattomat mahdollisuudet. Olen saanut niin paljon, että nyt on aikani vain antaa takaisin ja palvella entistä nöyremmin. Nyt on aikani antaa ja tehdä niin paljon hyvää tämän elämäni aikana kuin suinkaan on mahdollista. Palvelen ja toteutan korkeimman ohjausta. Kuljen elämän virrassa, kuunnellen ja seuraten aidointa kutsumusta, tarkoitusta ja korkeinta mahdollista rakkautta. Otan vastaan nöyränä ja kiitollisena kaiken sen upean mitä elämä vielä tarjoaa. Kaikki on tässä ja nyt. Kiitos, kiitos, kiitos. Kiitos sinulle kun olet siinä, ja kaikkea mahdollista hyvää sinun tulevaan vuosikymmeneesi! Olet upea, ja mahdollisuutesi ovat rajattomat <3 Halauksin, Jonna Kesä meni upeassa irti päästämisen energiassa ja hyvällä tavalla tyhjentyen, tyhjentyen jälleen omaksi itsekseni. Koen nämä perheen kanssa vietetyt yhteiset pitkät lomajaksot todella maadoittavina ja tärkeinä minulle, jotta pysyn tässä fyysisessä elämässä ja kehossani läsnä. Koen tämän pidemmän hiljaisuuden kertovan jälleen enemmän kuin mitkään sanani mitä olisin kirjoittanut, usein hiljaisuus onkin se milloin kuulet vastauksen. Työni ja oma aikani sen parissa on melko syvästi meditatiivista ja usein luovaa työtä mihin uppoudun vahvasti sisälle. Se on oman tarkoitukseni ja tehtäväni mukaista ja siitä nautin aivan suunnattomasti. Työjaksojen aikana koen usein kuin katoavani maan pinnalta ja toimin jollain paljon syvemmällä tai energeettisemmällä tasolla kuin ihmiskehossani, tästä syystä myös päivittäin omien meditaatio hetkien ja työflown tasapainoksi huolehdin maadoituksesta eri keinoin. Olen opetellut ja opettelen jatkuvasti myöskin olemaan läsnä perheelleni arjessa ja jokaisessa päivässä. Palaaminen maanpinnalle ja ns. ihan tavallisten askareiden pariin on välttämätöntä tässä elämässä ja olemisessani perheen parissa. HALI ja kaikki toimintani tämän minulle annetun tehtävän parissa, on niin syvästi ja aidosti sieluni tehtävä ja syyni elää tässä ajassa, että sen irrottaminen tai erottaminen minusta on mahdotonta. On HALI ikäänkuin pojalleni sisarus ja minulle sekä miehelleni kuin toinen lapsi. Sen läsnäolo siis toki on meille rakasta ja kuuluu myös osana arkeemme. Nämä pidemmät jaksot kuitenkin täysin perheen kanssa läsnäollen toimivat upeina syvämaadoittajina itselleni tässä elämässä :) Kesän jälkeen, alkusyksystä lähtivät uudet koulutusryhmät jälleen käyntiin, ja niille annan kaikkeni. Oma energiani ja intentioni suuntautuu aina niihin jo hyvissä ajoin ennen aloitusta, ja niin nytkin huomasin käyvän. Syksyn alussa myöskin kirkastui pitkään muhinut Kirja-visioni, pari vuotta kypsynyt ajatus alkoi viimein tuntua todelliselta ja tarpeelliselta synnyttää tähän fyysiseen maailmaan juuri nyt. Kustantajan kanssa sovimme kirjan julkaisusta 2020 vuodelle, ja nyt työskentelen sen parissa suurella lämmöllä ja rakkaudella. Ihanaa päästä kertomaan kirjasta sinulle enemmän pian, mutta aivan vielä ei ole sen aika. Halin kuulumisia voit seurata aina facebook sivujemme kautta, sekä instagramissa hali.style sivua päivittää ihana Susannamme <3 Jonnan instagramissa jonnamolin, voit seurailla Jonnan matkassa kirjan kirjoitusprosessia ja kaikkea mitä se sisällään pitääkään :) Lempeitä ja läsnäolevia syyspäiviä sinne sinulle!
