talvi on hidastamisen aikaa

Hitaus.
Paikallaan pysyminen.
Havainnointi.
Sisäänpäin kääntyminen. 
Puhdistus.
Rauha.

Luonnossa kaikki tapahtuu sykleissä ja jokainen vuodenaika on jatkumoa edellisestä ja valmistautumista seuraavaan. Luonnollista kiertokulkua. Me ihmiset, vaikka tunnumme sen välillä unohtaneenkin, olemme osa luontoa. Meidänkin tulisi kuunnella syklejämme, antautua jokaiselle vuodenajalle. Kun antaudumme sykleillemme, meistä tulee vahvempia ja tasapainoisempia. Jokaisessa vuodenajassa lepää oma viisautensa. Seurataan luontoa sisällämme, kuunnellaan sen ohjausta ja ikiaikaista viisautta.

Talvi on hidastamisen ja levon aikaa. Kesällä kaiken kukoistaessa ja valon loistaessa, mekin säteilimme energiaamme joka suuntaan. Kesän jälkeen tarvitsimme hiljalleen pimenevää syksyä, jotta kykenimme rauhoittumaan. Syksy valmisteli meitä tulevaan talveen, jotta malttaisimme aloittaa levon aikakauden. Talvella lataamme omia akkujamme, jotta jaksaisimme taas hiljalleen herätä keväällä uudenlaiseen kukoistukseen.

Kun kesällä annamme ehkä itsestämme enemmän ulospäin, on talvi meille sisäänpäin kääntymisen ajanjakso. Kun pimeys ja koleus ympäröivät, kun luontokin ympärillämme kerää voimia taas seuraavaan kiertoon, on meillekin täydellinen ajankohta tarkastella ulkopuolisten asioiden sijaan sisäisiä. Miltä sielussamme näyttää, kun kaikki ulkoinen on riisuttu paljaaksi? Kun kaikki ylimääräinen hälinä poistuu ympäriltämme, kuulemme paremmin oman sielumme hennot kuiskaukset.

Pohdittavaa tulevaan talveen:
​

• Mitkä rutiinit auttavat minua jaksamaan pimeän ajanjakson yli? Jaksaisinko sitoutua niihin koko talveksi? Voisinko luoda itselleni hyvältä tuntuvat rutiinit ja rituaalit, jotka maadoittavat minut jokaiseen päivään, tuovat turvaa arkeeni?

• Olenko joskus tuntenut valtavaa tyydytystä suursiivouksen loppuun saattamisesta? Kun olen raivannut kaappien sisällöt lattialle, lajitellut jokaisen tavaran, heittänyt pois tai laittanut kiertoon kaiken mitä en enää tarvitse ja järjestänyt kaiken tarpeellisen takaisin omille paikoilleen. Eikö silloin tuntunutkin hyvältä, selkeältä ja kevyeltä? Mitä jos tänä talvena tekisinkin tämän siivouksen kaappien sijaan omalle sisimmälleni! Mitkä ovat sellaisia käyttäytymis- tai ajatusmalleja, joita en enää tarvitse? Voisinko heittää ne roskakoriin? Mikä palvelee minua ja ympäristöäni oikeasti ja mitä kannan mukana ulkoisen painostuksen tai pelkän tavan vuoksi? Miten kevyt olo olisikaan, jos saisin siivottua kaiken turhan pois mielestäni ja sydämestäni! Ehkä tarvitsen tätä puhdistautumista, tilan luomista kevään uusia tuulia varten.

• En sano ei siksi että olisin niin kiireinen, vaan siksi etten halua tulla kiireiseksi. Tämä voi olla monelle vaikea pala nieltäväksi, mutta sen ei tarvitse horjuttaa omaa mielenrauhaani. 

• Voisinko kunnioittaa ja arvostaa lepoa yhtä paljon kuin tekemistä ja saavuttamista? Voisinko jakaa tätä ajatusta myös eteenpäin?

Halauksin,
Susanna