Kun "aurinko ei paistakkaan"

8/7/2018

Don`t lose hope.
When the sun goes down,
the stars come out.

Jokainen meistä varmasti tietää ne päivät jolloin "aurinko ei paistakkaan". Kun sisäinen maailma tuntuu jotenkin harmaalta, väsähtäneeltä, synkeältä. Kun tunnemme olotilamme ja mielemme olevan maassa, eikä oikein innostaisi juuri mikään, ja on jopa vaikeaa olla muiden ihmisten kanssa, ettemme töksäyttele huonoa oloamme vain muille.

Mitä tälläisessä tilanteessa ja olotilassa normaalisti itse teet? Huomaatko toistavasi jotain tiettyä kaavaa tälläisissä tilanteissa, helpottaaksesi oloasi tai jopa pahentaen oloasi entisestään?

Mitä tälläisissä tilanteissa ajattelet ja kuinka sisäinen keskustelusi kulkee?
Miten puhut itsellesi sisäisesti, tai mitä ja miten se ääni päässäsi sinulle puhuu..?

Nämä päivät ja hetket milloin tunnemme tätä matalapainetta sisällämme, voivat joskus olla hyvinkin arvokkaita oivalluksien ja kasvun paikkoja.

Koen itse että kyse tällöin onkin siitä, kuinka päätämme suhtautua tähän "ilmaan" sisällämme tässä hetkessä...

Voi olla oikein hyvä oivaltaa myös että tälläisestä olotilasta ei tarvitse päästä heti eroon, tämä olotila ei ole paha, eikä ole väärin tuntea tämmöistä joskus.

Yksi mahdollisuus tai vaihtoehto tälläisessä tilanteessa on tunnustella sitä, että "Mikä tunne tämän olotilan takana on?".

Se mikä tämän olotilan takana piilee, voikin olla jokin tunne, syvällä sisimmässäsi. Joskus se voi olla pelko, se voi olla suru, kaipaus, ehkä kiireen aikaansaama stressi, riittämättömyyden tunne tai väsymys...

Itse koen että "puutos ajattelu" voi olla usein näiden päivien takana.

Puutos ajattelulla tarkoitan tässä tilanteessa sitä ajatusta joka lähtee puutteesta, ajatuksesta ja tunteesta että jotain puuttuu. Alitajuisestakin ajatuksesta että tarvitsisit jotain lisää, enemmän, parempaa... jotta tuntisit olosi täydemmäksi, onnellisemmaksi ja tyytyväisemmäksi. Jotta täyttäisit omat ja toisten odotukset...

Mutta takaisin tähän tunteeseen; minkä sinä tunnistat oman matalapaineisen olon takaa. Minkä tunteen koet syvimmiltään olevan tämän olotilan takana? Tai minkä ajatuksen huomaat aikaansaavan tämän tunteen sinussa?

Jo oivallus siitä että olotilan takana on jokin oma ajatuksesi, mikä aikaansaa jonkin tunteen sinussa, on usein aika valaisevaa! Eikö vain?

Kun pystyt nimeämään tunteen, annat sille luvan tulla näkyväksi ja kuulluksi. Kun hyväksyt tunteen, annat sille mahdollisuuden tuoda sinulle joskus hyvin merkityksellisenkin ja arvokkaan oivalluksen. Kun tunteelle antaa tilaa ja aikaa, alkaa sen voima vaimentua ja lopulta voimme siitä päästää irti. Voimme valita sen sijaan ajatuksiamme uudestaan, voimme valita ajatuksia jotka aikaansaavat positiivisempia tunteita sisälläsi.

Uskotpa sitten että pystyt, tai että
et pysty, olet oikeassa.
Henry Ford

Joskus siis voi olla oikein hyvä antaa tämän olotilan ja tunteen hetken velloakkin päällä ja antaa sinulle mahdollisuuden kaikella mielenkiinnolla tutkiskella ja tunnustella sitä opetusta tai oivallusta tämän takana.

Usein omilla valinnoilla voi tähän olotilaan kuitenkin helposti vaikuttaa, varsinkin silloin kun olet jo sujut tämän asian ja näiden olotilojen, tunteiden ja "ilmojen" kanssa mitä sisälläsi koet. Voit valita kiitollisuuden tästä hetkestä, kiitollisuuden kaikesta mitä sinulla on, mitä sinä olet ja kiitollisuuden siitä että sinulla on mahdollisuus valita ja vaikuttaa, sinulla on aina mahdollisuus valita. Jokainen päivä ja jokainen hetki elämässäsi, jokaisessa tilanteessa sinulla on mahdollisuus valita.

Kun päätämme herätessämme hengittää kiitollisuutta, hengittää rakkautta ja valitsemme ajatuksiimme kiitollisia ja positiivia ajatuksia, kannustamme itseämme ja kiitämme siitä että päivä tulee sujumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Niin voit uskoa että kun hymy huulilla ja rakkaus ja kiitollisuus sydämessä nousee ylös sängystä, niin yhä useammin huomaa auringon paistavan sisällään.

Ei aina, eikä jokaisessa tilanteessa, se on vain elämää ja jatkuvaa muutosta, ja juuri näin sen kuuluukin olla.

Mutta yhä useammin, helpommin ja nopeammin huomaamme pystyvämme luomaan elämäämme positiivisempaan, sisintämme ravitsevaan ja inspiroivaan suuntaan. Yhä helpommin voimme luoda ja tilata elämäämme asioita, ihmisiä ja tilanteita jotka kohottavat, kannustavat ja ilahduttavat meitä yhä suuremmassa määrin, ja huomaamme näiden positiivisten tunteiden mitä sisällämme kannamme vain kasvavan ja kasvavan ja laajentuvan entisestään.

Ilman pimeyttä ei olisi valoa, tarvitsemme molempia. Tarvitsemme toisiaan tasapainottavia vastakohtia elämässämme, jokaisella osa-alueella.

Mutta voit tuntea auringon lämmön, voit tuntea rakkauden, voit tuntea kiitollisuuden, sisälläsi juuri silloin kun haluat, juuri silloin kun niin valitset.

Valinta on sinun, valinta on aina, jokaisessa hetkessä sinun.