Lämpimin halauksin, Jonna ![]() Tunnekoulussa. ”Jos sinua pelottaa toisten ihmisten tunteet, pelkäät silloin omia tunteitasi”. Olen ollut koko elämäni toisten miellyttäjä. Olen pelännyt toisten ihmisten vihaa ja pettymystä ja elänyt niin ettei sellaisia tilanteita ja tunteita pääsisi syntymään. En ole uskaltanut kertoa omista peloistani enkä kivuistani, koska olen vältellyt epämukavaa oloa. En ole uskaltanut kertoa omaa näkemystäni, ettei vastaani hyökättäisi tai minuun petyttäisi. Tämän naamion takana olen toistuvasti pienentänyt itseäni, itkenyt itkuani ja pelännyt etten kelpaa sellaisena kuin olen. Meillä oli meditaatio- ja rentoutusohjaajan koulutuksen kolmannella jaksolla psykoterapeutti Johanna Pesolan luento tunneterapiasta. Todella mielenkiintoista! Johanna antoi meille loistavat työkalut omien tunteiden kanssa työskentelyyn ja imin tietoa kuin pesusieni vettä. Ymmärsin, että minulla on vahva vihan tunnelukko. En ole uskaltanut ilmaista vihaa, joka pohjimmiltaan, terveenä tunteena, on yhtä kuin oma voima, oma vapaa tahto. Vihan ilmaiseminen kertoo omista rajoista, omasta suunnasta. Se on tunne, joka kertoo milloin on sanottava EI. Jos jatkuvasti tukahduttaa oman vihan tunteensa pakottamalla sen syvälle piiloon, synnyttää se vihalle naamion, joka tunnetaan liika kiltteytenä ja katkeroitumisena. Liian kiltti tekee asioita aina toisten puolesta ja toisen tavalla ja odottaa hiljaa kiitosta. Tämä kiitos ei kuitenkaan riitä, jos ei ole kiitollinen itselleen. Ja mitä minä olen oikeastaan pelännyt? Olen pelännyt toisen mahdollisia tunnereaktioita. Olen pelännyt reaktioita, joita ei ehkä ole edes tulossa. Sehän on järjetöntä! Ei kukaan voi tietää millä tavalla ja miten vahvasti toinen ihminen tulee reagoimaan, kun kerrot hänelle oman totuutesi. Pelko voi olla ihan aiheetonta. Vastassa on lopulta todennäköisemmin ymmärrystä ja myötätuntoa, olen huomannut sen. Vihan tai pelon terveellinen ilmaiseminen ei ole sama asia kuin äkkipikainen tunteenpurkaus, vaan se on hallittu kieli sanoa oma tahto rakentavasti. Jokainen aikuinen on vastuussa omista tunteistaan ja siitä, miten niitä ilmaisee. Se ei ole helppoa, mutta mahdollista. Tunteiden työstäminen on erinomainen tapa käsitellä omia uskomuksia ja tunnelukkoja, joista on mahdollista vapautua. Olen huomannut, että myös meditaatio on auttanut minua tunteiden hallinnassa ja ilmaisemisessa. Meditaatiossa ja tunnetyöskentelyssä on itseasiassa yllättävän paljon samaa. Omalla kohdalla meditaatio on antanut tilaa tunteille, koska mieli selkenee, eikä tunteisiin ja asioihin enää jää kiinni samalla tavalla kuin ennen. Kun oivaltaa mielen tyhjyyden, minättömän luonnollisen tilan, tunteetkin hiljenevät eivätkä ota meistä enää niin suurta otetta. Suhtautuminen tunteisiin muuttuu, ne alkavat vapautua ja lopulta ne sulautuvat tyhjyyteen. Meditaation avulla tullaan tietoisemmaksi omasta käyttäytymisestä, jolloin sitä on mahdollista alkaa muuttamaan. Tunnetyöskentely ja muutos voi olla rankkaa, sillä sisimmästä nousee kaikenlaista kohdattavaksi. Palkintona on kuitenkin onnellisuus, vapaus ja rauha sekä rohkeus elää oman totuuden mukaista elämää. Kiitos. Vierasblogi Tiina Malinen Tiina käy Halin Meditaatio- ja rentoutusohjaajan koulutusta kevään 2019 ryhmässä, ja on kirjoitellut tästä koulutusmatkastaan, kokemuksistaan ja oivalluksistaan tänne Halin blogiin tämän kevään aikana. Kiitos Tiina tästä yhteisestä matkasta!
