|
Kuolema ja suru ovat olleet mielessäni viime aikoina rakkaan nelijalkaisen perheenjäseneni sairastellessa huolestuttavan paljon. Huomasin alkaneeni jo henkisesti valmistautua mahdolliseen menetykseen, vaikka vielä on kuitenkin rutkasti toivoa ja mahdollisuuksia jäljellä. Kuolema on luonnollinen osa elämää, näin ajattelen itsekin. Paasaan myös usein siitä, kuinka me ihmiset annamme kuoleman pelottaa meitä suhteettoman paljon. Siitä, kuinka meidän tulisi puhua kuolemasta enemmän ja avoimemmin, jotta myös surusta tulisi luonnollisempi osa elämäämme. Kuitenkin, jokaikinen kerta kun joudun katsomaan menetyksen tai kuoleman mahdollisuutta silmästä silmään, muserrun. Joudun jälleen kerran myöntämään, että kuoleman ja menetyksen aiheuttama suru on minulle aina vain yhtä vaikeaa kohdata. Silti yritän. Istun suruni kanssa alas ja annan kyynelten valua. Kun kyse on rakkaasta perheenjäsenestä, kyyneleet eivät edes valu hiljalleen poskia pitkin kauniin koskettavasti kuten elokuvissa, vaan puhutaan ihan raa'asta huutoitkusta, josta ei tule loppua. Tärkeimmäksi kuitenkin olen kokenut sen, etten yritä pidätellä mitään. Itkua. Surua. Voimattomuuden tunnetta. Annan niiden vyörytä ylitseni. Annan niiden hukuttaa minut niin pitkäksi aikaa kun on tarve. Sillä jonain päivänä tuntuu taas helpommalta, tiedän sen ja luotan siihen.  Mitä kuolema opettaa meille elämästä? Tätä pohdin, kun viimeksi reilut kolme vuotta sitten rakas karvalapseni nukahti viimeiseen uneensa sylissäni, ja tätä pohdin jälleen. ⦁ Kuolema opettaa meitä elämään. Kun elämän rajallisuus muistuttaa itsestään, auttaa se meitä muistamaan elämän arvokkuuden ja ihmeellisyyden. ⦁ Kuoleman edessä muistaa aina sen, mikä elämässä on tärkeintä ja merkityksellisintä. Ja sitten sen taas hetkittäin unohtaa (ja sekin on täysin inhimillistä). Kun elämä on tasaista ja helppoa, voi helposti ajautua murehtimaan aivan turhanpäiväisiäkin asioita ja kuluttaa energiaansa asioihin, joilla ei oikeastaan ole niin paljoa merkitystä (kuten harmittelemalla sitä, miksi ei löydä juuri sellaista vintagetakkia josta haaveilee). Mutta kun kuolema koskettaa jollain tasolla henkilökohtaisesti, yhtäkkiä näkee taas kaiken täysin kirkkaasti ja oikeissa mittasuhteissa. ⦁ Kuolema ei odota sopivaa hetkeä eikä kysele lupaa milloin olisi parasta saapua. Kuten ei välttämättä mikään muukaan elämässä. On siis osattava ottaa vastaan se mikä tulee, silloin kun se tulee. ⦁ Ainoa tie ulospääsyyn on mennä läpi. Minkään asian kanssa ei tule sinuiksi pakoilemalla. Lopulta antautuminen on aina välttämätöntä. ⦁ Kuolema muistuttaa meitä siitä, kuinka tärkeää on sanoa kaikki tarvittava ja tärkeä heti, sillä aina ei ole mahdollista sanoa enää myöhemmin. ⦁ Suru ei välttämättä koskaan katoa, mutta sen kanssa oppii elämään ja selviämään. Kauniista muistoista voi saada yllättävänkin paljon voimaa. ⦁ Tähän hetkeen keskittyminen on tärkeintä, vaikka suunnittelisikin tulevaisuuttaan tai muistelisi välillä menneitään. Aina tärkeintä on kuitenkin se, mitä tänään tekee ja mitä juuri nyt tapahtuu. Joten nyt on aika keskittyä rapsutuksiin, joihin vielä on mahdollisuus. Jonain päivänä me kaikki kuolemme, mutta kaikkina muina päivinä sitä ennen me elämme. Ja niin on tarkoituskin. Rakkaudella, Susanna 
0 Comments
