Maadoittumisella tarkoitetaan yhteyden vahvistamista oman kehon ja Maan energioiden välillä. Tarvitsemme kaikki maadoittumista voidaksemme hyvin, ollaksemme tasapainoisia, pystyäksemme toimimaan arjessa ja ollaksemme läsnä nykyhetkessä.

​Maadoittumisen tärkeys kasvaa nykypäivän yhteiskunnassa, sillä luontainen yhteytemme luontoon on vähentynyt huomattavasti lyhyen ajan sisällä. Vietämme koko ajan enemmän aikaa sisätiloissa, käytämme teknologiaa jatkuvasti ja ulkona ollessammekin eristämme itseämme Maasta ja luonnosta esimerkiksi kengillä. Kaikki nämä asiat vievät meitä entistä enemmän poispäin luontaisesta yhteydestä ympäristöömme. Ihmisen erkaantuminen luonnosta on kenties suurin yksittäinen syy henkiseen pahoinvointiin, joka tuntuu yleistyvän jatkuvasti. 

​Luonnossa oleskelu ja maadoittuminen ovat edellytys tasapainoiseen ja onnelliseen elämään. Olemme luotuja luonnon keskelle, olemme osa luontoa, vaikka niin kovin olemmekin yrittäneet irrottautua siitä. Kun antaudumme luonnollemme, meistä tulee energisiä, elinvoimaisia ja pääsemme lähemmäs rauhan tilaa.

PALJAIN JALOIN KÄVELY. Yksi parhaimmista ja "nopeimmista" keinoista maadoittua on antaa paljaiden varpaiden koskettaa hiekkaa, ruohoa, multaa, kalliota ja pehmeää sammalpetiä. Talvellakin voi käväistä ulkona paljasjalkaisillaan, kunhan pitää huolen ettei palelluta itseään. Pieni pyrähdys, muutama syvä hengitys varpaat lumessa virkistää ja herättelee kehoa. 

LUONNON ÄÄNTEN KUUNTELU. Lintujen viserrys, puron solina, sateen ropina. Parasta näiden äänten kuunteleminen on tietenkin luonnossa alkuperäisestä lähteestään, mutta onnistuu se kotona sisätiloissakin erilaisten äänitteiden avulla (joita löytyy mm. YouTubesta ja Spotifysta). 

MAADOITTAVA RUOKA. Kaikki maan alla kasvavat juurekset ovat erityisen maadoittavia (lanttu, retiisi, porkkana, punajuuri, palsternakka, nauris jne.).

SAUNOMINEN. Saunomisessa kaikki neljä peruselementtiä ovat vahvasti ja konkreettisesti läsnä; Tuli, Vesi, Ilma ja Maa. Sauna tasapainottaa meitä siis vahvasti. Siellä ollaan luonnollisimmillaan, ihmisen syntymäasussa ja hikoillaan ylimääräiset kuonat pois kehosta.

LIIKUNTA. Kaikenlainen liikunta (myös sisätiloissa tapahtuva) maadoittaa, sillä se vahvistaa yhteyttä oman fyysisen kehon kanssa. Myös kaikenlainen omasta kehostaan huolehtiminen ja kosketus (hieronta, kosteusvoiteen levittäminen, silittely...) tuo meidät takaisin oman kehomme tuntemuksiin, ja näin maadoittaa meitä kehoomme.

PUUTARHATYÖT. Sormien työntäminen multaan on hyvin maadoittavaa, samoin kaikenlainen puuhastelu puutarhassa tai pihalla. Pihan pienten eläinten ruokinnasta ja juomaveden riittävyydestä huolehtiminen tuo meidät yhteyteen muihin lajeihin ja auttaa lisäämään ymmärrystä omasta paikasta tässä suuressa kokonaisuudessa. 

HUONEKASVIT. Huonekasvit auttavat luontoyhteyden vahvistamisessa myös talvella kun ulkona ei välttämättä tule vietettyä niin paljon aikaa kuin kesäisin. Viherkasvit tuovat kotiin myös kaunista ja puhdasta energiaa. 

PUIDEN HALAAMINEN. Puut ovat täynnä vanhaa, ikiaikaista viisautta ja niissä virtaa valtavat määrät energiaa. Puiden vankka, järkkymätön olemus ja syvälle ulottuvat paksut juuret auttavat meitäkin kasvattamaan juuriamme Maahan. Jos ympärillä on muitakin ihmisiä etkä kehtaa kietoa avoimesti käsiä puun ympärille, voit kääntää puulle selän ja vain nojata puuta vasten ;) Aina ei tosin tarvita edes kosketusta, puiden energiakenttä voi ulottua kauaskin puun fyysisestä rungosta, joten pelkkä puiden lähellä oleskelu yhdistää energiamme puiden energioihin. 

Halauksin,
​Susanna

​Usein kuulemme ihmisten sanovan, että heillä ei ole aikaa läsnäolo- ja tietoisuusharjoituksille. Läsnäolo ja tietoisuus ei kuitenkaan koskaan riipu siitä, kuinka paljon aikaa meillä on tehdä hienon kuuloisia harjoituksia. Läsnäolo ja tietoisuus ei loppujen lopuksi perustu harjoituksille, vaan olemiselle. Toisaalta, kaikki elämässä voi olla (ja ehkä onkin) harjoitusta, myös puhdas oleminen. Koko elämä on yhtä harjoitusta, pienten ja suurempien harjoitusten summa. 