Sisäisen viisauden loistoa ja upeaa avautumista omaan autenttiseen ohjaajuuteesi sinulle Tiina päättötyöhösi <3 Tiina ja muut kevään 2019 ryhmän upeat sielut valmistuvat viikolla 23. Kaiken kaikkiaan kevään lähikoulutuksesta valmistuu 35 opiskelijaa. Huikea ja ennenkokematon matka. Kiitos, kiitos, kiitos <3 Halistyle palvelee 1.6. alkavassa verkkokoulutuksessa uusia opiskelijoita sekä tulevat koulutuksemme odottavat jälleen uusia ihania matkalaisia mukaan kokemaan. Syksyn 2019 ryhmät ovat täynnä, mutta uuteen Intensiivikoulutukseen pääsee vielä mukaan! Lue lisää Meditaatio-ohjaajan koulutus/ INTENSIIVI Luovuus. Jonna etsi jotakuta, joka kirjoittaisi mietteitä meditaatio- ja rentoutusohjaajan koulutusmatkasta vierasblogiin. Otin tehtävän vastaan, koska pidän kirjoittamisesta ja haluan oppia ilmaisemaan itseäni taitavammin kirjoittamisen kautta. Tämän tehtävän ansioista ”joudun” nyt kirjoittamaan ja näin ollen edistyn tässä tavoitteessa. Nuorena kirjoitin paljon runoja ja tarinoita, sitten tämä harrastus vaan jäi ja unohtui. Myöhemmin silloinen minäni ei kokenut enää olevansa kummoinen kirjoittaja. Löysin kirjoittamisen riemun uudestaan vasta vuosien jälkeen sen johdosta, kun sydämeni alkoi kipuilla ja aloin etsimään itseäni. Itsetutkiskelu, kuvitellusta minuudesta luopuminen voi olla kipeä ja rankka matka, mutta se todella vie tutkijan oman luovuuden ja rakkauden lähteelle. Sisimmästäni löysin taas sen luovuuden virtaavan voiman, joka nykyään suorastaan pakottaa ilmaisemaan itseään. Se oli pelolta piilossa. Koulutuksen toisen lähijakson yhtenä aiheena oli juurikin luovuus. Opin, että luovuutta on sekin, kun luo omaa elämää. Kaikki valinnat, se mitä puhumme ja miten puhumme, jopa se mitä ajattelemme, on osa luovuutta. Sillä vedämme puoleemme sitä mitä ajattelemme. Jos näin on, miksi kukaan haluaisi vahingoittaa itseään negatiivisilla ajatuksilla, jos siitä seuraa negatiivisia kokemuksia? Ei ole kuitenkaan helppoa tiputtaa pois opittuja tapoja ajatella tai omaksua uusia tapoja reagoida. Olen huomannut, että se vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja mielen kehittämistä. Itseäni auttavat mm seuraavat kysymykset: Miksi ajattelen tästä asiasta negatiivisesti? Ketä se palvelee? Viekö tämä asia minua lähemmäs sitä mitä oikeasti tahdon? Vai ohjaako pelko valintojani? Kului vuosia, kun en kirjoittanut, koska en uskonut olevani siinä tarpeeksi hyvä. Kului vuosia, kun en laulanut, koska uskoin olevani huono laulaja. Näitä uskomuksia oli paljon. Piilotin luovuuteni, hautasin sen oikein syvälle. Tajusin tämän ensimmäisen kerran silloin, kun kävin läpi ”elämän askeleet” – mielikuvamatkan, jonka tarkoitus on etsiä vastauksia siihen mitä minä olen nyt ja mitä 5 vuoden päästä. Mitä minä olen 10 ja 20 vuoden päästä aina vanhuuteen saakka. Mitä vaiheita ja asioita