Havahduin tänään yllättäin siihen kuinka olin päätymässä antamaan energiani ja voimani  vahingossa lipua pois.

Tätä tapahtuu tänä päivänä enää kovin harvoin, mutta nyt olin siitä jollain aivan uudella tavalla heti tietoinen. Pysäytin toimintani ja aloin kirjoittamaan sen sijaan huomiostani tänne.

Olen huomaamattani ennen sallinut useinkin oman voimani ja energiani vain valua pois, päätyen matalaan, huonoon energiaan mikä on jostain ulkoisen tilanteen, ihmisen, tapahtuman tai median viestinnästä päässyt imeytymään minuun, valuttaen pois oman vaikutusvaltani sisäiseen tunnetilaani.

Kun aikanaan tulin tästä tietoiseksi, pystyin olla enemmän hereillä näissä tilanteissa, eikä tätä ulkoisten asioiden vaikutusta ole enää tapahtunut samalla tavalla kuin joskus ennen.

Viime vuoden todella ravisteleva oman voiman hiipuminen oli itselleni suuri hämmästyksen ja oppimisen paikka. En tiennyt että näin voi enää käydä, ja sain tuntea nahoissani olevani ihan vain ihminen :)

Tämä vuosi onkin yllättänyt vastaavasti valtavan vahvalla tasapainon, syvän ymmärryksen ja harmonian energiallaan minut totaalisesti. Olen huomannut oppineeni paljon sekä erityisesti elimistöni ja kehoni on oppinut uskomattoman paljon. On arvokasta huomata pysyvänsä omassa rakkauden energiassa ja lempeässä voimassa vaikka joitain myrskyjä ilmaantuisikin. On tarjottu testejä ja kokeita että mikä vaikutus näillä sisäiseen tilaani vielä on ja mitä tässä matkan varrella on opittu.

On kaunista nähdä miten paljon on ihmisenä kasvanut ja oppinut.

Tasapaino alkaa olla vakiintunut ja muutoskyky tarjoaa mahdollisuuden sopeutua, ymmärtää ja selvittää asioita entistä paremmin. Sen lisäksi sisäistä kapasiteettia on ollut käytössä valtavan paljon merkityksellisiin asioihin, sillä ulkoiset eivät ole imeneet voimaani ja energiaani. Ei ole ollut turhia ajatuksia, asioiden analysoimista, pyrkimystä mihinkään eikä epämääräisiä tunteita tai itsensä etsimistä - on vain ollut valtavasti aikaa ja energiaa luoda uutta, toteuttaa omaa tehtävää ja palvella.

En käytä juuri lainkaan aikaa median kanaviin tänä päivänä: en uutisiin, lehtiin, tv:n katseluun tai sosiaaliseen mediaan. Sen sijaan valitsemiani elokuvia katson paljon, siis todella paljon - olen suurkuluttaja, rakastan elokuvia!

Myös opiskelen, työskentelen uusien visioiden parissa, kirjoitan ja luon kokoajan uusia kokonaisuuksia. Kun energian suuntaa itselle aidosti merkityksellisiin asioihin, saa paljon asioita aikaiseksi ja rakastaa myös levätä vailla minkään edistämistä. Sitä on tasapaino toiminnan ja olemisen energian välillä.

Huomasin siis aivan uudella selkeydellä, täysin kirkkaasti kuinka avatessani sosiaalisen median - energiani vaihtui välittömästi.

​Olen tiedostanut tämän hyvin aiemminkin, enkä siitä syystä vietä aikaa juurikaan sellaisissa paikoissa, mutta tämä yllätti nyt kirkkaasti ja totuudellisesti. Suljin sosiaalisen median kanavan ja päätin kirjoittaa oivallukseni ylös tänne sekä lähteä kylpyyn ja ehkä katsoa jonkun valitsemani elokuvan illalla. <3 

Tämän kirjoituksen tarkoitus oli puhtaasti selkiyttää tätä uudenlaista kirkasta oivallusta itselleni, sekä toivottavasti tarjota jonkinlaista tunnustelua ja pohdintaa jollekkin toiselle samojen teemojen äärellä havahtuneille.

• Huomaatko sinä milloin annat energiasi lipua hukkaan?
• Millaisissa tilanteissa sallit tiedostamattasikin jonkin ulkoisen vaikuttaa sisäiseen tilaasi?
• Miten voit näissä tilanteissa oppia säilyttämään oman voimasi?
• Mitä näistä voit itse muuttaa ja mihin vaikuttaa?
  
• Haluaisitko jättää ehkä jotain vähemmälle tai luopua kokonaan, entä voisiko johonkin alkaa suhtautua toisin jotta se ei enää veisi energiaasi?
• Voitko valita että jollekkin tälläiselle et enää suuntaa etkä anna niin paljon energiaasi?
• Mille sen sijaan haluat sanoa KYLLÄ, kaikella energiallasi?