​Ohjatut harjoitukset ovat upeita työkaluja oman henkisyytensä syventämiseen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen, ne voivat olla erityisen tarpeellisia juuri johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen, mutta niistä ei koskaan saisi tulla mittareita mihinkään. Jos harjoituksista tulee sarja suoritettavia toimenpiteitä, ajatus niiden takana katoaa, eikä niillä oikeastaan ole enää mitään merkitystä. Henkisyyttä, läsnäoloa tai tietoisuutta ei voi suorittaa, eikä niissä voi kilpailla. Esimerkiksi henkisyys asuu meissä jokaisessa, tunnustimmepa sitä tai emme, harjoitimmepa sitä tai emme. 

​Henkisyyden ja tietoisuuden sekä läsnäolon harjoittamisen ei tarvitse olla mitään mystistä ja kummallista, vain joidenkin "tietynlaisten ihmisten" elämään kuuluvaa. Henkisyys, läsnäolo ja tietoisuus voi olla läsnä kaikkialla, myös kotikeittiössä ja kaikkein arkisimmissa puuhissamme. Läsnäoloa, tiedostamista, rentoutumista ja havainnointia voi helposti vaalia arjen askareissaan.
​

Ihania arjen läsnäolo- ja tietoisuusharjoituksia:
​

• Käsin tiskaaminen. Seuraavan kerran kun tiskaat käsin, sen sijaan että yrittäisit saada tämän ikävän homman äkkiä pois alta hoidettua, teekin se oikein ekstrahitaasti ja läsnäollen. Levitä tiskiainetta astioihin hitain, pyörivin liikkein ja havainnoi miten lika irtoaa astioista. Huuhtele astiat huolellisesti ja ihastele sen jälkeen, kuinka astia hohtaa puhtauttaan. Katsele, miten likainen vesi huuhtoutuu viemäristä alas. Samalla voit kuvitella, kuinka omat päivän murheesi ja kiireesi huuhtoutuvat likaveden mukana ja jäljelle jää puhdas, tyhjä pinta, valmiina seuraavaan "ateriaan". 
• Kävely metsässä. Lähde metsäkävelylle. Sen sijaan, että kävelisit ripeästi läpi tutun reitin, kuuntelisit samalla podcastia kuulokkeistasi tai nappaisit puhelimen taskustasi ottaaksesi muutaman selfien tai maisemakuvan, kävelekin hitaasti ja jätä elektroniset laitteet kotiin. Kuuntele luonnon ääniä ja omia askeleitasi, todella kuuntele. Havainnoi ja katsele, kuin kävelisit kyseistä reittiä ensimmäistä kertaa. Voit soveltaa tätä myös esimerkiksi työmatkaasi. Millainen on työmatkasi kävellen, jos todella havainnoit ympärilläsi olevia ja tapahtuvia asioita? Jos tunnustelet jokaista askeltasi? Tai jos kuljet töihin linja-autolla, millainen on työmatkasi maisema, kun todella keskityt havainnoimaan sitä linja-auton ikkunasta sen sijaan, että lukisit päivän uutisia puhelimelta?
• Kun seuraavan kerran syöt aterian, älä hotki. Istu alas, jätä puhelin tai sanomalehti keittiön ulkopuolelle, sammuta tv kokonaan. Keskity vain ja ainoastaan syömiseen. Miltä ruoka maistuu, kun ympärillä ei ole ärsykkeitä ja keskityt vain ja ainoastaan ateriaasi? Pureskele jokaista suupalaa huolella (tämä muuten tekee hyvää myös fyysiselle ruoansulatuksellesi!). Kuvittele, kuinka ruoka ravitsee jokaista soluasi. Näin syödessäsi huomaat myös, milloin olet kylläinen etkä syö vahingossa liikaa ja ajan myötä saatat myös tehdä automaattisesti parempia valintoja ravinnon laadun suhteen. 
• Kun seuraavan kerran kaupassa asioidessasi jonot kassalla ovat pitkät ja huomaat kuinka se alkaa turhauttaa sinua, vaihdakin asennetta. Ajatteletkin "ah, nyt minulla on hetki aikaa vain hengittää!". Voit keskittyä syventämään ja rauhoittamaan hengitystäsi. Nenän kautta sisään, nenän kautta ulos. Tunnet ilmavirran ja hengityksen rauhoittavan ja raikastavan vaikutuksen.

​Arjessa löytyy aina aikaa tällaisille harjoituksille. Lähes jokainen meistä kävelee, syö, hoitaa kodin askareita ja arkipäivän "velvollisuuksia". Onko siis ehkä turhaa ajatella, että meillä ei olisi aikaa harjoituksille? Harjoituksen kun voi soveltaa mihin tahansa askareeseen tai tilanteeseen sopivaksi. 

Pohdittavaa: Koetko, että ohjatut tai nimetyt harjoitukset ovat arvokkaampia kuin pienet läsnäolo-harjoitukset arjen keskellä, kuten muutamat tietoiset hengitykset kaupan kassajonossa tai askeliin keskittyminen kävellessä töihin? Usein ne ohjatut harjoitukset tuntuvat ja kuulostavat jotenkin "hienommilta" ja sitä kautta ehkä merkityksellisemmiltä. Mutta tarvitseeko meidän arvottaa harjoituksia? Voisiko jokainen harjoitus, sen kestosta tai nimestä/nimettömyydestä riippumatta, jokainen hetki, olla yhtä arvokas ja tärkeä meille? 

Halauksin,
​Susanna