tähän matkaan mahtuisi? Silloin en löytänyt kiintopisteitä tälle matkalle. Tunsin kuitenkin olevani vanhuksena tyytyväinen elettyyn elämääni, mutta siinä välissä oli vain ikävuosia ja harmautta, jopa surua, kuin hortoilisin elämäni läpi eksyneenä. Olin siis luovuuteni kanssa todella jumissa ja tästä asiasta kovin ihmeissäni. Ymmärrän nyt, että yhteys sisimpääni oli silloin tukossa. Kun muutamia vuosia tuon kokemuksen jälkeen annoin minuuteni pudota pois ja sydämelleni luvan avautua, luovuus alkoi taas virrata sisimmästäni. Nykyään pystyn mielessäni helposti täyttämään nämä kuvitellut vuodet. Olen siitä hyvin kiitollinen, harmaus on poissa. Uskallan kirjoittaa, uskallan laulaa. Ja mikä tärkeintä, olen alkanut luoda elämääni siihen suuntaan, johon sisimpäni minua johdattaa. Mutta ensin sitä piti oppia kuuntelemaan. -Tiina
*Muokattu 30.4.2019 Olen löytänyt tähän hetkeen ihanat apukädet, enkä näin ollen juuri tässä hetkessä tarvitse enää apuvoimia! Kiitos aivan ihanista yhteydenotoista tähän liittyen. On upeaa nähdä kuinka paljon ympärillä onkaan ihmisiä jotka kokevat tärkeäksi jakaa tätä kaikkea hyvän ja rakkauden sanomaa eteenpäin <3 Nöyrimmät kiitokset rakkaat teille kaikille! Jatketaan ilolla ja rakkaudella hyvän tekemistä ja toteuttamista. Olen huomannut kaipaavani apua erilaisissa työtehtävissäni jo jonkin aikaa. Avunpyyntöä olen kuitenkin tunnollisena yrittäjänä siirtänyt ja siirtänyt... ja hoitanut kaiken yksin. Senkin uhalla että jälleen huomaan aikani ja energiani lipuvan liian moneen paikkaan ja asiaan yhtä aikaa. Tällä hetkellä suurin tarve olisi henkilölle joka kävisi sovituin aikavälein Halin sähköposteja läpi, vastailisi sähköpostien kysymyksiin ja päivittäisi mahdollisesti joskus hieman nettisivuja sekä vastaisi osittain sisällöntuotannosta. Olisi hyödyksi mikäli tietokoneen käyttö sujuisi mukavasti ja olet oma-aloitteinen, uusista ideoista inspiroituva ja erityisesti asiakaspalveluhenkinen koko sydämestäsi. Myös kaipaisin ajoittain ohjaus-apua meditaatio- ja rentoutusohjauksiin koulutuspäivien aamu- tai iltapäivään (n. kerran kuukaudessa) ja mahdollisesti muuta pientä mukavaa assarointia. Tämän henkilön tulisi olla siis valmis ohjaamaan itsenäisesti harjoituksia ryhmälle. Tämä voi olla toinen henkilö tai sama joka vastaisi nettityöskentelystä, mutta todella suureksi eduksi tälle henkilölle olisi se että hän olisi käynyt itse Meditaatio- ja rentoutusohjaajan koulutukseni joskus. Näin puhuisimme ikäänkuin samaa kieltä ja ymmärtäisimme vielä paremmin toisiamme sekä sinulla olisi jo kokemusta siitä mitä koulutuspäivät pitävät sisällään :) Tai vastaavasti olisit valmis ja halukas osallistumaan ennen työn aloitusta koulutuspäiviini mukaan oppilaana. Tärkeintä olisi aitous ja avoimuus sekä aito läsnäolo ihmisiä kohdatessa. On ehdottoman tärkeää että pystyt