Kauniita ja oivalluttavia hetkiä sinne sinulle, valitsemiesi asioiden äärelle!

Halein ja suukoin, Jonna <3

Koirat ovat mestareita pyytämään sekä antamaan anteeksi. Kun espanjalainen rescuekoiramme tuijottaa minua nappisilmillään surullisen näköisenä jäädessään kiinni tuhotöistään, tajuan kuinka helppoa loppujen lopuksi anteeksi pyytäminen on. Myöntää tekonsa ja pyytää vilpittömästi anteeksi, jotta voimme jatkaa eteenpäin paremmalla mielellä. Kuulostaa niin yksinkertaiselta, mutta siitäkin me ihmiset olemme tehneet niin kovin vaikeaa.

​Toisaalta tämä nappisilmä antaa myös itse aina anteeksi. Entisenä katujen kasvattina, väkivaltaa kokeneena ja hylätyksi tulleena, hän on antanut koko ihmiskunnalle anteeksi. Hän kävelee kaduilla ylpeänä häntä heiluen ja jakaa vilpittömästi rakkauttaan ihan jokaiselle vastaantulijalle, vauvasta vaariin. Joskus mietin, että jos tuollaisen elämän jälkeen pystyy antamaan kaiken anteeksi ja vielä luottamaan ihmisiin, miten me ihmiset jaksamme niin sitkeästi kantaa kaunaa toisillemme mitä ihmeellisimmistä asioista?

Anteeksianto on yksi ihmiselämän vaikeimmista, mutta samalla ehdottomasti yksi tärkeimmistä asioista. Oli asia kuinka loukkaava tahansa, meidän on osattava antaa anteeksi, jotta voimme jatkaa matkaamme eteenpäin. Muuten jäämme kantamaan katkeruutta ja vihaa harteillamme, niin kauan että painolasti lopulta sairastuttaa meidät.

MITÄ ANTEEKSI ANTAMINEN OIKEASTAAN TARKOITTAA?

Anteeksianto on vapautta, tai ehkä paremmin sanottuna vapautusta. Vapautusta kaikesta siitä katkeruudesta ja vihasta. Anteeksiannon jälkeen kaikki tukkeutuneet energiat pääsevät jälleen virtaamaan vapaana. 

Anteeksianto on hyväksymistä. Hyväksymistä, että meille on tehty vääryyttä. Hyväksymiseen kuuluu myös sen toiveen hylkääminen, ettei koko asiaa olisi tapahtunut. Sillä mennyttä ei voi muuttaa, ainoaksi vaihtoehdoksi jää hyväksyminen.

Anteeksianto on eteenpäin katsomista. Kun antaa anteeksi, voi lopettaa jatkuvan taustapeiliin vilkuilun ja asian jankkaamisen omassa mielessään. Voi suunnata katseensa nykyhetkeen sekä tulevaisuuteen. Voi vapauttaa energiansa kaikkeen siihen hyvään, mitä elämässä on. 

​Anteeksianto ei vaadi ymmärrystä tai hyväksymistä toisen ihmisen käyttäytymistä tai tekoja kohtaan. Se ei tarkoita sitä, että katsomme vääryyksiä läpi sormiemme. Meidän ei koskaan tarvitse hyväksyä vääryyttä tai kaltoinkohtelua. Mutta voimme silti antaa anteeksi. Meidän ei tarvitse päästää elämäämme takaisin ihmistä, joka on tehnyt meille pahaa. Anteeksianto ei vaadi sitäkään. Meidän ei tarvitse edes kertoa tai osoittaa hänelle, että olemme antaneet anteeksi. Loppujen lopuksi anteeksianto on ainoastaan meitä itseämme varten. 

​Meistä jokainen on kokenut ikäviä asioita. Olemme tulleet loukatuksi, petetyksi, syrjityksi. Meille on valehdeltu, meitä on kohdeltu kaltoin. Jokaisella on omat haavansa. Ehkä elämän suurimpia kokeita ovat ne hetket, kun voimme päättää, yritämmekö tuntea myötätuntoa toista kohtaan, yritämmekö ymmärtää toisenkin näkökulmaa? Siinä jos missä mitataan, kuinka vahvoja oikeasti olemme. 

Rakkaudella,
Susanna

"Anteeksianto on väkevimpiä tekoja, joita ihminen voi tehdä. Se on vaikeaa. Se on rankimpia asioita, varsinkin siksi, koska meillä on vahva tarve osoittaa, että meitä kohtaan on tehty väärin." - Howard Martin