Vieraskynä -Tiina /Luovuus

Tiina on aloittanut Halin Meditaatio- ja rentoutusohjaajan koulutuksen kevään 2019 ryhmässä.

Hän kirjoittelee tästä koulutusmatkastaan, kokemuksistaan ja oivalluksistaan tänne Halin blogiin tämän kevään aikana.

Luovuus.

Jonna etsi jotakuta, joka kirjoittaisi mietteitä meditaatio- ja rentoutusohjaajan koulutusmatkasta vierasblogiin. Otin tehtävän vastaan, koska pidän kirjoittamisesta ja haluan oppia ilmaisemaan itseäni taitavammin kirjoittamisen kautta. Tämän tehtävän ansioista ”joudun” nyt kirjoittamaan ja näin ollen edistyn tässä tavoitteessa.

Nuorena kirjoitin paljon runoja ja tarinoita, sitten tämä harrastus vaan jäi ja unohtui. Myöhemmin silloinen minäni ei kokenut enää olevansa kummoinen kirjoittaja.

Löysin kirjoittamisen riemun uudestaan vasta vuosien jälkeen sen johdosta, kun sydämeni alkoi kipuilla ja aloin etsimään itseäni. Itsetutkiskelu, kuvitellusta minuudesta luopuminen voi olla kipeä ja rankka matka, mutta se todella vie tutkijan oman luovuuden ja rakkauden lähteelle. Sisimmästäni löysin taas sen luovuuden virtaavan voiman, joka nykyään suorastaan pakottaa ilmaisemaan itseään. Se oli pelolta piilossa.

Koulutuksen toisen lähijakson yhtenä aiheena oli juurikin luovuus.

Opin, että luovuutta on sekin, kun luo omaa elämää. Kaikki valinnat, se mitä puhumme ja miten puhumme, jopa se mitä ajattelemme, on osa luovuutta. Sillä vedämme puoleemme sitä mitä ajattelemme.

Jos näin on, miksi kukaan haluaisi vahingoittaa itseään negatiivisilla ajatuksilla, jos siitä seuraa negatiivisia kokemuksia?

Ei ole kuitenkaan helppoa tiputtaa pois opittuja tapoja ajatella tai omaksua uusia tapoja reagoida. Olen huomannut, että se vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja mielen kehittämistä.

Itseäni auttavat mm seuraavat kysymykset:
Miksi ajattelen tästä asiasta negatiivisesti?
Ketä se palvelee?
Viekö tämä asia minua lähemmäs sitä mitä oikeasti tahdon?
Vai ohjaako pelko valintojani?

Kului vuosia, kun en kirjoittanut, koska en uskonut olevani siinä tarpeeksi hyvä. Kului vuosia, kun en laulanut, koska uskoin olevani huono laulaja. Näitä uskomuksia oli paljon. Piilotin luovuuteni, hautasin sen oikein syvälle.

Tajusin tämän ensimmäisen kerran silloin, kun kävin läpi ”elämän askeleet” – mielikuvamatkan, jonka tarkoitus on etsiä vastauksia siihen mitä minä olen nyt ja mitä 5 vuoden päästä. Mitä minä olen 10 ja 20 vuoden päästä aina vanhuuteen saakka. Mitä vaiheita ja asioita tähän matkaan mahtuisi? Silloin en löytänyt kiintopisteitä tälle matkalle. Tunsin kuitenkin olevani vanhuksena tyytyväinen elettyyn elämääni, mutta siinä välissä oli vain ikävuosia ja harmautta, jopa surua, kuin hortoilisin elämäni läpi eksyneenä. Olin siis luovuuteni kanssa todella jumissa ja tästä asiasta kovin ihmeissäni.

Ymmärrän nyt, että yhteys sisimpääni oli silloin tukossa. Kun muutamia vuosia tuon kokemuksen jälkeen annoin minuuteni pudota pois ja sydämelleni luvan avautua, luovuus alkoi taas virrata sisimmästäni. Nykyään pystyn mielessäni helposti täyttämään nämä kuvitellut vuodet.

Olen siitä hyvin kiitollinen, harmaus on poissa.

Uskallan kirjoittaa, uskallan laulaa. Ja mikä tärkeintä, olen alkanut luoda elämääni siihen suuntaan, johon sisimpäni minua johdattaa. Mutta ensin sitä piti oppia kuuntelemaan.

-Tiina