kulkemaan omatoimisesti Hopeaniemeen, missä koulutuspaikkamme tällä hetkellä sijaitsee. On tärkeää että kykenet oma-aloitteisuuteen, itsenäiseen toimintaan ja toimit puhtaasti sydämestäsi käsin. Työtunteja ja -tehtäviä minulla on tarjota vain muutamia tällä hetkellä kuukaudessa, joten aivan kuukausipalkoille sillä ei pääse. Työtunneistasi maksan toki palkan sovitulla tavalla. Suosittelen työtehtäviä henkilöille/ henkilölle, jotka todella aidosti ovat kiinnostuneet työtehtävistä kanssani ja jaamme samanlaisia arvoja. Etsin nimenomaan aivan erityisen ihanaa, autenttista ja omaa sisäistä ääntään kuuntelevaa tyyppiä! :) Olisitko sinä se tyyppi, tai tiedätkö jonkun joka olisi etsimäni? Tällä hetkellä suuntaan omaa energiaani koulutusteni lisäksi, tulevan kirjani kirjoitus projektiin. Tiedän että tämä tulee olemaan todella valtaisa synnytysprosessi, missä tulen tarvitsemaan nyt erityisesti tukea, ystävää ja apua. Haleja ja lempeitä keväpäiviä sinne sinulle,
<3 Jonna Tässä ensimmäisessä kirjoituksessaan Tiina kertoo hieman omasta elämästään ennen pysähtymistään sekä löytämisestään meditaation pariin. Ensimmäisen lähijaksomme jälkeen alkoikin Tiinan pohdinta jo omasta ohjaajuudesta ja mahdollisuudesta auttaa myös muita. Vieraileva kirjoittaja Tiina Tyhjyys. Joogasta tuli aina se hyvän olon tunne ja ilo.
Ihmetellen mieleni keveyttä lähdin aina iloisena joogaharjoitusten jälkeen kotiin. Olin saanut siellä maistiaisia mielen tyhjyydestä, mutta silloin en löytänyt kokemukselleni vielä sanoja. Aika ei ollut vielä kypsä. Joogaaminen jäi, kun rupesin opiskelemaan töiden ohella. Reilu kolmen vuoden urakka väsytti minut, en ymmärtänyt levätä, enkä vähentää töitä. Päinvastoin työn määrä kasvoi koko ajan ja luulin olevani korvaamaton. Painoin pitkää päivää, enkä edes ymmärtänyt, että olin uupumassa. Sinä jouluna satutin käteni ja ensimmäinen ajatus oli, että luojan kiitos, nyt saan ainakin viikon sairasloman. Olen yrittäjä, joten töistä poisjääminen ei ole usein se ensimmäinen vaihtoehto. Olin väsynyt ja onneton, tunsin kärsiväni. Silloin havahduin siihen ajatukseen, että kuka täällä kärsii? Kuka on minä? Mistä minä koostuu? Aloin etsiä vastauksia ja löysin pian meditaatio-opettajani, kenen avulla ”minä-harhani” alkoi murenemaan. Olin astunut henkiselle polulleni. Meditaatioharjoitusten myötä sain oivalluksia sisäisestä tyhjyydestä ja täyttymyksestä. Kärsimys alkoi hävitä hiljalleen, löysin sisäisen rauhan ja ilon. Pystyin taas asettamaan itselleni rajat. Ymmärsin, ettei työ ole se elämän tärkein juttu, ettei koko ajan tarvitse suorittaa ja että tarvitsen lepoa. Väsymys ja henkinen herääminen uusi täysin myös aistimaailmani. Näen nyt kaiken kirkkaammin ja syvemmin, olen päivä päivältä enemmän läsnä. Olen nykyään herkkä melulle ja äänille, rakastan rauhaa ja hiljaisuutta. Tämä ei tietenkään