läsnäolo ja arkiset harjoitukset

​Usein kuulemme ihmisten sanovan, että heillä ei ole aikaa läsnäolo- ja tietoisuusharjoituksille. Läsnäolo ja tietoisuus ei kuitenkaan koskaan riipu siitä, kuinka paljon aikaa meillä on tehdä hienon kuuloisia harjoituksia. Läsnäolo ja tietoisuus ei loppujen lopuksi perustu harjoituksille, vaan olemiselle. Toisaalta, kaikki elämässä voi olla (ja ehkä onkin) harjoitusta, myös puhdas oleminen. Koko elämä on yhtä harjoitusta, pienten ja suurempien harjoitusten summa. 

​Ohjatut harjoitukset ovat upeita työkaluja oman henkisyytensä syventämiseen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen, ne voivat olla erityisen tarpeellisia juuri johonkin tiettyyn elämäntilanteeseen, mutta niistä ei koskaan saisi tulla mittareita mihinkään. Jos harjoituksista tulee sarja suoritettavia toimenpiteitä, ajatus niiden takana katoaa, eikä niillä oikeastaan ole enää mitään merkitystä. Henkisyyttä, läsnäoloa tai tietoisuutta ei voi suorittaa, eikä niissä voi kilpailla. Esimerkiksi henkisyys asuu meissä jokaisessa, tunnustimmepa sitä tai emme, harjoitimmepa sitä tai emme. 

​Henkisyyden ja tietoisuuden sekä läsnäolon harjoittamisen ei tarvitse olla mitään mystistä ja kummallista, vain joidenkin "tietynlaisten ihmisten" elämään kuuluvaa. Henkisyys, läsnäolo ja tietoisuus voi olla läsnä kaikkialla, myös kotikeittiössä ja kaikkein arkisimmissa puuhissamme. Läsnäoloa, tiedostamista, rentoutumista ja havainnointia voi helposti vaalia arjen askareissaan.
​

Ihania arjen läsnäolo- ja tietoisuusharjoituksia:
​

• Käsin tiskaaminen. Seuraavan kerran kun tiskaat käsin, sen sijaan että yrittäisit saada tämän ikävän homman äkkiä pois alta hoidettua, teekin se oikein ekstrahitaasti ja läsnäollen. Levitä tiskiainetta astioihin hitain, pyörivin liikkein ja havainnoi miten lika irtoaa astioista. Huuhtele astiat huolellisesti ja ihastele sen jälkeen, kuinka astia hohtaa puhtauttaan. Katsele, miten likainen vesi huuhtoutuu viemäristä alas. Samalla voit kuvitella, kuinka omat päivän murheesi ja kiireesi huuhtoutuvat likaveden mukana ja jäljelle jää puhdas, tyhjä pinta, valmiina seuraavaan "ateriaan". 
• Kävely metsässä. Lähde metsäkävelylle. Sen sijaan, että kävelisit ripeästi läpi tutun reitin, kuuntelisit samalla podcastia kuulokkeistasi tai nappaisit puhelimen taskustasi ottaaksesi muutaman selfien tai maisemakuvan, kävelekin hitaasti ja jätä elektroniset laitteet kotiin. Kuuntele luonnon ääniä ja omia askeleitasi, todella kuuntele. Havainnoi ja katsele, kuin kävelisit kyseistä reittiä ensimmäistä kertaa. Voit soveltaa tätä myös esimerkiksi työmatkaasi. Millainen on työmatkasi kävellen, jos todella havainnoit ympärilläsi olevia ja tapahtuvia asioita? Jos tunnustelet jokaista askeltasi? Tai jos kuljet töihin linja-autolla, millainen on työmatkasi maisema, kun todella keskityt havainnoimaan sitä linja-auton ikkunasta sen sijaan, että lukisit päivän uutisia puhelimelta?
• Kun seuraavan kerran syöt aterian, älä hotki. Istu alas, jätä puhelin tai sanomalehti keittiön ulkopuolelle, sammuta tv kokonaan. Keskity vain ja ainoastaan syömiseen. Miltä ruoka maistuu, kun ympärillä ei ole ärsykkeitä ja keskityt vain ja ainoastaan ateriaasi? Pureskele jokaista suupalaa huolella (tämä muuten tekee hyvää myös fyysiselle ruoansulatuksellesi!). Kuvittele, kuinka ruoka ravitsee jokaista soluasi. Näin syödessäsi huomaat myös, milloin olet kylläinen etkä syö vahingossa liikaa ja ajan myötä saatat myös tehdä automaattisesti parempia valintoja ravinnon laadun suhteen. 
• Kun seuraavan kerran kaupassa asioidessasi jonot kassalla ovat pitkät ja huomaat kuinka se alkaa turhauttaa sinua, vaihdakin asennetta. Ajatteletkin "ah, nyt minulla on hetki aikaa vain hengittää!". Voit keskittyä syventämään ja rauhoittamaan hengitystäsi. Nenän kautta sisään, nenän kautta ulos. Tunnet ilmavirran ja hengityksen rauhoittavan ja raikastavan vaikutuksen.

​Arjessa löytyy aina aikaa tällaisille harjoituksille. Lähes jokainen meistä kävelee, syö, hoitaa kodin askareita ja arkipäivän "velvollisuuksia". Onko siis ehkä turhaa ajatella, että meillä ei olisi aikaa harjoituksille? Harjoituksen kun voi soveltaa mihin tahansa askareeseen tai tilanteeseen sopivaksi. 

Pohdittavaa: Koetko, että ohjatut tai nimetyt harjoitukset ovat arvokkaampia kuin pienet läsnäolo-harjoitukset arjen keskellä, kuten muutamat tietoiset hengitykset kaupan kassajonossa tai askeliin keskittyminen kävellessä töihin? Usein ne ohjatut harjoitukset tuntuvat ja kuulostavat jotenkin "hienommilta" ja sitä kautta ehkä merkityksellisemmiltä. Mutta tarvitseeko meidän arvottaa harjoituksia? Voisiko jokainen harjoitus, sen kestosta tai nimestä/nimettömyydestä riippumatta, jokainen hetki, olla yhtä arvokas ja tärkeä meille? 

Halauksin,
​Susanna