 Kevään valo kutsuu lempeästi pysähtymään itsensä äärelle. Tätä valon kutsua voi joskus olla helpompi vältellä ja väistellä, kuin sallia sen paljastaa meille totuuden. Jos kuitenkin jollain lailla tunkkaisen, väsähtäneen ja eltaantuneen olon painaa vain piiloon - haluaa väistää ja unohtaa mahdollisimman pian, kasaamme aikamoisen kuonan sisäämme kiehumaan. Eikö vain? Valo voi lempeästi paljastaa totuuden meille, mikäli rohkenemme kohdata tämän itsemme ylle kasaantuneen taakan. Valo kutsuu huokaisemaan ja luottamaan. Kun sallimme valon päästä sisään ja näyttää meille totuuden, voimmeko myös sallia itsemme antautua sen puhdistukseen? Usein takerrumme itse tuohon kohtaamaamme liiaksi kiinni - jäämme syyttämään, dramatisoimaan, korjaamaan ja sanoittamaan kohtaamaamme. Onko tämä kuitenkaan aina tarpeen ja parhaaksemme? Jos ihminen luottaisikin joskus, edes joskus tuohon valon voimaan - voisi ehkä huomata sen näyttävän meille oppiläksymme ja totuuden juuri siitä syystä että voisimme ihmisenä harjoitella päästämään irti tuon jälkeen tarpeestamme takertua tuohon kohtaamaamme... Voisimmeko todella oppia luottamaan elämään sekä luontaiseen viisauteen ja sallia puhdistumisen tapahtua, ilman tarvettamme puuttua tähän tapahtumaan ainaisella mielemme tarinoinnilla ja tarpeella analysoida tapahtunut? En tiedä onko tämä mitenkään jokaiselle ihmiselle mahdollista tämän elämänsä aikana oppia, mutta uskon että monelle tämä myös on mahdollista. Elämä ja ihmisyys on upea mahdollisuus oppia, oivaltaa ja kuoriutua puhtaimmaksi olemukseksemme jo ihmisenä ollessamme. Saamme tässäkin elämässä mahdollisuuden harjoitella luottamista itse elämään. Saamme mahdollisuuden oivaltaa luonnon muuntautumis- ja kestävyyskyvyn, niin sisimmässämme kuin ulkoisessa todellisuudessakin. Sisäinen luontomme aivan kuten luonto ja elämä ympärillämme hakeutuu kohti tasapainoa, kohti terveyttä, kohti aitoutta ja puhdasta olemusta. Jos ajoittain malttaisimme itse astua valon, elämän ja luonnon viisauden tieltä pois, voisimme ehkä huomata puhdistumisen ja elämäämme muuttavan voiman ratkaisevan kaiken lopulta parhain päin. Paremmin kuin itse olisimme mitenkään osanneet mielemme tarinoilla ja analyyseillä minkään ratkaista. Usein saamme itse asiat aina vain pahemmin solmuun, mitä enemmän niitä yritämme ratkaista pelkällä mielellämme. Vai toteaako mielesi että puhun aivan mahdottomia? Mieli on ihana, arvokas ja niin tärkeä työkalu meille, mutta ymmärrys voi syntyä jostain syvemmältä sinusta - ei mielen tasolta. Mikäli maltamme hetkeksi päästää mielen lepoon ja tunnustella asioita sisäisestä viisaudestä, luottamuksesta ja neutraalista tilasta voimme ymmärtää jotain ratkaisevaa ja elämää muuttavaa. Kaikki on mahdollista, vai onko? Mitä mieltä sinä olet, olet juuri oikeassa. Se mitä valitset ajatella, valitset uskoa ja valitset tuntea, se todentuu ja juuri näin elämäsi sinulle näyttäytyy. Olemme siis oikeassa joka tapauksessa, uskomme tai emme - juuri sitä me tulemme saamaan. KOODILLA: 'valonvoimaa' saat kaupasta alennusta Yin yoga -korteista, villamatoista, kaikista seremonioista sekä verkkovalmennuksista 9.4.21 saakka!
9€ alennus lasketaan kassalla kun ilmoitat alennuskoodin 'valonvoimaa'. Alennuksella siis mm. Yin yoga -kortit hintaan 30€ - Seremoniat ja verkkovalmennukset hintaan 16€. PÄÄSTÄ VALO SISÄÄN JA LUOTA SEN PARANTAVAAN VOIMAAN! Lämpimin halauksin, Jonna
|
Blogi Arkisto
September 2021
Koulutukset
Categories |
RSS Feed