töissä aina toteudu, mutta nyt ymmärrän senkin, että jos ärsyynnyn, syy onkin taustamelussa. Sitten tuli Halin aika. Ilmoittauduin meditaatio- ja rentoutusohjaaja koulutukseen oppiakseni tästä aiheesta lisää. En vielä tiedä tuleeko minusta meditaatio-ohjaajaa, mutta meditaatioharjoitusten lisääntyessä elämässäni, on ajatuksissani yhä enemmän ja enemmän auttaa muitakin löytämään sisäinen rauhantilansa. Joten ohjaaja- ajatus ei ehkä olekaan niin kaukainen. Koulutuksen ensimmäiset lähipäivät toivat eteemme itsetutkiskelua. En välttämättä odottanut sitä, mutta koska viimeisen puolen vuoden aikana elämääni on tullut uusia velvollisuuksia, on hyvä tutkia lisää perimmäisiä motiivejaan tehdä asioita. Mikä on minulle tärkeintä ja hyvää tässä ja nyt. Kiitos Jonna, koulutuksen ansiosta näihin asioihin tulee väistämättä kiinnittämään vielä enemmän huomiota ja tulen raivaamaan arkeen entistä enemmän tilaa hiljentymiselle. -Tiina On pysäyttävää kuulla ja huomata kuinka moni kokee tässä hetkessä väsymystä, uupumista, jonkinlaista elämänilon ja palon himmentymistä. Koko maapallolla on aistittavissa hyvin voimakkaat muutoksen ja kasvun energiat tässä ajassa, joten on se vain luonnollista että meissä ihmisisssä se vaikuttaa lähes pyörremyrskyn lailla myös. Kyseenalaistaen ja nostaen esiin kaiken mitä emme edes haluaisi kohdata tai uskoisi enää löytyvänkään syvimmistä syövereistämme. Samalla tavoin kuin maapallollamme nousee esiin hiljalleen ne pimeät epäkohdat mitä emme ole halunneet myöntää, niin nousee sisimmästämmekin näkyviin asioita, tunteita, muistoja, kokemuksia, uskomuksia... paljon kipeää ja synkkääkin nousee esiin, jotta pääsisimme viimein todella puhdistumaan ja vapautumaan tästä raskaasta taakasta mitä olemme mukanamme kantaneet. Muutoksen aika nostaa esiin pimeyttä, piiloon painettua tai muuten kohtaamatta jäänyttä kipua, väsymystä ja ennen ehkä tiedostamatonta negatiivista sisäistä puhetta. Nyt kun tuo sisäisen puheen, syvällä olleiden negatiivisten uskomusten tai pelkojen ääni nousee tietoisuuteen ja kuuluviin, niin on se melko myllerrystä ja hurjaakin kuultavaa! Tuo ääni ja nuo kohtaamattomat kipeät, pimeät kohdat voivat jopa lamauttaa meidät. Sen lamaantumisen itselleen myöntäminen voi olla monelle todella vaikeaa. Tuntuu kuin matto vedettäisiin jalkojen alta... kaadutaan suorilta jaloilta nurin. Ja se mitä lähtee nousemaan tuossa vaiheessa sisimmästä, niin se ei ole kivutonta eikä kovin helppoa kohdattavaa kenellekkään. Samalla tavalla kuin tämä muutoksen aika nostaa esiin näitä syvimpiä synkkyyksiä, niin myös hiljentyminen ja hiljalleen itseen tutustuminen alkaa näitä nostaa esiin, jotta pääsemme kohtaamaan itsemme kokonaan, kaikkineen. Pimeys on osa meitä ja jo sen myöntäminen itselleen on todella vapauttavaa. Pimeyden nostaminen valoon vaatii rohkeutta ja halua todella vapautua ja kohdata aito itsensä. Tähän ei moni halua tai uskalla lähteä, ja se on aivan ymmärrettävääkin. Tässä yhdessä elämässä ei kaikkien ole tarkoitus tätä työtä itsensä kanssa tehdä, jonkinlaisen tasapainon säilyminen tällä pallolla varmasti edellyttääkin näin. Nyt kevään kynnyksellä kun valo lisääntyy, olisi aika alkaa uuden taimen lähteä kasvuun. Luonto on alkamaisillaan herätä hiljalleen eloon syvästä unestaan. Mutta mitä meissä ihmisissä tapahtuu ennen tätä uudesti syntymistä mikä näissä muutoksen energioissa tällä hetkellä on monelle tapahtumassa? Mitä meissä oikeastaan on tapahduttava jotta olemme valmiit todelliseen vapautumiseen ja uuteen kasvuun? Olisiko meidän hyvä kääntyä katsomaan mitä tuo kevään valo meille tällä hetkellä valaisee sisimmästämme, mitä se nostaa esiin kohdattavaksi? Olisiko katse käännettävä sisäänpäin, itseemme, ulkoisen elämän ja olosuhteiden arvostelemisen ja syyttämisen sijaan? Mitä meissä itsessämme on, mitä emme ole halunneet itsellemme myöntää tai uskaltaneet kohdata? Voisimmeko nyt saada jälleen otollisen mahdollisuuden todella katsoa ja nähdä itsemme kaikkineen ja hyväksyä tämän. Voisimmeko antaa anteeksi, ja oppia arvostamaan kaikkia puolia tässä aidoimmassa itsessämme? Mikäli jonkin haluaa itsessään muuttuvan tai jostain haluaa luopua, ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin kohdata ja myöntää tuo itselleen. Näin saamme mahdollisuuden kasvuun ja vapautumiseen. Mistä sisimpämme pyytää luopumaan? Minkä on tarpeen kuolla, ennen kuin olemme valmiit nousemaan uuteen kasvuun, kukoistukseen ja loistoomme? Teemmekö elämässämme tällä hetkellä asioita mitkä edesauttavat kasvuamme ja menestymistämme elämässämme omana itsenämme? Kuinka paljon aikaamme ja elämäämme täyttää yhä asiat jotka painavat meitä alas, estävät kasvuamme ja nousuamme? Miten tähän voisi itse vaikuttaa? Herää vain ajatus että onko ennen uuden syntymistä, ennen eloon heräämistä ja ennen muutoksen tapahtumista jonkin todella kuoltava jotta voimme uuden alun vapautuneina vastaanottaa? Näihin ajatuksiin ja kysymyksiin päätän tämän pohdintani tänään. Annammeko valon valaista meille synkimmätkin sopukkamme näkyviin, voimmeko todella kohdata nämä ja anteeksi antaa? Voimmeko hyväksyä nämä ja antaa itsemme vapautua niiden kahleesta? Voimmeko oivaltaa näiden merkityksen, tai ainakin ymmärtää näissä valtaisan mahdollisuuden muutokseen? Kaikesta voimme oppia ja oivaltaa, jokainen esiin noussut asia meitä kasvattaa ja tekee meistä itsellemme enemmän näkyvän. Mielenkiintoisia tutustumishetkiä sinne keväisten auringonsäteiden loisteessa!
Annetaan kevään valon puhdistaa ja kirkastaa olemustamme, hengitetään sisään parantavaa ja eheyttävää kevättä ja valoa :) Halauksin, Jonna <3 |
KuunteleSoundCloudista
Blogi Arkisto
December 2020
koulutuksetCategories
|